Takaisin

Pieniä tekoja ja suuria linjoja koe-eläinten kärsimyksen vähentämiseksi

Koe-eläin, hiiri

Eläinten käyttö vakavan haittaluokituksen eläinkokeissa huolettaa eläinsuojelijoita, tavallisia ihmisiä ja tutkijoita. Tutkijat pohtivat lisäksi tulostensa heikkoa toistettavuutta ja vaikuttavuutta, mutta siirtyminen uusiin tutkimustapoihin ei ole helppoa. Millaisilla keinoilla tutkimusympäristöjä voitaisiin muokata otollisemmiksi eläinystävällisten menetelmien hyväksynnälle? Eläinten hyvinvoinnin asiantuntija Marianna Norring vetää yhteen brittiläisen eläinsuojelujärjestö RSPCA:n isännöimien tutkijoiden ja koe-eläintuntijoiden viimeisimpien tapaamisten antia Brysselissä ja Berliinissä.

Uutta näkökulmaa ja luovaa ajattelua

Koe-eläinten vakavan kärsimyksen vähentäminen eläinkokeissa edellyttää paradigman muutosta: eläinkokeiden välttämättömyyden kyseenalaistamista ja uutta ajattelua eläinten käytön vähentämiseksi tai korvaamiseksi muilla menetelmillä. Tutkijakollegat, tiedelehdet, viranomaiset ja rahoittajat voivat kuitenkin epäillä uusien, eläimiä säästävien tutkimusmenetelmien uskottavuutta ja vertailukelpoisuutta aikaisempaan tietoon nähden. Vähintä, mitä kokeissa käytettävien eläinten kärsimyksen vähentämiseksi on tehtävissä, on edistää näiden eläinten hyvinvointia kaikin käytettävissä olevien keinoin.

RSPCA:n seminaareissa eurooppalaiset tutkijat esittelivät hankkeita, joissa koe-eläinten vakavaa kärsimystä oli onnistuneesti vähennetty tai poistettu. Usein oli vaadittu rohkeaa ja luovaa ajattelua, toimivaa yhteistyötä ja oikea-aikaista ajan ja resurssien käyttöä ennen kuin eläinten kokemaan kipuun ja haittaan liittyvät haasteet oli ratkaistu. Esimerkiksi eläinten totuttaminen käsittelijöihin ja niiden nostaminen ”kuppikäsillä” tai putkilla oli havaittu hyviksi keinoksi vähentää eläinten kokemaa jännitystä käsittelytilanteessa.

Lämpöistä hoivaa toipilaille

Vanhat hyvät ohjeet esimerkiksi puhtaiden välineiden ja suojavaatteiden käyttämisestä ja eläimen silmien suojaamisesta kuivumiselta leikkausten yhteydessä muistuteltiin mieliin. Lämpö on pienikokoisille jyrsijöille tärkeää, joten siitä huolehtiminen toimenpiteen aikana ja sen jälkeen auttaa toipumisessa, samoin kuin eläimen palauttaminen valmiiksi tekemäänsä pehmeään pesään tuttujen yksiöiden laumaan. Myös lyhyt toimenpiteen kesto ja pehmeän tai erityisen herkullisen rehun tarjoaminen auttavat eläimen toipumista.

Pienillä keinoilla ison ongelman kimppuun

Vaikka jyrsijöiden kivun havainnointi on vaikeaa, eläinten riittävästä lääkinnästä on aina varmistuttava. Juomaveteen tai herkkuruokiin sekoitettavien kipulääkkeiden avulla on voitu vähentää eläimen kokemaa käsittelystressiä. Lääkitysten annostelussa pienten neulojen ja ärsyttämättömien aineiden käyttäminen sekä tassunpohjiin tai hännäntyveen annostelun välttäminen tunnistettiin eläinkokeen vakavuutta vähentäviksi keinoiksi.

Tutkijat mainitsivat myös eläinten punnitukset ja lihavuuskunnon arvioinnin keinoina seurata toipumista. Eläinten käyttäytymistä ja sairauden tai heikkouden merkkejä tulisi seurata ja kirjata ylös, sillä vähittäisen muutoksen havaitseminen tai yksittäisen raja-arvon määrittäminen voi olla vaikeaa.

Eläimen olemuksen havainnoinnissa kokeneiden eläintenhoitajien osaaminen on korvaamatonta. Myös eläimen käyttäytymisen seuranta videokuvauksen avulla voi tuoda arvokasta lisätietoa, jolla tutkimusmenetelmiä voidaan parantaa eläinten ja tieteen eduksi. Eläinten hyvinvointi kun on enemmän kuin kivun merkkien tai tutkimukseen liittyvien oireiden puuttumista.

Kärsimyksen loppu häämöttää

Koe-eläinten vakavasta kärsimyksestä kannattaa pyrkiä eroon, ja tavoite on mahdollista saavuttaa. Eläinkoedirektiivin nimeämillä toimijoilla eli eläinkoelautakunnalla, koe-eläinten suojelun neuvottelukunnalla ja eläinten hyvinvointiryhmillä on keskeinen rooli vakavan kärsimyksen poistamisessa.

Viranomainen ei voi kantaa vastuuta tutkimuksen etenemisestä, vaan jokaisen tutkijan on esikuvallisesti otettava vastuu oman työnsä suuntaamisesta. Tutkijan etiikka ei ole vain sääntöjen noudattamista, vaan siihen kuuluu oman työn arviointi kaikista näkökulmista.

Asenteet eläinten kipua ja kärsimystä kohtaan muuttuvat ja kehittyvät. Tutkimusyhteisöjen haasteena on synnyttää uusille, vakavaa kärsimystä vähentäville avauksille otollinen ilmapiiri, jossa menetelmäkehitystä edellytetään ja siitä palkitaan. Pienilläkin parannuksilla voi olla suuri merkitys yksittäiselle eläimelle.

 

Teksti: Marianna Norring

Kirjoittaja on toiminnanjohtaja Juliana von Wendtin säätiössä tieteen edistämiseksi ilman eläinkokeita.

Lue lisää: Koe-eläinten vakavan kärsimyksen vähentäminen  epilepsian, reuman, neuropaattisen kivun ja sydänsairauksien malleja parantamalla