Takaisin

Sisäkissan hyvinvoinnin ratkaisee omistajan aktiivisuus

sisäkissa ja omistaja

Valvotusti ulkoileva sisäkissa vaatii omistajaltaan enemmän kuin yksin ulkoileva kissa, sillä lemmikkinsä hyvinvoinnin turvaamiseksi omistajan on panostettava kissan leikkisaalistusmahdollisuuksiin ja muihin virikkeisiin. Tutkimukset eivät anna yksiselitteistä vastausta siihen, voiko kissa paremmin sisä- vai ulkokissana, mutta kissan sisällä pitoa ja valvottua ulkoilua puoltaa moni muu seikka. Tarjoamalla kissalle turvallisen mahdollisuuden valvottuun ulkoiluun ja lajityypilliseen käyttäytymiseen omistaja voi varmistaa, että sisäkissa voi hyvin.

Tekeminen tärkeämpää kuin lopputulos

Kissan olennaisiin käyttäytymistarpeisiin kuuluvat muun muassa lajityypillinen ravinnonhankinta eli saalistuskäyttäytyminen, luontaisen lepo- ja aktiivisuusrytmin noudattaminen, kehonhoitoon ja liikkumiseen liittyvät käyttäytymismuodot kuten kiipeileminen ja kynsiminen, sekä sosiaaliset tarpeet eli lajitoverin tai ihmisen seura – ja toisaalta mahdollisuus vetäytyä siitä halutessaan.

Käyttäytymistarpeet itsessään ovat sisäsyntyisiä, lajille tyypillisiä tarpeita ja toimintoja, joiden estyminen heikentää eläimen hyvinvointia. Kissalla on tarve käyttäytyä tietyllä tavalla, mutta käyttäytymiseen ei aina liity tarvetta samanlaiseen konkreettiseen lopputulokseen kuin mitä käyttäytymisestä luonnonoloissa seuraisi. Kissa haluaa esimerkiksi saalistaa: vaania, tappaa ja tehdä selvää saaliistaan. Kissan hyvinvoinnin kannalta ei kuitenkaan ole merkitystä, onko saaliina oikea elävä hiiri vai hiiren käyttäytymistä jäljittelevä lelu, ja tuleeko kissan vatsa täyteen oikeasta hiirestä vai kissanmuonasta. Kissa saa tyydytyksensä saalistaessaan yhtä lailla oikeaa kuin leikkihiirtäkin; leikkiversion käyttö vain vaatii kissanomistajalta enemmän vaivannäköä kuin oven avaaminen ja kissan päästäminen ulos.

Normaalia ulkokissalla, ongelmallista sisäkissalla

Nykytiedon perusteella ei voida varmaksi sanoa, voiko sisäkissa keskimäärin paremmin vai huonommin kuin ulkokissa. Tutkijoiden mukaan jokainen tapaus on arvioitava yksilöllisesti, huomioiden kissa, sen omistaja ja vallitsevat olosuhteet.

Sisäkissanpidon haasteena on ulkokissan ympäristöön verrattuna vähävirikkeiset, ennustettavat ja yksitoikkoiset kotiolot. Virikkeettömyys ja rajoitettu liikkumismahdollisuus toisaalta stressaavat, toisaalta tylsistyttävät kissaa. Ne voivat tulla näkyviin esimerkiksi kissan apaattisuutena tai epätarkoituksenmukaisena ja epätoivottuna käyttäytymisenä. Toisaalta tietyt käyttäytymismuodot, kuten kynsiminen ja merkkailu, ovat kissalle täysin normaalia toimintaa ulkona, mutta epätoivottua käyttäytymistä sisällä.

Sisäkissa arvostaa aktivointia

Petoeläimen luonteesta huolimatta kissa viihtyy tutkimusten mukaan sisäkissana, jos se on tottunut siihen pienestä pitäen ja jos tilaa ja virikkeitä on riittävästi. Tilan laatuun kannattaa kiinnittää huomiota: kissa arvostaa kiipeilymahdollisuuksia, kuten erilaisia tasoja, telineitä, hyllyjä ja ikkunalautoja. Epätoivotun käyttäytymisen, kuten huonekalujen raapimisen tai merkkailun, voi suunnata uudelleen tarjoamalla kissalle mieleisempiä vaihtoehtoja kynsittäväksi ja useampia hiekkalaatikoita tarpeiden tekemistä varten. Jos vaihtoehtojen lisääminen ei auta, taustalla voi olla jokin muu kuin kissalle tarjottuihin resursseihin liittyvä seikka. Tällöin kannattaa hyödyntää eläinlääkärin tai käyttäytymiskouluttajan asiantuntemusta.

Virikkeeksi kissa tarvitsee saalistusleikkejä ja niihin sopivia leluja. Uutuudenviehätys pätee kissoillakin: leluja kannattaa vaihdella ja uusia tasaisin väliajoin, tai laittaa osa leluista pois käytöstä ja ottaa ne uudelleen käyttöön myöhemmin. Päivittäisten leikkijaksojen lisääminen ja niiden pidentäminen minuutista viiteen minuuttiin tai varttituntiin auttaa lisäämään kissan hyvinvointia ja vähentämään ongelmakäyttäytymistä.

Kissa palkitsee vaivannäön

Sisäkissa on omistajansa armoilla, joten sen tärkein hyvinvointitekijä on omistajan paneutuminen lemmikkinsä hoitoon. Kissa kaipaa oman ihmisensä seuraa, eikä lajitovereidenkaan seura voi sitä täysin korvata. Kun kissan ja omistajan vuorovaikutus on kiinteää, kissa mukautuu omistajansa vuorokausirytmiin ja on aktiivisimmillaan päiväsaikaan. Tutkimuksen mukaan sisäkissan suhde omistajaansa on kiinteämpi kuin ulkokissalla, mikä tosin voi johtua myös siitä, että sisäkissaksi valikoituu useimmiten ihmisen seurassa viihtyvä yksilö. Kissanpennun varhainen sosiaalistaminen ihmisen seuraan on siten vähintään yhtä tärkeää kuin koiranpennuilla, ja maksaa vaivan takaisin kissan loppuelämän ajan.

 

Lähteet:  

Ellen C. Jongman 2007: Adaptation of domestic cats to confinement. Journal of Veterinary Behavior 2(6): 193-196.

Piccione, G. et al 2013: Daily rhythm of total activity pattern in domestic cats (Felis silvestris catus) maintained in two different housing conditions. Journal of Veterinary Behavior 8(4): 189-194.

Rochlitz, I. 2005. A review of the housing requirements of domestic cats (Felis silvestris catus) kept in the home. Applied Animal Behaviour Science 93(1–2): 97-109.

Stricklera, B.L. & Shullab, E.A. 2014. An owner survey of toys, activities, and behavior problems in indoor cats. Journal of Veterinary Behavior 9 (5): 207-214.

 

Lue lisää:

Vastuullisen omistajan kissa ulkoilee valvotusti

Kissa kaipaa arvostusta

Kissa on aktiivinen metsästäjä

  • 376
  •  
  •  
  •  
    376
    Shares