Takaisin

Sika luonnossa

Kesysika osaa käyttäytyä tarkoituksenmukaisesti luonnonoloissa

Tutkimukset vapauteen päästetyillä kesysioilla osoittavat, että kesysika käyttäytyy luonnonoloissa samoin kuin villisika. Samat käyttäytymismuodot ja -tarpeet pätevät sialla myös tuotanto-oloissa.

Sialla ei ole varsinaista reviiriä ja siat laiduntavat luonnossa jopa 2500 hehtaarin alueilla, riippuen ravinnon saatavuudesta. Sikojen sosiaalinen käyttäytyminen on hyvin kehittynyttä. Aggressiivisuus toisia sikoja kohtaan on luonnonoloissa harvinaista, sillä sosiaaliset suhteet rakennetaan varhain ja arvojärjestys ryhmässä on suhteellisen vakaa.

Sian perheryhmään kuuluu yleensä muutama naaras jälkeläisineen. Sukukypsät karjut elävät yksin lukuunottamatta syksyistä paritteluaikaa. Nuoret karjut sen sijaan voivat muodostaa poikamiesryhmiä. Sika tunnistaa maksimissaan kolmisenkymmentä lajitoveriaan, eikä sikaryhmien koko luonnossa juurikaan ylitä kahtakymmentä yksilöä. Tuotanto-oloissa suurissa ryhmissä ja ahtaissa tiloissa pidettävät siat joutuvat usein tappelemaan asemastaan ryhmässä, erityisesti, jos ryhmään tuodaan uusia yksilöitä.

Emakko synnyttää useimmiten keväällä, vaikka porsiminen on käytännössä mahdollista ympäri vuoden. Jos ravintoa on riittävästi, emakko voi synnyttää kaksikin pahnuetta vuodessa. Ryhmän emakot porsivat yhtä aikaa. Ennen porsimista emakko hakeutuu pois ryhmästä, etsii sopivan paikan ja rakentaa synnytystä varten suuren pesän. Emakko synnyttää luonnossa viidestä kuuteen porsasta. Suomessa tuotanto-oloissa porsaita syntyy yhdelle emakolle kerralla keskimäärin 13.

Vastasyntyneet porsaat nousevat jaloilleen muutaman minuutin kuluessa synnytyksestä ja etsiytyvät nisille. Porsaat muodostavat niin sanotun nisäjärjestyksen, jossa vahvin porsas saa parhaan nisän ja heikoin joutuu tyytymään pienituottoisimpaan. Nisäjärjestys säilyy imetyksen loppuun asti. Ennen imetystä emakko tonkii ja tutkii, ettei porsaita jää alle sen asettuessa imettämään makuulle. Muutaman päivän ikäiset porsaat ilmoittavat jo itse tökkimällä ja hieromalla nisiä, milloin haluavat maitoa.

Viikon, parin ikäiset porsaat ovat jo melko itsenäisiä ja lähtevät emon kanssa pesästä takaisin emon omaan ryhmään. Ryhmässä emakot imettävät porsaitaan yhtäaikaisesti. Emakot vieroittavat porsaat 13-17 viikon ikäisinä, mutta porsaat elävät perheryhmässään vielä ainakin seuraavan vuoden. Tuotanto-oloissa Suomessa porsaat vieroitetaan neljän viikon ikäisinä.

Sika on aamu- ja ilta-aktiivinen. Se ruokailee ja nukkuu yhtä aikaa muiden kanssa. Suuri osa valveillaoloajasta kuluu ravinnon etsimiseen. Sika on kaikkiruokainen, mutta luonnossa sen ravinto koostuu etupäässä kuitupitoisista kasveista ja niiden juurista. Ravinnon etsiminen, pureskeleminen ja sulattaminen kestää kauan, mikä näkyy myös tuotanto-oloissa sikojen jatkuvana tarpeena tonkia ja pureskella.

Sika on siisti eläin: se toimittaa tarpeensa mieluiten viileään, kosteaan paikkaan ja nukkuu lämpimässä ja kuivassa paikassa. Ulostamis-, ruokailu- ja nukkuma-alueiden erottelu ei tuotanto-oloissa ole useinkaan mahdollista, mikä stressaa sikaa. Sika rypee kuumalla ilmalla mudassa viilentääkseen itseään, koska sillä ei ole hikirauhasia. Tuotanto-oloissa ainoa kostea rypemispaikka on yleensä ulostamisalue.

Emakko haluaa rakentaa pesän

Emakko_hakanen
Emakko viihtyy pahnoissa.

Tiineyden loppuvaiheessa emakon pesänrakennusvietti herää. Pesänrakennuksen käynnistää emakon hormonitoiminnan muutos. Tarve rakentaa porsimispesä on voimakas, vaikkei emakolla tuotanto-oloissa olisi mitään mahdollisuuksia pesänrakentamiseen. Emakko liikkuu levottomasti, tonkii ja siirtelee kuivikkeita. Luonnonoloissa niin villisika kuin vapauteen päästetty kesy tuotantosikakin rakentaa risuista, oksista, ja korsista valtavan, pehmeän pesän, jonne porsaat syntyvät. Pesä suojaa porsaita kylmältä ja auringonpaahteelta, pedoilta, sekä murskautumiselta emakon alle.

Pesänrakennusvietti on emakolla voimakas sisäsyntyinen tarve. Hyvän emakon emo-ominaisuuksiin kuuluvat lisäksi pesän tutkiminen ja tonkiminen sekä ääntely ennen makuulle käymistä, jotta porsaat eivät jäisi emakon alle, sekä röhkiminen ennen imetystä porsaiden keräämiseksi nisille imemään. Mahdollisuus toteuttaa emo-ominaisuuksia takaa hyvän porsimismenestyksen. Tuotanto-oloissa emakon mahdollisuudet toimia sisäisen tarpeensa mukaan ovat hyvin rajalliset. Sikalassa emo-ominaisuuksia voi kuitenkin vahvistaa ja pesänrakennusviettiä helpottaa tarjoamalla emakolle sopivaa pesänrakennusmateriaalia ennen porsimista. Tarpeeksi pesäntekomateriaalia saaneet emakot porsivat nopeammin ja rauhallisemmin.

Pesäntekomateriaalin vaikutusta emo-jälkeläissuhteeseen on tutkittu antamalla osalle emakoista runsaasti materiaalia ennen porsimista ja osalle ei mitään. Pesäntekomateriaalia saaneiden emakoiden emo-ominaisuudet ja emo-porsassuhde olivat vahvempia. Pesäntekomateriaalia saaneet emot reagoivat nopeammin omien porsaidensa hätähuutoihin ja tunnistivat helpommin oman pahnueensa, kun pahnue oli kokeen takia hetkeksi erotettu emostaan.

Ympäristö ja emakon kunto vaikuttavat olennaisesti porsimisen kestoon ja onnistumiseen. Emakko, joka on saanut tarpeeksi liikuntaa esimerkiksi hyvin toimivassa pihatossa, synnyttää nopeammin ja tarvitsee harvemmin ihmisen apua porsimiseen. Porsitushäkki rajoittaa emakon liikkeitä ja aiheuttaa stressiä erityisesti pesänrakentamisen yhteydessä, jolloin emakko luonnostaan haluaisi liikkua ja tonkia alustaansa. Häkin rajoittava vaikutus stressaa emakkoa ja voi heikentää sen hormonitoimintaa. Häkissä porsiminen kestääkin yleensä pitempään ja emakko synnyttää enemmän kuolleita porsaita kuin vapaana synnyttävä emakko.

  •  
  •  
  •  
  •