Takaisin

Virikkeet parantavat tarhattujen kettujen elämänlaatua

turkisketut hyötyvät virikkeistä; ketunpentuja häkissä

Turkiseläimellä on oltava häkissään sopivaa pureskelu- ja muuta virikemateriaalia, määrää asetus turkiseläinten suojelusta. Turkisketut hyötyvät virikkeistä, sillä toimivat virikkeet auttavat kettuja sopeutumaan tarhaolosuhteisiin. Uusimpana ideana on ollut tarjota ketuille monivirikeympäristö, jossa ketut voivat käyttää valintansa mukaan useita erilaisia hyödykkeitä samanaikaisesti. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Hannu T. Korhonen kertoo vieraskynäkirjoituksessaan, millaisia mahdollisuuksia monivirikehäkit tarjoavat.

Kettu tarvitsee hyllyn

Niin kauan kuin turkiseläimiä on kasvatettu, myös niiden tuotantoympäristöä on pyritty kehittämään. Turkiseläinten hyvinvointi nousi laajemmin julkisuuteen 1980-luvulla, jolloin perinteistä varjotalokasvatusta alettiin kritisoida. Kettujen pitäminen pienissä, virikkeettömissä verkkohäkeissä oli keskeinen kritiikin kohde. Esiin nousi kysymys, eikö kettuja pitäisi kasvattaa mahdollisimman monimuotoisessa ympäristössä.  Merkittävimmäksi virikeideaksi nousi hylly, jonka tiimoilta tehtiin laaja sarja kokeita.

Nykyisin hyllyt ovat kettuhäkeissä pakollisia. Ketut tarvitsevat hyllyn, jolta voi tarkkailla ympäristöä. Hylly toimii niille myös pako- ja suojapaikkana. Virike-esine (puukapula, luu tai vastaava) on myös pakollinen turkistiloilla. Yleinen käsitys on, että hylly ja virike-esine yhdessä parantavat kettujen hyvinvointia verrattuna tyhjään verkkohäkkiin.

Lisää virikkeitä häkkeihin

Monivirikeympäristö tarkoittaa häkkiä, jossa kettu voi käyttää valintansa mukaan useita erilaisia hyödykkeitä samanaikaisesti. Virikkeinä voivat toimia pakollisten hyllyn ja purukapulan sekä penikoimisaikaisen pesäkopin lisäksi esimerkiksi kaapimislevy, vetonaru, olki, jääkiekko, pallo ja hiekkalaatikko. Keskeisenä ajatuksena on tarjota ketulle mahdollisuus lajinomaiseen toimintaan.

”Monivirikehäkki voidaan nähdä eräänlaisena kuntosalina, jossa ketulla on mahdollisuus halunsa mukaan puuhastella eri virikkeillä. Tavoitteena on, että annetaan eläimen itse päättää, mitä se haluaa tehdä ja koska. Oikeanlaiset virikkeet parantavat kettujen hyvinvointia.”

Virikkeiden tarkoituksena on vähentää kettujen tylsistymistä. Toisaalta ketut voivat kyllästyä myös virikkeisiin. Mielenkiinnon ylläpitämiseksi virikkeitä kannattaa silloin tällöin vaihdella; pieni ennustamattomuus virikkeiden saatavuudessa lisää niiden käyttöä. Virikkeiden vähäinen käyttö ei välttämättä tarkoita sitä, ettei niillä olisi hyvinvointivaikutuksia, sillä pelkkä tietoisuuskin virikkeestä saattaa parantaa ketun hyvinvointia. Eläimet käyttävät elottomia virikkeitä suhteellisen vähän, mutta niiden on kuitenkin todettu lisäävän eläinten leikkikäyttäytymistä.

Virikkeet auttavat sopeutumisessa

Ketun hyvinvointi riippuu pitkälti siitä, miten kettu sopeutuu tuotantoympäristöön ja siinä työskentelevien ihmisen läheisyyteen. Sopeutumiseen kytkeytyy olennaisesti eläimen luonne. Monipuolisessa tuotantoympäristössä ketusta kehittyy luottavainen ja  utelias, ja vastaavasti  vähävirikkeinen ympäristö johtaa ei-toivottuihin tuloksiin kuten pelkoon, apatiaan, stereotypioihin ja käyttäytymishäiriöihin.

Eläimen sopeutumista tuotantoympäristöön voidaan edesauttaa muuttamalla ympäristöä eläimelle sopivaan suuntaan esimerkiksi virikkeiden avulla, tai jalostamalla eläin ympäristöön sopivaksi. Ristiriita eläimen sopeutumiskyvyn ja ympäristön asettamien haasteiden välillä aiheuttaa hyvinvointiongelmia. Oikeanlaiset virikkeet auttavat kettuja sopeutumaan ja parantavat siten niiden hyvinvointia.

***

Eduskunta päätti lisätalousarviossa suunnata rahaa turkiseläinten hyvinvoinnin parantamiseen ja eläinjalostukseen liittyvän eläinsuojelulainsäädännön toimeenpanon tehostamiseen. Taustalla ovat mm. Eviran tarkastuksissa turkistiloilla ilmenneet ongelmat. Kettujen virikkeiden kehittäminen kuuluu Eviran ja Luonnonvarakeskuksen yhteishankkeeseen, joka tähtää pienen mittakaavan toimilla eläinten hyvinvoinnin edistämiseen suomalaisilla turkistiloilla.

 

Teksti: Hannu T. Korhonen

Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija, jonka alaa on turkiseläinten käyttäytyminen ja hyvinvointi. Hän toimii myös soveltavan eläintieteen dosenttina Itä-Suomen yliopistossa.

 

Lue lisää tarhattujen kettujen ja muiden turkiseläinten hyvinvoinnista täältä.

  • 172
  •  
  •  
  •  
    172
    Shares