Virtuaaliaitaus kiinnostaa maailmalla ja meilläkin, vaikka eläinten hyvinvointilainsäädäntö ei salli eläimeen kiinnitettäviä, sähköiskun antavia laitteita. Virtuaaliaitaus on tuttua Norjassa ja pian myös Ruotsissa, eikä se välttämättä ole huono vaihtoehto eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta.
Virtuaaliaita perustuu eläinten oppimiseen
Virtuaaliaidan toimintaperiaate perustuu samaan kuin perinteisen sähköpaimenen: eläinten oppimiseen. Eläimen lähestyessä näkymätöntä virtuaaliaitaa kaulapannasta kuuluu äänimerkki. Äänimerkkiä seuraa sähköisku, jos eläin edelleen liikkuu aitaa kohti ja sen yli. Eläimet oppivat liikkumaan virtuaaliaidasta poispäin jo äänimerkin kuultuaan ja välttävät näin sähköiskun sekä hahmottavat virtuaaliaidan rajat.
Koska eläimet ovat yksilöitä, joillakin virtuaaliaidan rajojen oppiminen kestää kauemmin kuin toisilla. Tämä voi lisätä sähköiskujen aiheuttamaa stressiä. Virtuaaliaitauksessakin eläinyksilöiden hyvinvointiin pitää kiinnittää huomiota; järjestelmän voi esimerkiksi asettaa hälyttämään, mikäli eläin on pitkään paikallaan.
Virtuaaliaitauksesta ei ole ainakaan lyhyellä aikavälillä havaittu aiheutuvan eläimille merkittävää stressiä tai käyttäytymismuutoksia. Pitkän aikavälin tutkimuksia virtuaaliaitauksen vaikutuksista eläimiin ei vielä juuri ole, ja niitä tarvittaisiin toteutettuna eri olosuhteissa ja eri eläinlajeilla. Tutkimuksissa tulisi kokonaisvaltaisesti huomioida fysiologiset mittarit, käyttäytyminen ja oppiminen sekä eläinlajin erityispiirteet.
Aitaustyö tehdään sovelluksessa
Virtuaaliaitaa on käytetty ainakin nautojen, lampaiden ja vuohien laidunalueiden rajaamiseen. Aidan rajat asetetaan sovelluksessa. Jokaisen laiduntavan eläimen kaulaan laitetaan paikanninpanta, jossa on äänimerkin, värinän ja sähköiskun antavat laitteet sekä virtalähde. Nykyiset nautojen virtuaaliaitapannat varusteineen painavat reilun kilon. Sähköisku on yleensä energiatasoltaan 0,1–0,2 joulea eli heikompi kuin perinteisen sähköaidan langasta saatava 5–6 joulea.
Virtuaaliaitaus on joustavaa ja nopeaa. Laitumen rajoja on helppo muuttaa sovelluksessa. Työaikaa, tolppia ja aitausmateriaalia säästyy. Etenkin vaikeakulkuisessa maastossa virtuaaliaitaus on kätevä. Järjestelmä myös mahdollistaa eläinten etävalvonnan ja aktiivisuuden seurannan. Kutsumattomia vieraita virtuaaliaita ei kuitenkaan sulje ulkopuolelle.
Ruotsi sallii virtuaaliaitauksen ensi vuonna lampailla ja naudoilla
Ruotsi muuttaa eläinten hyvinvointia koskevaa kansallista asetustaan niin, että ensi vuoden alusta sallitaan nautojen ja lampaiden virtuaaliaitaus. Käytännössä siis Ruotsissa ensi vuonna on sallittua asettaa nautojen ja lampaiden kaulaan äänimerkin ja sen jälkeen sähköiskun antava panta ulkona tapahtuvaa eläinten laidunnusta varten. Norjassa virtuaaliaitaus on ollut käytössä jo vuosia.
Virtuaaliaidan käyttöönotto ei stressannut lehmiä
Tutkimuksessa, jossa seurattiin lehmiä virtuaaliaitauksessa lyhyellä aikavälillä, virtuaaliaitauksen ei havaittu vaikuttavan olennaisesti lehmien käyttäytymiseen tai hyvinvointiin. Kokeessa 30 lypsylehmän ryhmä laidunsi ensin kymmenen päivää perinteisellä sähkölangalla aidatulla laitumella, minkä jälkeen lehmät opetettiin kolmen päivän ajan virtuaaliaitaukseen ja sen jälkeen seurattiin niiden laidunnusta virtuaaliaidattuna kymmenen päivää. Laidunaluetta vaihdettiin päivittäin. Lehmien maitotuotoksessa, painossa sekä seisoen ja makuulla viettämässä ajassa ei havaittu eroja perinteisen ja virtuaaliaitalaidunnuksen välillä. Kahtena virtuaaliaitalaidunnuspäivinä lehmien aktiivisuus ja ruohonsyöntiaika olivat pienemmät ja märehtimisaika pidempi kuin perinteisessä sähköaidassa laidunnettaessa. Yhtenä virtuaaliaitauspäivänä lehmien maidon kortisolipitoisuus oli suurempi kuin virtuaaliaitausjakson alussa.
Kaverin saamaan sähköiskuun reagoidaan
Tanskalaiskokeessa 12 lehmää laidunsi virtuaaliaidan rajaamilla laitumilla yli neljä kuukautta. Lehmät oppivat reagoimaan äänimerkkiin ja pysymään virtuaaliaidan sisällä. Koko laidunaikana lehmät saivat kaikkiaan vajaat 200 sähköiskua, 11–26 per lehmä. Sähköiskujen määrä väheni laidunkauden edetessä. Virtuaaliaitaa suurennettiin ja pienennettiin useita kertoja laidunkaudella, eikä eläimillä havaittu merkittäviä ongelmia sopeutua uusiin rajoihin. Sähköisku kaulapannasta ei muuttanut lehmien käyttäytymistä merkittävästi, mutta yksilöiden välillä oli eroja, jotka tulisi huomioida valittaessa eläimiä virtuaaliaitalaidunnukseen. Sosiaalisina eläiminä lehmät reagoivat siihen, kun niiden laumatoveri sai sähköiskun.
Lehmät voi opettaa tulemaan itsenäisesti laitumelta lypsylle
Järjestelmän avulla lypsylehmät voi jopa opettaa kulkemaan navettaan lypsylle itsenäisesti. Australian Tasmaniassa tutkittiin virtuaaliaitausta kahdella 40 lypsylehmän ryhmällä. Lehmät lypsettiin kaksi kertaa päivässä ja laidunta vaihdettiin usein. Virtuaaliaitaukseen opettelu toteutettiin kymmenen päivän aikana, jonka jälkeen lehmät laidunsivat virtuaaliaitauksissa kuukauden seuranta-ajan. Jokaisen lehmän kaulapannasta saatiin tieto lehmän vastaanottamista ääni-, värinä- ja sähköimpulsseista.
Lehmät oppivat vajaassa vuorokaudessa reagoimaan kaulapannasta kuuluvaan äänimerkkiin. Harjoittelujakson neljäntenä päivänä ne oppivat äänimerkin ja värinän perusteella tulemaan itsenäisesti laitumelta navettaan lypsylle. Ensimmäisenä harjoittelupäivänä vähintään 60 prosenttia äänivihjeistä seurasi sähköisku, mutta kymmenen päivän harjoittelun jälkeen sähköisku seurasi enää 2,6 % äänivihjeistä. Kuukauden virtuaalilaidunnuksen aikana 90 % lehmistä vietti vähemmän kuin 1,7 minuuttia päivässä virtuaaliaidan ulkopuolella, sai vähemmän kuin 0,7 sähköiskua päivässä laitumella ja vähemmän kuin yhden sähköiskun päivässä kulkiessaan laitumelta navettaan lypsylle. 35 % lehmistä ei saanut lainkaan sähköiskuja virtuaalilaitumella kuukauden aikana. Viimeisellä eli neljännellä laidunviikolla puolet lehmistä ei saanut lainkaan sähköiskuja. Tutkijoiden mukaan koetettu virtuaaliaitausmenetelmä soveltuu hyvin lypsylehmien intensiiviseen laidunnukseen ja onnistuu myös kutsumaan lehmät laitumelta lypsylle. Yhä tarvitaan kuitenkin tarkempia tutkimuksia virtuaaliaitauksen vaikutuksesta lehmien hyvinvointiin.
Mahdollisuus ennakoida edistää hyvinvointia
Ikävien tilanteiden huono ennakoitavuus ja hallittavuus heikentävät eläinten hyvinvointia, totesivat australialaistutkijat. Kokeessa uuhet altistettiin erilaisille stressoreille, kuten piippaavalle äänimerkille, koiran haukunnalle, sähköiskulle kaulapannasta, paikallaan pitämiselle ja kontrollina pelkästään koeareenalle viemiselle. Eniten stressiä lampaille aiheutti se, kun ihminen piti niitä koeareenalla minuutin paikallaan selällään; toiseksi stressaavinta oli sähköisku kaupannasta, kolmanneksi koiran haukunta. Kontrollikäsittely eli käynti koeareenalla aiheutti vähiten stressiä ja piippaava äänimerkki toiseksi vähiten. Tutkijoiden mukaan uuhien käyttäytymis- ja fysiologiset reaktiot koetilanteessa osoittivat, että virtuaaliaitauksesta aiheutuvat ärsykkeet (äänimerkki ja sähköisku) eivät vaikuta lampaisiin sen haitallisemmin kuin muutkaan ärsykkeet, joille lampaat yleisesti tuotannossa altistuvat. Virtuaaliaitauksessa eläimet myös oppivat ennakoimaan ja hallitsemaan tilannetta eli välttämään sähköiskun saamista äänimerkin kuultuaan.
Lue lisää:
Suokas, B., 2025. Virtuaaliaidat – käyttäjäkokemuksia Norjasta
Laidunnus viestii kuluttajille, että eläinten hyvinvointi on tärkeää
Lehmille lepomukavuutta ja laidunnusta, vasikoille lisää tilaa leikkiin ja lepoon, suosittaa EFSA