Millainen merkitys on koiran sosiaalisella kognitiolla ja itsehillinnällä koiran arjessa? Voiko koiran kognitiivisten piirteiden syvempi ymmärrys hyödyttää sekä koiria että omistajia? Näihin kysymyksiin vastasi juuri väitellyt MSc Saara Junttila väitöskirjassaan ”Dog-related factors associated with canine cognitive test performance”. Junttilan työ auttaa ymmärtämään koiria paremmin, mikä puolestaan voi vaikuttaa koirien, niiden omistajien ja ympärillä olevien hyvinvointiin.
Koiran kognitiivisten ominaisuuksien yhteyksistä arkikäytökseen vain vähän tietoa
Koiralla on pidempi yhteinen historia ihmisten kanssa kuin millään muulla lajilla. Sosiaalinen kognitio ja itsehillintä ovat saattaneet olla erityisen arvokkaita piirteitä, kun koirat ovat sopeutuneet elämään ihmisten kanssa, ja niillä on todennäköisesti valtava merkitys koirien ja omistajien jokapäiväiseen elämään.
Kognitiolla tarkoitetaan tietoisuuteen, tiedonkäsittelyyn ja ajatteluun liittyviä psyykkisiä toimintoja. Vaikka koirien kognition yksilöllisiin eroihin vaikuttavia tekijöitä on tutkittu laajasti viime vuosina, tutkimustiedossa on yhä puutteita. Esimerkiksi tutkimuksissa käytettävien kognitiotestien luotettavuudesta ja soveltuvuudesta on vain vähän tietoa. Myös koirien kognitiivisten piirteiden yksilöllisiin eroihin vaikuttavat tekijät ovat huonosti tunnettuja.
Kognitiivisilla piirteillä vaikutusta arkielämässä
Saara Junttilan väitöstutkimus keskittyi neljään kognitiotestiin, joita on käytetty laajalti eläintutkimuksissa mittaamaan sosiaalista kognitiota ja itsehillintää. Kognitiivisilla testeillä voidaan mitata muun muassa koiran itsehillintää, impulsiivisuutta, ongelmanratkaisua, itsenäisyyttä, sosiaalisuutta ja sinnikkyyttä. Testit soveltuvat myös aroille ja pelokkaille koirille, koska ne eivät sisällä pelkoa aiheuttavia ärsykkeitä.
Junttila tutki, miten koiran kognitiiviset piirteet ilmenevät eri yhteyksissä, erityisesti arkielämässä, sekä selvitti koiraan liittyviä muuttujia, joilla on mahdollisesti yhteys kognitiiviseen suoriutumiseen. Aineisto koostui koirista, jotka olivat osallistuneet kaupalliseen smartDOGTM-kognitiotestipakettiin. Omistajien täyttämää verkkokyselyä käytettiin keräämään tietoa testiin osallistuneiden koirien arkikäyttäytymisestä, persoonallisuudesta ja taustasta. Tutkimus tarkasteli yhteyksiä kognitiotestien tulosten ja koirien arjessa ilmenevän käyttäytymisen välillä aikuisilla koirilla, sekä selvitti, voivatko pentujen kognitiotestitulokset ennustaa koirien käyttäytymistä arjessa aikuisiällä.
Kognitiotestit mittaavat kognitiivisia ja käyttäytymiseen liittyviä piirteitä, joita voidaan havaita myös muissa arkielämän yhteyksissä testitilanteen ulkopuolella. Tutkimuksen mukaan koiran kognitiivisia piirteitä voidaan mitata jo 3–7 kuukauden iässä, ja ne voivat ennustaa jokapäiväisiä käyttäytymispiirteitä aikuisuudessa. Kognitiiviset testit voisivat tarjota myös mielenkiintoisen lisän persoonallisuustesteihin, ja voisivat mahdollisesti auttaa omistajia tunnistamaan ja ehkäisemään ongelmia tulevaisuudessa, Junttila ehdottaa.
Kyselytutkimuksen vastauksissa korostui, kuinka tärkeää omistajille on ymmärtää koiriensa käyttäytymispiirteitä. Monien omistajien mukaan koira ei muuttunut testien jälkeen, mutta heidän oma suhtautumisensa muuttui: koiran käytös nähtiin uudessa, myönteisemmässä valossa. Ymmärrys voi auttaa omistajaa toimimaan paremmassa yhteistyössä koiransa kanssa. Junttila huomauttaa, että koiran käyttäytymisen ymmärtäminen voi parantaa myös koiranomistajan omaa hyvinvointia, jos omistaja oppii näkemään koiransa ongelmalliseksi koetun käyttäytymisen uudesta näkökulmasta.
Kognitiotestit kertovat koiran ominaisuuksista
Junttilan tulokset vahvistavat neljän kognitiivisen testin (sylinteritesti, V-aita, eletesti, mahdoton tehtävä,) pätevyyttä, sillä testien mittaamat piirteet näkyvät myös koirien arkikäyttäytymisessä. Sylinteritesti mittaa itsehillintää ja impulsiivisuutta, kun taas mahdoton tehtävä korreloi koiran koulutettavuuden ja hallintaongelmien kanssa – mitä enemmän ihmiseen tukeutumista, sitä helpommaksi omistajat kokivat koiran kouluttamisen. Suuri itsenäisyys mahdottomassa tehtävässä saattaa olla hankala piirre lemmikkikoiralle, mutta toivottu piirre monelle työ- tai harrastuskoiralle. Sama koskee impulsiivisuutta, joka ilmenee usein arjessa kiihtymisenä.
Koiran itsehillintä ja sosiaalinen kognitio vaikuttavat moniin arjen tilanteisiin. Osa aikuisuuden käyttäytymispiirteistä oli heikosti ennustettavissa pentuiässä, mikä viittaa siihen, että jotkin kognitiiviset ominaisuudet kehittyvät varhain, mutta eivät ole täysin pysyviä myöhemmällä iällä. Toisaalta pentutesti antoi viitteitä koiran tulevasta impulsiivisuudesta, koulutettavuudesta ja pelokkuudesta. Kognitiivisten testien yhteydet arkikäyttäytymiseen olivat merkittäviä, vaikka analyysissä huomioitiin useita taustatekijöitä, kuten koulutus, rotu, ikä ja omistajan kokemus.
Lisäksi havaittiin eroja sukupuolten välillä: urokset olivat impulsiivisempia ja nartut ihmiskeskeisempiä tietyissä tehtävissä. Rotujen välillä ilmeni selviä eroja kognitiivisissa profiileissa, mutta mikään rotu ei menestynyt kaikissa testeissä. Jokaisella rodulla oli omat vahvuutensa ja heikkoutensa, ja osa eroista liittyi todennäköisesti persoonallisuuspiirteisiin, kuten sosiaalisuuteen.
Aineksia tuleviin tutkimuksiin
Junttilan tutkimus tarjoaa tulkinta-apua siihen, miten koirien kognitiotestien tulokset liittyvät koirien käyttäytymiseen jokapäiväisessä elämässä. Tulokset lisäävät ymmärrystä kognitiivisten piirteiden kehittymisestä ja pysyvyydestä sekä näiden piirteiden taustalla vaikuttavista tekijöistä, kuten ikä, sukupuoli ja rotu. Osa tuloksista vahvistaa aiempia tutkimustuloksia, mutta Junttila löysi myös uusia yhteyksiä, joiden varaan tulevia tutkimuksia voidaan rakentaa.