Takaisin

Turkiskettujen ruokinnassa ja terveysjalostuksessa parannettavaa

Oikeutta eläimille julkaisi kuluneella viikolla turkistarhoilla kuvattuja videoita, joilla on suhteettoman suuren ja lihavan näköisiä sinikettuja. Ketuilla on myös runsaasti ylimääräistä, roikkuvaa nahkaa. Liikalihavuus, siihen liittyvät jalkaterveyden ongelmat, liikkumisvaikeudet sekä poimuisen ihon tulehtumisriski heikentävät olennaisesti turkiskettujen hyvinvointia. Ruokinta ja terveysominaisuuksien jalostus ovat avainasemassa näiden hyvinvointiongelmien ennaltaehkäisyssä.

Superkettujen kasvatus kielletty

Ylisuurten sinikettujen tuotanto on Suomessa yksiselitteisesti kielletty jo vuonna 1991. Suomi liittyi tuolloin eurooppalaiseen tuotantoeläinten suojelua koskevaan yleissopimukseen, johon kuuluu muun muassa turkiseläimiä koskevia eläinsuojelumääräyksiä. Sopimus kieltää sellaisen jalostuksen, joka aiheuttaa eläimelle kärsimystä tai merkittävää haittaa sen terveydelle tai hyvinvoinnille. Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto ohjeisti sopimukseen liittymisen jälkeen, että niin kutsuttujen superkettujen kasvatus on näin ollen kielletty, ja kehotti Suomen turkiseläinten kasvattajain liittoa muistuttamaan tarhaajiaan asiasta.

Isosta nahasta parempi hinta

Turkiskettujen jalostuksessa on perinteisesti suosittu ketun suurta kokoa ja nopeaa kasvua. Kookkaaksi jalostettu, lihavaksi ruokittu kettu tuottaa suuren nahan, joka on arvokas nahkahuutokaupassa. Kettujen suuren koon taustalla on siis sekä geneettistä valintaa että raskaalla ruokinnalla aikaan saatua lihavuutta. Suureen kokoon ja lihavuuteen liittyy tutkitusti useita hyvinvoinnin riskitekijöitä, kuten liikkumisvaikeuksia ja vakavia jalka- ja hedelmällisyysongelmia. Nämä ovat ripulin ohella yleisimpiä hyvinvointiongelmia turkisketuilla.

Terveys huomioon jalostuksessa

Eläinten jalostuksessa on lain mukaan huomioitava eläinsuojelulliset näkökohdat ja terveys. Turkiseläinten tuotanto-ominaisuuksille on laskettu jalostusarvoja jo 1990-luvulta, mutta terveysominaisuudet puuttuvat edelleen jalostusohjelmasta.  Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vähentämiseen tähtäävää jalostusarvostelua ollaan parhaillaan liittämässä osaksi sinikettujen valtakunnallista jalostusarvostelua, joka on kehitetty yhteistyössä tutkimuksen ja turkisalan kanssa. Valtakunnalliseen jalostusohjelmaan kuuluu kolmasosa kettutarhoistamme. Jalostusohjelmaan tehdyt muutokset näkyvät kuitenkin käytännössä vasta vuosien viiveellä. Nopein keino vaikuttaa kettujen liikalihavuuteen ja siihen liittyviin ongelmiin olisi puuttua yliruokintaan.

Liikalihavuus on suuren koon ja nopean kasvun sekä niihin liittyvien riskien ohella turkisketuilla yleinen ongelma. Naarailla nopea painonnousu ja sitä seuraava laihtuminen lisääntymiskaudella heikentävät hedelmällisyyttä. Isot siitoskoiraat taas joutuvat kärsimään liikalihavuuden aiheuttamista ongelmista muita eläimiä pidempään, sillä niiden ura ei yleensä pääty ensimmäiseen nahkomiskauteen. Ketut elävät verkkopohjaisissa häkeissä, mikä lisää jalkoihin kohdistuvaa painetta erityisesti lihavilla yksilöillä. Lihavuuteen liittyy myös ihon ja silmien tulehdusalttiutta.

Uusilta tutkimuksilta lupa odottaa paljon

Turkiselinkeinolla on parhaillaan käynnissä useita kehittämishankkeita sekä tutkimusyhteistyötä muun muassa Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen kanssa. Yhteiseurooppalainen WelFur-hanke auttaa arvioimaan ja kehittämään turkiseläinten hyvinvointia tieteellisin kriteerein tilatasolla. Terveydenhuoltojärjestelmä Furevan tavoitteena on suunnitelmallinen terveydenhoitotyö ja eläintautien ennaltaehkäisy.

Kettujen jalkaterveyttä selvittävässä hankkeessa pyritään kehittämään käytäntöön sovellettavia jalostuksen ja ruokinnan työkaluja, joilla jalkaongelmia voitaisiin ennaltaehkäistä. Jalkakestävyys on olennainen tekijä turkiseläinten hyvinvoinnissa ja terveydessä. Tarhakettujen jalkojen taipuminen epäluonnolliseen asentoon on yleistä, mutta asentovirheen kivuliaisuudesta ja hyvinvointivaikutuksista ei vielä ole riittävästi tietoa. Koirilla nopean kasvun ja vääränlaisen ruokinnan tiedetään johtavan samantyyppisiin jalkaongelmiin kuin tarhaketuilla.

Hyvinvointi taloudellisesti kannattavaksi

Parhaillaan käynnissä olevassa tutkimuksessa selvitetään, millainen vaikutus hyvinvointi-indikaattoreiden kuten silmäterveyden ja jalkakestävyyden painottamisella on verrattuna tilanteeseen, jossa valintaperusteena käytetään vain tuotosta ja nahan kokoa. Alustavat tulokset viittaavat siihen, että näiden indikaattorien nykyistä parempi huomiointi olisi taloudellisestikin kannattavaa. Tavoitteena on, että hyvinvointivalintaa päästään tekemään käytännön jalostuksessa parin seuraavan vuoden sisällä.

Tietoa ja keinoja turkiseläinten hyvinvoinnin arviointiin, terveyden huomioivaan jalostukseen sekä ruokinnan ja olosuhteiden hallintaan on siis olemassa. Tutkimus on kehittänyt viime vuosina elinkeinon tarpeisiin lukuisia työkaluja. Näiden työkalujen avulla on mahdollista asettaa jalostustavoitteet, joilla taloudellinen tulos ja eläinten hyvinvointi ovat tasapainossa.

  •  
  •  
  •