Takaisin

Ulkomaiset eläinten hyvinvointimerkit syynissä

hyvinvointimerkit, kananmunat

Useissa maissa on jo markkinoilla vapaaehtoisia eläinten hyvinvointimerkintäjärjestelmiä eläinperäisille tuotteille. Kuluttajien mielenkiinnon kasvaessa hyvinvointia kohtaan järjestelmät ovat saaneet huomattavaakin jalansijaa markkinoilla. Osa järjestelmistä on portaittaisia, mikä auttaa tuottajia pääsemään järjestelmään mukaan pienilläkin hyvinvointiparannuksilla ja kehittämään toimintaansa jatkuvasti.

Vanhimmat hyvinvointimerkit ovat olleet käytössä jo kymmeniä vuosia, kuten Tanskan luomutuotantoa edustava Friland (1992) ja Saksan Neuland (1988), joka painottaa kestävää ja vastuullista tuotantoa sekä ympäristöä, ja Ranskan siipikarjaa edustava Label Rouge (1960-luvulta). Uusimmat merkkijärjestelmät, kuten Hollannin Beter Leven (2007), Tanskan viranomaisvetoinen Bedre Dyrevelferd  (2016) ja Coop-kauppaketjun kehittämä Dyrevelferd (2017), Saksan Initiative Tierwohl ja valmisteilla oleva Mehr Tierwohl ovat merkkejä siitä, että eläinten hyvinvointia halutaan parantaa.

Tarjonta vastaa kysyntään

Hyvinvointimerkintäjärjestelmät ovat markkinavetoisia, eli ne toimivat kuluttajakysynnän ehdoilla. Esimerkiksi Beter Leven on ottanut jo varsin kattavasti jalansijaa Hollannin sianlihamarkkinoilla. Myös järjestelmien piirissä olevien tuotantotilojen ja eläinten määrät ovat vaikuttavia: amerikkalainen Global Animal Partnership (GAP) käsittää yli 3200 tuotantotilaa ja 290 miljoonaa eläintä vuosittain, Initiative Tierwohl taas yli 520 miljoonaa tuotantoeläintä 4000 sikatilalla ja lähes 2000 siipikarjatilalla. Merkkijärjestelmissä on lähdetty usein liikkeille sikojen tai siipikarjan hyvinvointitoimenpiteistä ja edetty muihin lajeihin.

Järjestelmät on pääsääntöisesti kehitetty eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi, mutta esimerkiksi Brittien Red Tractor ja Irlannin Beef and Lamb Assurance keskittyvät kokonaisvaltaisesti kestävään tuotantoon ottaen huomioon myös ympäristökestävyyden ja eläinten hyvinvoinnin yhtenä osa-alueena.

Järjestelmässä voi olla useampi vaatimustaso, joka osoitetaan merkin avulla. Tätä voi verrata esimerkiksi majoitusalalta tuttuun tähtimerkintään, joilla ilmaistaan hotellien tasoa: viiden tähden saamiseksi edellytetään enemmän kuin kolmen tähden saamiseksi. Koska kuluttajat ovat erilaisia, tämä auttaa vastaamaan erilaisten kuluttajaryhmien toiveisiin, mutta auttaa myös tuottajia parantamaan ja kehittämään eläintensä hyvinvointia. Monitasoisten merkkien alimpia tasoja on arvosteltu siitä, että ne edistävät eläinten hyvinvointia lakisääteiseen tasoon verrattuna vain vähän.

Luomutuotantojärjestelmät edellyttävät usein korkeampaa eläinten hyvinvointia (Friland, Coop Naturaplan Sveitsissä) kuin tavanomainen tuotanto. Moniportaisten merkkien korkein taso on joidenkin eläinlajien osalta verrattavissa EU-luomutuotantoon esimerkiksi Hollannin Beter Leven -merkissä.

Eläinten hyvinvointi on monitahoinen asia, ja siihen vaikuttavat monet eri tekijät. Merkintäjärjestelmät ottavat huomioon jossain määrin erilaisia asioita. Siksi merkintöjen vertailu keskenään on haastavaa. Ulkomaisissa järjestelmissä on vaatimuksia, joista osa on suomalaisilla tiloilla laajamittaisesti käytössä ja vaatimuksia, joita Suomessa käytetään vain harvakseltaan.

Valvonta takaa laadun

Järjestelmissä mukana olevia toimijoita auditoidaan yleensä vuosittain. Vuositarkastusten lisäksi tiloja voidaan tarkastaa myös ennalta ilmoittamatta, tai tilat voivat tehdä omavalvontaa. Pistotarkastuksia tehdään esimerkiksi tanskalaisessa Bedre Dyrevelferd -järjestelmässä kymmenelle prosentille tiloista. Tarkastuksen tekee ulkopuolinen, tuotannosta erillään oleva taho, mikä takaa toiminnan luotettavuuden.

Useita erilaisia rahoitusmalleja

Järjestelmien rahoitus vaihtelee huomattavasti. Usein se perustuu jäsenmaksuihin ja lisenssimaksuihin, jotka vaihtelevat toiminnan volyymin ja liiketoiminnan (tila, pakkaaja, teurastamo, jälleenmyyjä) mukaan. Vuositarkastukset tuovat usein kuluja tuottajille, vaikka alkutuotannolta ei peritäkään vuosimaksua. Beter Leven -järjestelmässä tuottajat maksavat vain tarkastuksista, kun muut tuotantoketjun toimijat maksavat vuosimaksua. Amerikkalainen Animal Welfare Approved taas toimii pitkälti lahjoitusten varoin. Laajempi, viisiportainen Whole Foods -ketjun kehittämä Global Animal Partnership saa rahoitusta Whole Foodsilta. Saksan Initiative Tierwohl poikkeaa muista järjestelmistä siinä, että se on elintarvikesektorin allianssi. Sen keräämästä rahastosta maksetaan tuottajille korvaus.

Kaikelle tuotannolle ei voi myöntää merkkiä

Merkin ylläpitäminen ja sen laatuvaatimusten täyttäminen aiheuttaa kustannuksia, joten liiketaloudellisesta näkökulmasta tärkeää on, saadaanko laadukkaammasta tuotteesta merkin avulla lisähinta, joka kattaa kustannukset. Kuluttajien on oltava valmiita maksamaan hyvinvoinnista lisähintaa, jotta järjestelmä menestyy. Merkinnän tulisi siis yhtäältä edistää eläinten hyvinvointia ja toisaalta ottaa huomioon, millaisia toiveita erilaisissa kuluttajasegmenteissä on eläinten hyvinvointia kohtaan, ja saada nämä tarpeet kohtaamaan.

Merkki itse tuotteessa on tärkeä, sillä se kertoo kuluttajalle, miten tuote on tuotettu. Merkinnän on selkeästi viestittävä kuluttajille, mitä merkki edustaa ja mikä on merkityn tuotteen ero tavanomaiseen verrattuna. Markkinointiviestinnän onnistuminen onkin merkkien lanseerauksessa tärkeää.

 

Eläinten hyvinvoinnin merkintäjärjestelmien kartoitustyön teki tutkija Katriina Heinola. Lue lisää hankkeesta Eläinten hyvinvointimerkintä suomalaisen eläintuotannon kilpailukyvyn ja laadun edistäjänä täältä.