Vuohen pitopaikka tarjoaa suojaa ja turvaa koko laumalle
Vuohien pitopaikan tehtävä on tarjota hyvät edellytykset fyysiselle hyvinvoinnille esimerkiksi suojaamalla eläimiä sääoloilta ja saalistajilta. Suomessa vuohet elävät tyypillisimmin kestokuivikepohjalla, johon lisätään uutta olkea makuupaikan kuivana ja puhtaana pitämiseksi. Laitumella vuohet voivat hakea suojaa paahteelta ja viimalta myös puiden juurelta tai muusta kasvustosta, mutta etenkään talvella vuohet eivät pärjää Suomen olosuhteissa ilman rakennettua suojaa ja lisäruokintaa.
Kuumissaan tai kylmissään olevat eläimet joutuvat käyttämään ylimääräistä energiaa kehon lämmönsäätelyyn, mikä voi ilmetä tuotoksen heikentymisenä sekä lämpö- tai kylmästressin oireina. Lämpöstressistä kärsivät eläimet ovat passiivisia ja hengittävät tiheästi, joskus läähättäen kieli ulkona suusta. Kylmästressin oireita ovat esimerkiksi makoilu tiiviissä ryhmissä sekä väriseminen. Kuumalla säällä hyvinvointia edistävät toimiva ilmanvaihto ja puhtaan juomaveden vaivaton saatavuus. Kylmissä olosuhteissa kuivan ja vedottoman makuupaikan ohella runsas karkearehun saanti auttaa osaltaan vuohia pysymään lämpimänä, vaikka sulan veden saannin tärkeyttä ei tule tällöinkään aliarvioida.
Riittävän tilava pitopaikka pienentää tautipainetta sekä mahdollistaa lauman toimintojen, kuten makuulla lepäämisen ja syömisen, yhdenaikaisuuden. Toimintojen synkronointi on vuohien kaltaisille laumaeläimille luonnollista, minkä vuoksi sen mahdollistaminen on tärkeä osa hyvinvointia.
Väljät tilat tarjoavat vuohille mahdollisuuden väistää lauman arvojärjestyksessä ylempänä olevia eläimiä. Vanhimmat ja sarvekkaat yksilöt ovat yleensä hierarkian huipulla. Satunnainen päiden yhteen puskeminen ja puskemisella uhkailu ovat vuohille tyypillisiä välienselvittelyn keinoja, mutta vakaassa tilanteessa vuohet pyrkivät väistämään ylempiään pitäen tilanteen rauhallisena.
Jos konflikteja on jatkuvasti, kyseessä on luultavasti resurssien, kuten tilan tai ruoan puute. Positiivisia eleitä ovat esimerkiksi toisen vuohen rapsuttaminen hampailla tai sarvilla, sekä kylki kyljessä makaaminen.
Karkearehupohjainen ruokinta edistää vuohen hyvinvointia
Vuohille sopiva ravinto koostuu pääasiassa karkearehusta eli tyypillisesti nurmikasveja sisältävästä heinästä tai säilörehusta. Ruokintaa täydennetään tarpeen mukaan energia- ja valkuaispitoisemmilla väkirehuilla, kuten viljoilla, palkokasveilla ja erilaisilla teollisilla puristeilla. Ruokinta tasapainotetaan kivennäisrehulla, jotta haitallisia mineraalipuutoksia ei pääse syntymään. Lisäksi vuohien saatavilla on oltava jatkuvasti puhdasta vettä, jonka tarve kasvaa erityisesti kuumalla säällä ja mikäli kyseessä on lypsävä tai imettävä kuttu. Juomalaitteet tai -astiat on syytä tarkastaa ja puhdistaa säännöllisesti, sillä riittämätön tai likainen juomavesi lisää sairastumisen riskiä.
Ruokinnan tasapainoa voidaan arvioida esimerkiksi pötsintäyteisyyden ja käsin tunnustelemmalla tehtävän kuntoluokituksen perusteella. Kuntoluokitus kertoo ihonalaisen rasva- ja lihaskudoksen määrästä ja sopii siten määrittämään vuohen ravitsemusta pidemmällä aikavälillä.
Lue lisää vuohen kuntoluokituksen tekemisen ohjeista ja hyödyistä:
Rehua voidaan tarjota eläimille joko ruokintapöydältä tai heinähäkeistä. Sopiva ruokintaeste suojaa rehua sotkeutumiselta, mutta ei hankaa vuohia kuivikepohjan noustessakaan ja huomioi sarvellistenkin eläinten mahdollisuudet päästä syömään. Muutkaan rakenteet eivät saa vahingoittaa eläimiä, vaikka vuohien luontainen uteliaisuus ja kiipeilykyky voivatkin laittaa tilat koetukselle.
Psyykkinen hyvinvointi on tärkeä osa vuohen terveyttä
Fysiologisten tarpeiden (kuten ravitsemuksen) ohella mahdollisuus toteuttaa luontaista käyttäytymistä on tärkeä osa eläimen hyvinvointia. Luontaisten käyttäytymistarpeiden estyminen heikentää hyvinvointia, sillä se aiheuttaa eläimelle stressiä. Pitkittyessään stressi voi heikentää terveyttä sekä edesauttaa epätoivottujen käytösmallien syntyä, kuten stereotyyppistä käyttäytymistä, jota eläin toistaa turhauman tai stressin lievittämiseksi. Vuohilla tällaista käyttäytymistä voi olla esimerkiksi erilaisten kohteiden nuoleminen, imeminen ja pureminen, jatkuva turkinhoito sekä pään ravistelu ja pyörittely. Myös yksilön eristäytyminen laumasta kertoo joko fyysisen tai psyykkisen hyvinvoinnin heikentymisestä, ellei kyseessä ole vuoniva eli synnyttävä vuohi.
Virikkeiden tarjoaminen erilaisten toimenpiteiden ja rakenteiden avulla antaa vuohille mahdollisuuden tyydyttää käyttäytymistarpeitaan. Telineillä ja lavereilla voidaan tarjota keinoja toteuttaa kiipeämiskäyttäytymistä, joka ei muuten olisi mahdollista. Sopivalla korkeudella olevat kiipeilytasot voivat muodostaa alleen luolamaisia piilopaikkoja vuohille, erityisesti nuorille kileille.
Rakenteiden on oltava kestäviä, eivätkä ne saa aiheuttaa vahinkoa eläimille. Sijoitteluun tulee kiinnittää huomiota, sillä vuohet ovat näppäriä ja uteliaita eläimiä: rakenteet on sijoitettava niin, etteivät vuohet kiipeillessään pääse esimerkiksi sähköjohtojen lähettyville. Rakenteiden vaikutukset puhtaanapitoon ja eläinten käsittelyyn kannattaa ottaa huomioon.
Myös pienemmät yksittäiset virikkeet, kuten pehkupohjalle tai ulkotarhaan asetetut autonrenkaat, kokonaiset pehkupaalit tai kestävät, esimerkiksi hevosille tarkoitetut pallot voivat tyydyttää vuohien uteliaisuutta sekä kiipeilyn tarvetta Pienetkin korkeuserot mahdollistavat erityisesti etujalkojen nostamisen korokkeelle, joka sekin on vuohille luontevaa käyttäytymistä ympäristön tarkkailussa ja ruoan tavoittelussa.
Vuohi nauttii kognitiivisista pähkinöistä
Vuohet ovat kognitiivisesti älykkäitästä palkintoa. Käytännössä tämä voi ilmetä esimerkiksi sinnikkäänä ponnisteluna portin avaamiseksi, tai oletetusti vuohien ulottumattomiin asennetun sulaketaulun rikki nakertamisena. Turvallisia ja kestäviä älyllisiä virikkeitä ei ole välttämättä ole helppo keksiä, mutta uusien tavaroiden tai ympäristöjen tutkiminen voi olla kiinnostavaa. Vuohille voi tarjota oppimista mahdollistavia vihjeitä esimerkiksi napsauttamalla radion päälle ennen lypsyn alkua tai kasaamalla kujan ja viheltämällä ennen kuntoluokitusta.
Virikkeiden tarjoaminen edistää tutkitusti eläinten hyvinvointia. Kokeissa on onnistuttu muun muassa vähentämään eläinten kokemaa stressiä, jolloin vaikutukset voivat ulottua fyysiseenkin hyvinvointiin, kuten vastustuskykyyn. Yksin virikkeiden lisääminen ei kuitenkaan korjaa muita mahdollisia puutteita elinympäristössä, esimerkiksi tilanahtautta tai huonoa ravitsemusta. Ympäristön olosuhteiden ja virikkeiden ohella muut hyvinvointitekijät, kuten positiivinen suhde hoitajiin sekä tuttuihin laumatovereihin myös uudelleenryhmitystilanteissa ovat tärkeitä.
Hyvinvoiva vuohi on virkeä ja seurallinen
Vaikka vuohien elinolosuhteet olisivat kunnossa, eläinten sairastuminen ja kipukokemukset ovat silti mahdollisia. Sairaita tai kipua kokevia yksilöitä ei aina ole helppoa havaita, sillä saaliseläimenä vuohi yrittää tyypillisesti peitellä huonoa oloaan. Yleisiä merkkejä kivusta ja sairaudesta ovat epätavallinen käytös, kuten laumasta eristäytyminen, ontuminen, apaattisuus tai poikkeava levottomuus. Pörröinen turkki voi viitata ravinnepuutokseen tai loisiin, samoin laihtuminen. Likaisuus voi kertoa sierain- tai silmävuodosta, tai ripulista, joka vaatii vuohien tapauksessa välitöntä puuttumista. Voimakkaasti ruokituilla, korkeatuottoisilla kutuilla ulosteen rakenne voi olla pehmeämpi, mutta tällöinkin papanamaisen muodon tulisi olla erotettavissa.
Yksittäisen vuohen kokemaa kipua voi arvioida ilmeiden ja eleiden kautta. Kivuliaan vuohen olemus on jännittynyt seisoma-asennosta ilmeeseen saakka. Pään lihakset voivat olla kireät ja sieraimet puristuneet liki umpeen. Korvien asento on taaksepäin suuntautunut, ja koko eläin voi vaikuttaa sulkeutuneelta sekä väsyneeltä. Lisätietoa vuohia vaivaavista sairauksista voi lukea esimerkiksi Vuohi tuotanto- ja harrastuseläimenä -osiosta.
Terve ja hyvinvoiva vuohi elää sopusuhtaisessa laumassa sekä ilmaisee kiinnostusta ja uteliaisuutta ympäristöään kohtaan. Tämä voi ilmetä esimerkiksi hoitajien ja muiden ihmisten lähestymisenä, virikkeiden käyttämisenä ja laumatovereiden kyhnyttämisenä. Hyvinvoiva vuohi on aktiivinen, mutta osaa myös rauhoittua lepäämään jopa ihmisen läsnä ollessa.
Normaalissa nelijalkaisessa seisoma-asennossa terve vuohi varaa tasaisesti kaikille sorkilleen eikä arastele minkään jalan laskemista maahan myöskään kävellessään. Katse on kirkas ja tarkkaavainen, karva sileä ja puhdas.
Paras tapa oppia vuohenlukutaitoa on viettää aikaa tarkkaillen vuohien normaalia käyttäytymistä, jolloin pienemmätkin eleet tulevat tutuksi. Aluksi mukaan voi ottaa jonkun, jolla on kokemusta vuohien kanssa toimimisesta. Jos harkitset vuohenpitäjäksi ryhtymistä, tutustu etukäteen myös rekisteröinti- ja pitopaikkavaatimuksiin Ruokaviraston ohjeiden kautta. Suomessa elävistä vuohista pidetään lukua virallisen tietokannan avulla. Vuohien rekisteröinti on pakollista kaikille, myös muutamaa eläintä harrastuksenomaisesti pitäville.