Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta kokoontui viime joulukuussa keskustelemaan kettujen, lampaiden ja muiden kohde-eläinten asemasta ja hyvinvoinnista metsästykseen ja paimentamiseen liittyvissä koirien testaustilanteissa. Neuvottelukunta oli yksimielinen siitä, että kohde-eläinten hyvinvoinnissa on parantamisen varaa, vaikka näkemykset soveltuvista keinoista vaihtelivatkin.
Keskustelun aluksi luolakoirakokeiden asiantuntija Seppo Saari kertoi, mitä luolakokeissa tapahtuu ja miten kokeet vaikuttavat testattavan koiran sekä etenkin kokeessa käytettävän kohde-eläimen (yleensä kettu) hyvinvointiin. Saaren mukaan kokeiden tarkoituksena on selvittää, miten metsästyskoira toimii luolissa ketun läsnä ollessa. Kokeissa käytettävistä koirista vain osaa käytetään metsästyskoirina; muita syitä viedä koira kokeeseen on siitä saatava meriitti muun muassa näyttelyitä ja jalostusarvoa ajatellen.
Luolakokeita järjestetään tiettävästi vain Kennelliiton alaisuudessa. Järjestäjän on oltava kouluttajakurssin käynyt henkilö, ja vähintään toisena järjestäjänä on oltava rotuyhdistys tai sen alainen yhdistys. Kokeessa kohde-eläin eli kettu päästetään keinotekoiseen luolastoon, jossa se yleensä hakeutuu luolaston perällä olevaan pesään. Tämän jälkeen koira päästetään luolastoon. Ihannetilanteessa kettu pysyy paikoillaan eikä tule koiraa vastaan. Koira saa itse valita, meneekö se testitilanteeseen – ketulla vastaavaa valinnan mahdollisuutta ei ole. Saaren näkemyksen mukaan ketut eivät koetilanteessa pelkää; koira sen sijaan voi pelätä.
Koiran ja ketun kohtaamisen luolakokeessa voi estää, mutta sitä ei aina tehdä
Koiran tehtävä on löytää kettu luolastosta ja ilmoittaa siitä. Koira ja kettu eivät saa sääntöjen mukaan joutua kokeessa kosketuksiin. Jos näin uhkaa käydä, tuomari keskeyttää kokeen. Kuitenkin jos koira on kovin nopea, se voi ehtiä ottaa yhteen ketun kanssa ennen kuin väliin saadaan laitettua este. Harjoituksissa koiran ja ketun kohtaaminen on estetty eikä eläinlääkäriä vaadita paikalle. Kilpailutilanteissa sen sijaan on oltava paikalla eläinlääkäri. Jos kettu vahingoittuu pahasti, kokeen järjestäjällä on oltava valmius lopettaa se.
Saaren mukaan esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa vastaavissa kokeissa koiraa ja kettua ei koskaan päästetä kohtaamaan. Ainoastaan suomalaiskokeissa on olemassa mahdollisuus, että kettu ja koira joutuvat suoraan kontaktiin. Saaren mielestä kontaktin mahdollisuus on tarpeen, sillä se paljastaa, onko koiralla luonnetta kohdata kettu. Ruotsin ja Norjan koiraharrastajat jopa tulevat Suomeen testaamaan koiriaan. Mahdollisuus kontaktiin ei kuitenkaan vaikuta olevan oleellinen tekijä kokeessa, sillä Ruotsin ja Norjan luolakoiria pidetään yhtä hyvinä metsästyskoirina kuin suomalaisia koiria.
Aidossa metsästystilanteessa koiran tehtävä on ajaa kettu ulos luolastosta. Ulosajoa ei näissä kokeissa kuitenkaan testata, vaan se tapahtuu maastokokeissa. Luolakokeissa pärjääminen ei automaattisesti takaa, että koira toimisi hyvin metsällä.
Koeketuilla pitkä elämä turkistarhaoloissa
Kokeissa käytettävät ketut ostetaan turkistarhoilta. Ne asuvat varjotaloissa samanlaisissa oloissa kuin turkistarhaukseen käytettävät ketut. Kettujen pito-olosuhteita olisi neuvottelukunnan mielestä kohennettava, sillä ketut voivat joutua elämään ahtaissa, virikkeettömissä tarhaoloissa jopa yhdeksän vuotta.
Luolakoirakokeiden tarpeellisuutta perustellaan muun muassa sillä, että kokeiden avulla karsitaan pois koirat, jotka eivät sovellu metsästyskäyttöön. Ketun kannanhoidossa metsästys koiran kanssa on avainasemassa. Kokeita pidetään myös välttämättöminä koiran jalostusarvon ja toimintakyvyn mittaamiseksi, eikä muuta tapaa testata koirien rodunomaisia taipumuksia ole näköpiirissä. Toisaalta koirien rohkeutta voidaan testata muunkinlaisilla kokeilla kuin käyttäen elävää kohde-eläintä. Kettujen käyttö ylipäätään on eettisesti kyseenalaista, eikä siitä koidu yhteiskunnallista hyötyä.
Keskustelussa ehdotettiin elävien eläinten käytön lopettamista luolakoirakokeissa kokonaan tai ainakin koiran ja ketun kontaktiin joutumisen estämistä. Kennelliitolta toivottiin ryhtymistä itse toimiin, jotta luolakokeiden sääntöjä noudatetaan niin, ettei kosketusta missään oloissa tapahdu. Tuotiin myös esiin, että jos eläimiä pidetään ja kohdellaan utilitarismin näkökulmasta, on vertailtava eri eläinryhmille koituvia hyötyjä ja haittoja. Ketulle voi kokeesta koitua niin suurta haittaa, että se joudutaan lopettamaan. Haitta ketulle on siis suuri, jolloin hyödyn koiran omistajalle olisi oltava vähintään yhtä suuri.
Paimenkoirakokeissa kohde-eläiminä lampaita ja poroja
Kettu ei suinkaan ole ainoa koirakokeissa käytettävä kohde-eläin. Paimennuskokeissa voidaan käyttää kohde-eläiminä esimerkiksi lampaita ja poroja. Todettiin, että lampaiden paimennuskokeet voivat olla jopa ongelmallisempia kuin luolakoirakokeet: paimennuskoetoiminta ei ole järjestäytynyttä, lampaiden hyvinvoinnista ei välttämättä huolehdita ja koirat voivat käydä käsiksi lampaisiin. Paimenkoiria käytetään yleisesti Suomessa lampaiden, porojen ja nautojen paimennuksessa.
Kaiken kaikkiaan neuvottelukunnan jäsenten kannat luolakoira- ja paimennuskokeiden tarpeellisuuteen ja ehtoihin vaihtelivat huomattavasti. Neuvottelukunta jatkaa keskustelua aiheesta ja lausuu yhteisen kantansa myöhemmin.