Takaisin

Sian hyvinvointi

Porsaskuolleisuus, kivulias kastrointi, tilanahtaus, hännänpurenta ja tekemisen puute aiheuttavat sioille hyvinvointiongelmia.

Tutkimismateriaali tyydyttää sian luontaisen tonkimisen tarpeen

Maatiaisemakko_Hakanen
Sialla tulee olla käytettävissään muokattavaa materiaalia, kuten olkea, jota se voi tonkia ja pureskella.

Sika on kaikkiruokainen eläin, joka luonnonoloissa käyttää suuren osan ajastaan ruuan etsimiseen. Tonkimisen ja tutkimisen tarve on sialla sisäsyntyinen, eikä se poistu tuotanto-oloissakaan, vaikka ruoka tarjoillaan kaukalosta tai ruokinta-automaatista. Voidakseen hyvin sika tarvitsee tutkittavaa ja tongittavaa materiaalia, jota kutusutaan usein myös virikemateriaaliksi. Virike-sana voi johtaa harhaan, sillä virikkeiden avulla ei ole tarkoitus lisätä sian elämään mitään ylimääräistä, vaan turvata sian mahdollisuus toteuttaa luontaista tarvettaan. Virikkeenä voi toimia mikä tahansa, mikä lisää sian ympäristön monipuolisuutta, kuten ketjut, pallot, puu ja putket karsinassa. Sika itse arvostaa eniten luonnonmateriaaleja, kuten olkea ja turvetta, joita voi muokata ja manipuloida.

Tutkimismateriaalia pitäisi mieluiten lisätä sikojen karsinoihin usein, jotta sen uutuusarvo säilyisi. Siat myös syövät ja tallovat esimerkiksi olkea herkästi lattianrakoihin, jolloin sitä tarvitaan jatkuvasti lisää ja riittävän suuria määriä kerrallaan. Mitä kauemmin virikemateriaali pysyy karsinassa ehjänä, sen huonompi virikearvo sillä todennäköisesti on. Manipuloitava virikemateriaali, kuten olkikuivike, auttaa ehkäisemään hännänpurentaa ja toimii porsivilla emakoilla pesäntekomateriaalina. Olki toimii sioilla myös sikojen hyvinvointia heikentävän, yleisen ja hankalasti havaittavan mahahaavan ennaltaehkäisyssä. Oljen pureskelussa erittyvä sylki nimittäin neutraloi mahahappoja.

Sikojen pitoa ja hyvinvointia koskevaa eläinsuojelulainsäädäntöä on koottu Eviran Sika – eläinsuojelulainsäädäntöä koottuna -oppaaseen.

Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta on määritellyt sikojen olennaiset käyttäytymistarpeet.

SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton sikatieto.fi -sivustolta saa tietoa keinoista, joilla voi edistää sikojen hyvinvointia ja vähentää käyttäytymisongelmia, kuten hännänpurentaa. Erityisesti sivulla keskitytään sikojen luontaiseen käyttäytymiseen ja sen pohjalta kehitettyihin ratkaisuihin.

Hännänpurenta on vakava hyvinvointiongelma

Kuva-Anna-Valros
Purtu saparo on kivulias ja tulehtuu herkästi.

Hännänpurenta on sioilla vakava ongelma, jonka riskitekijöitä on tutkittu paljon. Hännänpurennan voivat laukaista ympäristöön tai hoitoon liittyvät stressitekijät (mm. ahtaus, virikkeiden puute, muutokset ruokinnassa). Hännänpurennan kehityksestä ja siihen altistavista tekijöistä on kuitenkin hyvin vähän tietoa eläinyksilön tasolla. Yksilöiden välisiä eroja voidaan etsiä fysiologiasta, neurobiologiasta, perimästä, aiemmasta elämänkokemuksesta tai stressiherkkyydestä.

Purtu ja tulehtunut häntä on eläimelle kivulias. Suomalaistutkimuksen mukaan 11 % lihasikojen hännistä on jonkinasteisesti vaurioituneita. Eurooppalaiseen sikatalouteen kuuluu yleisesti sikojen häntien typistäminen hännänpurennan ehkäisemiseksi, vaikka häntien typistäminen on EU-alueella kielletty. Suomessa ja Ruotsissa hännäntypistyskieltoa noudatetaan.

Hännänpurentaa esiintyy kuitenkin kaikissa kasvatusmuodoissa, niin typistetyillä kuin pitkilläkin hännillä. Hännänpurenta aiheuttaa taloudellisia tappioita kuolleisuuden, eläinten poistojen, teurastappioiden ja sairaskulujen muodossa.

Hännänpurenta liittyy yleensä sian heikentyneeseen terveydentilaan. Hännänpurennan yhteydessä esiintyy usein myös muita terveysongelmia. Useiden oireiden kasaantuminen samoille sioille lisää hännänpurennan taloudellisia kustannuksia. On vaikea sanoa, onko hännänpurenta syy vai seuraus, koska terveysongelmien taustalla voi olla molemmille yhteinen tekijä. Yksittäisestä tapauksesta voi kuitenkin kehittyä epidemia, joten hännänpurentaan ja muihin terveysongelmiin kannattaa puuttua heti, kun niitä havaitaan.

Kastrointi on karjuporsaalle kivulias toimenpide

_DSC3051
Viikon ikäisen karjuporsaan saa kastroida ilman kivunlievitystä.

Karjuporsaat kastroidaan, jotta niiden lihaan ei kehittyisi karjunhajua. Osalla sukukypsistä karjuista liha haisee kypsennettäessä epämiellyttävälle sukupuolihormoni androstenonin sekä suolen mikrobitoiminnan tuloksena muodostuvan skatolin vuoksi. Koska hajun voi havaita vain lihaa kuumennettaessa, ei karjunhajuista raakaa lihaa pystytä nykymenetelmin rutiininomaisesti tunnistamaan etukäteen. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan haista karjunhajua tai koe sitä epämiellyttävänä.

Kastrointi suoritetaan tekemällä viilto porsaan ihoon, vetämällä kivekset ulos ja leikkaamalla tai vetäisemällä siemenjohtimet poikki. Toimenpide on porsaalle kivulias. Eläinsuojelulaki ei velvoita kivunlievitykseen kastraation yhteydessä, kun kastroitava porsas on alle kahdeksan päivän ikäinen. Aikaisemmin toimenpide tehtiinkin ilman kivunlievitystä. Vuonna 2011 tuli voimaan lakimuutos, jonka jälkeen eläinlääkäri on voinut luovuttaa tiloille kipulääkettä kastrointia varten. Nykyään suuret teurastamot velvoittavat sopimustilojaan käyttämään kipulääkitystä.

Kirurgisen kastraation vaihtoehto on kahden pistoksen avulla tapahtuva immunokastraatio. Ruokinnan ja jalostuksen avulla karjunhajua pystytään myös jonkin verran vähentämään. Tulevaisuuden vaihtoehto voisi olla elektroninen nenä, joka tunnistaisi karjunhajun jo teurastamolla, mutta tarpeeksi hyvää menetelmää ei ole vielä kehitetty. Porsaiden hyvinvoinnin kannalta kastroinnista tulisi luopua. Eläinoikeusjärjestöt vaativat vaihtoehtoisia menetelmiä, mutta tuottajat, teurastamot ja kauppa ovat huolissaan uusien menetelmien aiheuttamista lisäkustannuksista. Kuluttajatutkimusten perusteella ei ole selvää, olisivatko kuluttajat valmiita hyväksymään korkeamman hinnan tai riskin karjunhajuisesta lihasta. Eurooppalaiset sianliha-alan toimijat, vähittäiskauppiaat ja valtiosta riippumattomat järjestöt ovat allekirjoittaneet julistuksen sikojen kirurgisesta kastraatiosta luopumisesta vuoteen 2018 mennessä.

Elinkeino ja tutkimus pyrkivät edistämään sikojen hyvinvointia

Eläinlääketieteellisen tiedekunnan vetämä tutkimusryhmä on tutkinut suomalaisten sikojen hyvinvointia kansainvälistä Welfare Quality -menetelmää käyttäen. Menetelmä perustuu eläinten havainnointiin, eikä siinä juurikaan arvioida olosuhteita. Tutkimuksessa selvisi, että lihasikojen hyvinvointi on Suomessa selkeästi paremmalla tasolla kuin vertailumaissa (Saksa, Iso-Britannia, Espanja ja Ranska). Hyvinvointipisteitä vähentävä tekijä Suomessa on kastraatio ilman kivunlievitystä.

Suomen sikayrittäjät ry toteutti sidosryhmiensä tuella sikojen hyvinvoinnin edistämishankkeen, jonka tavoitteena oli lisätä tuottajien, eläintenhoitajien, neuvonta-, tutkimus- ja koulutusorganisaatioiden sekä eläinlääkäreiden tietoa ja tietoisuutta sikojen hyvinvointiin vaikuttavista asioista.

Elinkeinon toimijat ovat laatineet toimintaohjelman, jonka avulla kerätään numeerista tietoa sikojen hyvinvoinnista ja pyritään sikojen parempaan hyvinvointiin esimerkiksi terveydenhuoltokäyntejä kehittämällä. Toimintaohjelma sisältää muun muassa raja-arvot sikojen kokonaiskuolleisuudesta sekä koko- ja osaruhohylkäyksistä teurastuksen yhteydessä. Seurannan avulla pyritään saamaan ongelmasikalat korjaavien toimien piiriin. Lihateollisuus on myös sopinut toimiin johtavista ruhohylkäysrajoista.

  •  
  •  
  •  
  •