Valtioneuvosto on antanut uuden turkiseläinten hyvinvointia koskevan asetuksen. Uusi asetus sisältää parannuksia aiempaan nähden, mutta jättää käyttämättä useita keinoja, joilla turkiseläinten hyvinvointia voitaisiin tosiasiallisesti edistää. Asetus tulee voimaan vuoden 2027 alussa. Moni uudistus tulee kuitenkin toteutumaan vasta pitkien, jopa kymmenen vuoden siirtymäaikojen jälkeen.
Uudistus tuo joitakin parannuksia
Vanhaan turkiseläinasetukseen verrattuna uusi asetus sisältää useita uusia hyvinvointivaatimuksia. Turkiseläinten tilavaatimuksia kasvatetaan, virikevaatimuksia lisätään, minkeille edellytetään makuuhyllyä tai makuuputkea, ketuille vetäytymistilaa; supikoirille on omat lajikohtaiset säännöksensä. Niskapihtien käyttöä eläinten käsittelyssä rajoitetaan ja turkistilojen aitaamisvelvoitetta tiukennetaan. Tiloille tulee myös velvollisuus laatia kirjallinen varautumissuunnitelma häiriötilanteiden varalle.
Voimassa oleva vanha asetus perustuu pitkälti siihen, että eläimet pidetään terveinä ja tuotantokunnossa. Uusi asetus pyrkii huomioimaan eläinten hyvinvointilain edellyttämän käyttäytymistarpeiden toteuttamisen. Esimerkiksi virikkeiden käyttöä ei enää nähdä pelkästään lisänä, vaan osana hyvinvoinnin turvaamista. Ketuille säädetty vetäytymistila taas perustuu ajatukseen siitä, että eläimellä tulee olla mahdollisuus hallita ympäristöään ja hakeutua suojaan. Eläinten näkökulmasta virikkeet, makuuhylly, vetäytymispaikka ja lisätila parantavat hyvinvoinnin edellytyksiä.
Eläinten hyvinvointilain mittatikku vaativampi
Eläinten hyvinvointilain (20 §) mukaan ”eläimiä on hoidettava siten, että niillä on mahdollisuus toteuttaa liikkumiseen, leikkiin, lepoon, kehonhuoltoon, syömiseen, ravinnon etsintään ja ympäristön tutkimiseen sekä sosiaalisiin suhteisiin liittyviä olennaisia käyttäytymistarpeitaan”, ja uudella asetuksella on tarkoitus vastata näiden tarpeiden toteutumiseen. Olennaista on, pystyykö eläin uuden asetuksen vaatimusten mukaisilla parannuksilla toteuttamaan olennaisia käyttäytymistarpeitaan, eli takaako asetus riittävästi tilaa ja muita resursseja ja mahdollisuuksia luontaisen käyttäytymisen toteutumiseen. Siksi on aiheellista kysyä, täyttääkö uusi asetus eläinten hyvinvointilain vaatimukset.
Apulaisoikeuskansleri kiinnitti lausunnossaan 5.6.2025 huomiota juuri lain vaatimusten toteutumiseen aiemmassa asetusluonnoksessa: asetuksen valmistelussa on arvioitava tarkemmin, täyttävätkö ehdotetut vaatimukset todella eläinten hyvinvointilain velvoitteet. Apulaisoikeuskansleri huomautti, että asetuksen keinot näyttivät puutteellisilta erityisesti tarkasteltaessa eläinten mahdollisuuksia liikkumiseen, leikkiin, ravinnon etsintään ja ympäristön tutkimiseen.
Liikkuminen jää edelleen ratkaisematta
Uuden asetuksen suurin ongelma on, että turkiseläimen pitopaikka on edelleen verkkopohjainen häkki. Tilaa tulee lisää, mutta järjestelmä ei olennaisesti muutu. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA arvioi vuonna 2025, että minkeillä, ketuilla ja supikoirilla nykyisten häkkijärjestelmien merkittävimpiä hyvinvointihaittoja ovat liikkumisen rajoittuminen sekä tutkimis- ja ravinnonhankintakäyttäytymisen estyminen. EFSA:n mukaan näitä haittoja ei voida nykyisissä järjestelmissä estää eikä useissa tapauksissa edes lieventää riittävästi.
Häkkikokojen hienoinen kasvattaminen ei muuta sitä perusasiaa, että eläimet eivät voi toteuttaa lajinomaisia käyttäytymistarpeitaan riittävässä määrin. Ketun häkin vaadittu minimikoko mahdollistaa istumisen, seisomisen ja muutaman askeleen ottamisen, mutta ei varsinaista liikkumista. Myyrähyppyjä ei voi tehdä. Elinpiirin tarkkailumahdollisuudet jäävät rajallisiksi. Supikoira ei voi pitää etäisyyttä ulosteisiinsa eikä perustaa erillistä ulostamisaluetta. Minkki ei voi liikkua vedessä. Tilavaatimusten kasvattaminen uudessa asetuksessa ei edelleenkään vastaa näihin tarpeisiin eikä siksi ole käyttäytymistarpeiden näkökulmasta riittävä ratkaisu.
Ravinnonetsinnän mahdollisuudet vähäiset
Yksi eläinten keskeisiä käyttäytymistarpeita on ravinnonetsintä, mikä on huomioitu myös eläinten hyvinvointilain kirjauksissa. Vaatimusta ravinnonetsintäkäyttäytymisen tukemisesta on vaikea täyttää turkiseläinten häkkikokoa kasvattamalla. Turkistuotannossa rehu jaetaan valmiina eläimen eteen – eläimen ei tarvitse etsiä ruokaa, käyttää aikaa sen hankkimiseen eikä hyödyntää luontaista saalistus- tai keräilykäyttäytymistä. Häkkioloissa kettu ei voi piilottaa ruokaa, minkki ei voi pyydystää ravintoa vedestä, eikä supikoira voi etsiä syötävää ympäristöstään. Uuden asetuksen perustelumuistiossa tunnustetaan virikkeiden merkitys, mutta siinä ei osoiteta, miten ravinnonhankintaan liittyvä käyttäytyminen toteutuu uusien vaatimusten mukaisissa olosuhteissa.
Leikille ei riittävästi tilaa
Hyvinvointilaissa mainittua leikkikäyttäytymisen toteuttamista edesauttaa uuden asetuksen vaatimus kasvattaa nuoret eläimet ryhmissä. Leikki liittyy lajitovereiden seuran ohella vahvasti myös ympäristöön. Jos tila on pieni, rakenteellisesti yksipuolinen eikä mahdollista monipuolista liikkumista, leikkikäyttäytyminen rajoittuu. Uuden asetuksen säännökset eivät varsinaisesti muuta ympäristöä sellaiseksi, jossa eläimet voisivat toteuttaa kaikkia liikkumisen, tutkimisen ja leikin muotoja, joita lajille ominainen käyttäytyminen sisältää.
Sosiaaliset suhteet huomioon aiempaa paremmin
Yksi uudistuksen vahvemmista kohdista liittyy eläinten sosiaalisiin suhteisiin. Nuorten eläinten yksinpitämistä rajoitetaan, ryhmäkasvatusta korostetaan ja eläinten näkö- ja kuuloyhteyttä lajitovereihin vahvistetaan. Avoimeksi jää, kuinka hyvin eri lajien sosiaaliset tarpeet voidaan toteuttaa nykyisen kaltaisessa häkkiympäristössä. EFSA:n mukaan yksinpidon aiheuttamaa stressiä ei voida nykyjärjestelmissä estää, mutta toisaalta ryhmäkasvatus vaatisi huomattavasti nykyistä enemmän tilaa. Uudessa asetuksessa ongelmallista on, että käyttäytymistarpeet kyllä tunnistetaan, mutta eläinten on vaikea toteuttaa niitä nykyisen tuotantojärjestelmän puitteissa.
Pitkät siirtymäajat heikentävät uudistuksen vaikutusta
Käyttäytymistarpeiden toteutumisen ohella asetusuudistuksen toinen suuri ongelma liittyy siirtymäaikoihin. Apulaisoikeuskansleri huomautti pitkistä siirtymäajoista (aiemmassa asetusluonnoksessa jopa 15 vuotta): asetuksiin ei tule sisällyttää sellaisia siirtymäaikoja, jotka tosiasiallisesti tarkoittavat lain muuttumista tehottomaksi, kansleri linjasi. Hän huomautti myös, että kustannukset eivät yksin ole riittävä peruste pitkille siirtymäajoille.
Pisimpiä siirtymäaikoja on nyt lyhennetty. Heti uuden asetuksen voimaan tullessa 1.1.2027 voimaan astuu myös osa uusista vaatimuksista, joista tärkeimmät koskevat eläinten käsittelyä, sosiaalisia suhteita, vieroitusta, lihavuuden ehkäisyä, ilmanvaihtoa, luonnonvaloa, sairastiloja, häiriötilanteisiin varautumista sekä supikoiran omaa lajikohtaista sääntelyä. Sen sijaan monet näkyvimmät muutokset eläinten arkeen, kuten virikkeet, ketun vetäytymistila, minkkien hyllyt sekä suuremmat häkit, siirtyvät 2028-2037 väliselle ajalle.
***
Uuden asetuksen myötä eläimille tulee enemmän tilaa, virikkeitä ja uusia rakenteita, ja joitakin uusia käyttäytymistarpeita tunnustetaan ensimmäistä kertaa sääntelyssä.
Vaikka uudistus parantaa nykytilaa, se ei selkeästi toteuta eläinten hyvinvointilain vaatimusta mahdollistaa eläinten olennaiset käyttäytymistarpeet. Suurimmat ongelmat liittyvät edelleen eläinten liikkumiseen, ravinnonetsintään, ympäristön tutkimiseen ja sosiaalisiin suhteisiin, jotka ovat eläinten hyvinvointilain olennaista ydinsisältöä. Siksi keskustelua ei pitäisi käydä vain siitä, onko uusi asetus parempi kuin vanha. Olennaisempi kysymys on, voidaanko eläinten hyvinvointilain edellyttämät käyttäytymistarpeet ylipäätään toteuttaa turkiseläinten nykyisenkaltaisessa häkkikasvatusjärjestelmässä.
Lue lisää:
Valtioneuvoston asetus turkiseläinten hyvinvoinnista (uusi)
Valtioneuvoston asetus turkiseläinten suojelusta 1084/2011 (vanha)