Takaisin

Vastuullisen omistajan kissa ulkoilee valvotusti

kissa ulkoilee valvotusti
Ulkokissaksi kutsutaan kissaa, jonka omistaja päästää ulkoilemaan ilman valvontaa. Sisäkissakin voi ulkoilla, mutta se tapahtuu omistajan välittömässä valvonnassa, käytännössä hihnan päässä tai huolellisesti aidatussa ulkotarhassa.

Kissan oman turvallisuuden kannalta on parasta, että kissa ei ulkoile vapaasti yksin, etenkään taajamissa. Kissan valvottu ulkoilu antaa viestin omistajastaan: omistaja välittää kissastaan liian paljon antaakseen sen kuolla yksin auton alle. Kissan pitäminen valvonnassa on huomaavaista muita ihmisiä ja ympäristöä kohtaan. Valveutunut kissanomistaja ymmärtää myös riskin, joka liittyy kissan villiintymiseen, ei-toivottuihin pentueisiin ja kissan saalistuspotentiaaliin tuhoisana vieraslajina luonnossa.

Liian arvokas päästettäväksi irti

Vapaana ulkoillessaan kissa on alttiina monille vaaroille. Se voi kuolla tai saada vakavia vammoja jäädessään auton alle, joutua tappeluun, pedon saaliiksi tai jopa ihmisen tahallisesti vahingoittamaksi. Kissan turvallisuus on ulkoillessakin omistajan vastuulla, minkä vuoksi valvottu ulkoilu on kissan etu. Naapurien pihoilla kuljeksiva ja lasten hiekkalaatikoilla vieraileva irtokissa ei myöskään ole omiaan lisäämään kissan kipeästi kaipaamaa arvostusta lemmikkieläimenä.

Lainsäädäntö ei yksiselitteisesti kiellä eikä salli kissan pitoa vapaana

Suomen lainsäädännössä kissan pitoa säätelevät eläinsuojelulaki, metsästyslaki ja järjestyslaki. Kaikkia eläimiä koskevan eläinsuojelulain mukaan eläimiä on kohdeltava hyvin, eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää hoidotta eikä hylätä. Myös metsästyslaki sanoo, että kotieläimeksi otetun kissan heitteillejättö ja hylkääminen on kielletty.

Metsästyslain mukaan villiintyneeseen kissaan sovelletaan samoja säädöksiä kuin rauhoittamattomiin eläimiin. Rauhoittamattoman eläimen saa siis tappaa. Tosin kissan villiintyneisyydestä varmistuminen on hankalaa: villiintyneenä pidetään kissaa, joka hankkii kaiken ruokansa itse pyydystämällä, mutta useimmiten asutuksen lähistöllä majailevat kissalaumat saavat ruokaa myös ihmisiltä. Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta on todennut, että luonnosta löytyvää yksittäistä kissa on ensisijaisesti pidettävä löytöeläimenä.

Järjestyslain mukaan kissalla on vapaa liikkumisoikeus koko maassa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Kissanomistajan on pidettävä huolta siitä, ettei kissa pääse kytkemättömänä kuntopolulle, hiihtoladulle, urheilukentälle, yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikalle eikä toriaikana torille. Tämä olisi siis kerrottava kissalle, jonka aikoo päästää yksin ulkoilemaan, ja varmistettava, että kissa on ymmärtänyt asian.

Kissan turvallisuus etusijalle

Poliisin ylijohto on vuonna 2009 vastannut kysymykseen kissojen vapaana pidosta seuraavasti:

”[…] Eläinsuojelulain 15§:n mukaan irrallaan tavatun lemmikin saa ottaa kiinni ja toimittaa kunnalliseen talteenottopaikkaan tai löytöeläinkotiin. […] Lemmikkieläinten pitämistä koskevissa säännöksissä on edellytetty, että eläimen omistajan tai haltijan tulee ryhtyä kohtuullisiin toimiin eläimen karkaamisen estämiseksi. Vailla omistajansa tai haltijansa suoraa valvontaa kulkeva kissa on eläinten suojelua koskevissa säädöksissä määritelty heitteillä olevaksi.

Järjestyslaissa kissan pääsyä on rajoitettu erikseen mainituille alueille. Muuten kissan tulee olla taajamassa omistajansa tai haltijansa suoran valvonnan alla, vaikkei sitä tarvitsekaan järjestyslain mukaan kytkeä. Suora valvonta tarkoittaa käytännössä toimia, joilla omistaja voi puuttua välittömästi kissansa kulkuun tai tekemisiin. Tätä edellyttävät jo aiemmin mainittu karkaamisen estäminen ja kissan hyvinvoinnista ja turvallisuudesta huolehtiminen.

Vastaus kysymykseen kissan vapaasta ulkoilusta ei ole yksinkertainen tai johdettavissa vain yhdestä laista, mutta yllä mainittujen säädösten perustein kissa ei saa kulkea vapaana taajamassa ilman valvontaa. Vaikka järjestyslaki ei suoranaisesti edellytä kissan pitämistä kytkettynä taajamassa, lienee se yksinkertaisin ja käytännöllisin keino samalla noudattaa kaikkia säännöksiä ja huolehtia lemmikkieläimen turvallisuudesta.”