Takaisin

Nauta tuotantoeläimenä

Nautojen pitopaikat

Satu Raussi_Parsi Parsinavetassa nauta on kytkettynä parteen ja eläimen liikkuminen on rajallista. Parsinavetassa nauta syö, juo ja lepää samassa paikassa ja se myös myös lypsetään omalla paikallaan. Ruoka annetaan eläimen eteen ruokintapöydälle, juomakuppi on sivulla. Parsinavetassa elävät lehmät ja hiehot eli poikimattomat naaraspuoliset naudat pääsevät laidunkaudella laitumelle.

Pihatto_hakanenPihattonavetassa naudalla on mahdollisuus liikkua itse pihaton eri osiin syömään, juomaan ja lepäämään. Pihatot ovat joko eristettyjä lämminpihattoja tai eristämättömiä kylmäpihattoja. Pihattoa, jossa koko nautojen oleskelualue kuivitetaan oljilla eikä erillisiä makuuparsia ole, kutsutaan kestokuivikepihatoksi. Lypsylehmäpihatossa lehmät lypsetään joko erillisellä lypsyasemalla tai ne käyvät omatoimisesti lypsyllä lypsyrobotissa.

vasikka-yksilokarsinassa_SatuYksilökarsinoissa pidetään pikkuvasikoita enintään kahdeksan viikon ikään asti. Tällöinkin vasikalla tulee olla kontakti muihin vasikoihin. Yksilökarsinoissa hoitajan on helppo seurata vasikan vointia yksilöllisesti. Vasikalla ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia lajitoverin seuraan, leikkiin eikä juuri liikuntaan.

vasikat-ryhmakarsinassa_SatuRyhmäkarsinoissa pidetään vasikoita tai lihanautoja. Lattia voi olla kokonaan rakolattiaa, siinä voi olla kiinteä makuualusta, tai se voi olla kokonaan kiinteä ja kuivitettu. Karsinassa on vettä ja karkearehua vapaasti saatavilla. Yli kahdeksanviikkoiset naudat on pidettävä ryhmäkarsinassa vähintään puolen vuoden ikään asti. Riittävän tilavat karsinat lisäävät nautojen päivittäistä lepoaikaa, vähentävät aggressiivista käyttäytymistä sekä parantavat kasvua.

Eläinsuojelusta nautojen pidossa ja nautojen pidon vähimmäisvaatimuksista säädetään valtioneuvoston asetuksessa nautojen suojelusta (592/2010). Elintarviketurvallisuusviraston esitteeseen Nauta – eläinsuojelulainsäädäntöä koottuna on koottu nautojen pitoa ja hyvinvointia koskevien eläinsuojelusäädösten sisältöä.

Lypsylehmä poikii kerran vuodessa

Maidontuotannossa tavoitteena on, että hieho poikii ensimmäisen kerran kahden vuoden iässä. Sen jälkeen lehmälle syntyy yksi vasikka vuodessa. Koko elinaikanaan lehmä ehtii poikia keskimäärin kolme kertaa. Lehmän maidontuotanto on runsaimmillaan heti poikimisen jälkeen. Lypsylehmä tuottaa keskimäärin 8 900 kg maitoa vuodessa. Pian poikimisen jälkeen lehmä siemennetään, ja tiineyden loppupuolella lehmä laitetaan umpeen eli sitä ei lypsetä enää lopputiineyden aikana.

Lypsylehmät poistetaan tuotannosta keskimäärin viisivuotiaina, mikä on lyhyt ikä lehmälle. Yleisimpiä poiston syitä ovat utaresairaudet, hedelmällisyysongelmat sekä sorkkasairaudet. Lypsylehmien jalostuksella pyritään parantamaan paitsi tuotosta, myös eläinten hyvinvointia esimerkiksi jalostamalla utareen muotoa ja utareterveyttä. Liian voimakas panostaminen maidontuotantoon jalostuksessa on johtanut tuotantorasitussairauksien lisääntymiseen.

Hiehojen tilat voivat olla navetan yhteydessä tai erillisessä rakennuksessa, tai hiehot voidaan kasvattaa hiehokasvatukseen erikoistuneilla tiloilla. Hiehojen ruokintaa rajoitetaan, jottei liikalihavuus heikentäisi eläinten tiinehtyvyyttä ja terveyttä. Samalla hiehojen syömiseen käyttämä aika lyhenee, mikä voi laukaista suun alueen häiriökäyttäytymistä, kuten kielenpyöritystä. Vähäenerginen karkearehu tyydyttää syömisen tarpeen ja vähentää häiriökäyttäytymistä.

Lihanaudoille ja vasikoille on omat kasvattamonsa

sairas-vasikka_Tiitu
Sairas vasikka tarvitsee hyvin kuivitetun, vedottoman karsinan.

Naudanlihantuotantomme perustuu pääosin lypsylehmien sonnivasikoihin. Lihanautatilat ovat erikoistuneet usein vain lihan tuottamiseen. Maitototilalle syntyvät, lihaksi kasvatettavat vasikat myydään 2–4 viikon ikäisinä vasikkakasvattamoihin, joissa ne elävät 20–40 yksilön ryhmissä. Vasikoita juotetaan yleensä juomarehulla, jota ne saavat vapaasti. Karsinoissa on kiinteä ja kuivitettu makuualue. Ryhmissä eläimet saavat toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymispiirteitään, kuten sosiaalista käyttäytymistä, leikkiä ja liikuntaa. Vasikoiden liikuntaleikit onnistuvat, mikäli ryhmäkarsina on tilava ja sen lattia on pitävä.

Vasikat ovat herkkiä sairastumaan. Vasikoita kerätään kasvattamoihin eri tiloilta, ja ne tuovat mukanaan erilaisia taudinaiheuttajia. Jos eläimiä on liikaa yhtä hoitajaa kohti, on sairaan yksilön havaitseminen, yksilöllinen hoito ja lääkintä isoissa ryhmissä vaikeaa. Ilmanvaihdon ongelmat ovat tyypillisiä pulmia vasikkakasvattamoissa. Huono ilmanvaihto lisää kosteutta, aiheuttaa epämukavuutta, likaa makuualustaa ja eläimiä sekä heikentää terveyttä. Rakolattian läpi virtaava ilma lisää vedon tunnetta. Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta ei suosittele kokorakolattiaa vasikkakarsinoihin.

Loppukasvattamoissa pidetään lihaksi kasvatettavia nautoja 5–30 yksilön ryhmissä, usein betonisella kokorakolattialla. Lihanautojen karsinassa tulisi kuitenkin olla kiinteää, pehmeää ja kuivitettua aluetta vähintään makuupaikoilla (puolet karsina-alasta). Loppukasvatus voi myös tapahtua parsissa, mutta tästä kasvatusmuodosta ollaan luopumassa. Osa lihakarjan loppukasvattamoista on kylmäpihattoja, joissa eläimet pidetään isommissa ryhmissä kuivitetuissa karsinoissa. Kylmäpihatoissa on usein kohtuullisen paljon tilaa eläintä kohti, mutta karsinoiden kuivana ja puhtaana pitäminen vaatii taitoa. Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta toivoo, että lihanaudat kasvatettaisiin mieluummin hyvin kuivitetuissa kylmäpihatossa kuin lämpimissä, ritilälattiaisissa kasvattamoissa. Kokorakolattia on painavalle lihanaudalle epämiellyttävä alusta sekä maata että seisoa. Rakolattiaiset karsinat koetaan helppohoitoisiksi, mutta betoni on makuualustana suurelle naudalle liian kova. Kokorakolattiaista karsinaa voi parantaa asentamalla rakolattian päälle ritiläkumimaton.

Emolehmätiloilla tuotetaan liharotuisia ja risteytysvasikoita

Charolaislehmiä_jaloittelupihalla_hakanen
Emolehmät laiduntavat ja ulkoilevat usein ympäri vuoden.

Emolehmien määrä on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmeninä; vuonna 2010 Suomessa oli jo 55 000 emolehmää. Emolehmät elävät useimmiten kylmäpihatoissa. Emolehmän pitopaikkana voi olla myös parsinavetta tai makuuhallin ja ruokintakatoksen yhdistelmä. Tietyt nautarodut soveltuvat ympärivuotisesti ulkona kasvatettaviksi, kun pitoalue on riittävän suuri, eläimillä on jatkuvasti saatavilla rehua ja vettä sekä kuiva makuupaikka, ja niille on tarjolla riittävä sääsuoja.

 

 

Emolehmäkasvatus mahdollistaa nautojen vapaan liikkumisen, kehonhoidon, makuumukavuuden sekä sosiaalisten tarpeiden tyydyttymisen. Emolehmät saavat myös hoitaa ja imettää vasikoitaan useita kuukausia, sillä emoja ei lypsetä. Kriittisinä aikoina, kuten sairaus-, poikimis- ja vieroitusaikaan, on eläimiä tarkkailtava usein. Emolehmien vasikoilla tulee aina olla pehmeä ja hyvin kuivitettu sekä turvallinen makuupaikka. Emolehmätiloilla pitää myös olla eläinten käsittelypaikka, jossa hoitotoimet saadaan tehtyä turvallisesti.

Lihakarjan hyvinvointia edistäviä jalostusominaisuuksia ovat emo-ominaisuudet, luonne, kestävyys ja rakenne. Toisaalta esimerkiksi belgiansininen-lihakarjarodun jalostus on heikentänyt eläinten hyvinvointia, sillä suuren lihasmassan vuoksi näiden lehmien normaali poikiminen on mahdotonta.

Nauta tarvitsee karkearehua

Nauta on märehtijä, jonka päivästä suuri osa kuluu rehun keräämiseen, pureskeluun ja märehtimiseen. Sisäruokinnassa karkearehua vapaasti saava nautaa käyttää rehun pureskeluun vuorokaudessa yli viisi tuntia. Märehtimiseen kuluva aika riippuu syödyn karkearehun määrästä. Vapaassa karkearehuruokinnassa nauta märehtii keskimäärin yhdeksän tuntia vuorokaudessa. Jos nauta ei saa pureskella korsirehua riittävän kauan, voi tyydyttämätön pureskelun tarve ilmetä kielenpyörityksenä. Kielenpyöritys on häiriökäyttäytymistä, jota harvoin havaitaan laidunolosuhteissa.

Laiduntaminen edistää nautojen hyvinvointia

laitsalla_tiina
Laiduntaminen parantaa sorkkaterveyttä ja mahdollistaa nautojen luontaisen käyttäytymisen.

Laiduntaminen on hyväksi naudoille silloinkin, kun niillä on mahdollisuus liikkua sisällä navetassa tai ulkotarhassa. Jaloittelu purkaa etenkin parsinavetassa talvikauden aikana kertyvää liikunnantarvetta. Se mahdollistaa lajityypillisen käyttäytymisen ja edistää terveyttä. Lypsykarjatiloista 87 %:lla naudat laiduntavat neljä kuukautta vuodessa. Muussa nautakarjataloudessa 60 % naudoista laiduntaa kuusi kuukautta vuodessa. Toistaiseksi vain 9 % maidontuottajista päästää eläimet myös talvella ulos jaloittelemaan, vaikka ympärivuotisella jaloittelulla on hyvinvointia edistävä vaikutus. Kytkettyinä pidettävät lypsylehmät ja hiehot on päästettävä 1.5.-30.9. vähintään 60 päivänä laitumelle tai vastaavaan jaloittelutilaan.

Parteen kytkeminen rajoittaa käyttäytymistä

Parteen kytkeminen estää nautoja käyttäytymästä lajilleen tyypillisesti. Esimerkiksi kehonhoito, liikkuminen ja sosiaalinen käyttäytyminen on hyvin rajoitettua. Toisaalta parsinavetassa huonojalkainen tai sosiaalisessa arvoasteikossa alhaalla oleva lehmä saa maata ja syödä omalla paikallaan häiriöttä.

Parren pehmeys ja koko sekä lehmän parteen kiinnittävän kytkyen malli ovat lehmän hyvinvoinnin kannalta erityisen tärkeitä olosuhdetekijöitä. Parren tyyppi ja mitat määrittävät, kuinka luontaiset ylösnousu- ja makuullemenoliikkeet onnistuvat. Jalostuksen myötä nautojen koko on kasvanut, joten vanhat parret ovat joskus naudoille liian pieniä. Tällöin naudat joutuvat seisomaan tai makaamaan niin, että niiden takapää on lannan keräävässä kourussa tai kourun päällä olevan metalliritilän päällä. Parren pinnan riittävä kuivitus tai parsimaton tai -pedin käyttö pidentävät eläimen lepoaikaa ja säästävät sorkkia ja jalkoja.

Parsinavetat ovat yleensä eläinmääriltään pienempiä ja vanhempia kuin pihatot. Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan mukaan valtion ei enää tule tukea taloudellisesti uusien parsinavettojen rakentamista.

Pihatossa on oltava tarpeeksi tilaa ja jokaiselle oma peti

tilava-pihatto-pehmea-peti_satu
Pehmeä, kuivitettu parsipeti lisää naudan makuumukavuutta.

Pihatossa naudan hyvinvointiin vaikuttavat navetan tilavuus, kulkukäytävien leveys ja lattian laatu, ilmanvaihto, ruokintapaikkojen lukumäärä ja sijainti, sekä ruokinta-automaattien tyyppi. Naudan on päästävä liikkumaan pihatossa niin, että se voi tarvittaessa väistää ylempiarvoista yksilöä. Ruokinta-automaatin on oltava sellainen, etteivät muut naudat pääse häiritsemään ruokailevaa nautaa. Pihatoissa nautojen makuu- ja lepopaikkoina ovat yleensä kuivitetut makuuparret, joita tulisi olla vähintään niin paljon, että kaikki naudat voivat maata samaan aikaan. Makuuparsiin voidaan betonin päälle laittaa kumimatot tai pehmeät parsipedit.

Kohtele nautaa rauhallisesti

hieho-ja-Tiitu-laitsalla_Hakanen
Nauta ei pelkää rauhallisesti käyttäytyvää hoitajaa.

Nauta oppii tunnistamaan yksilönä paitsi lajitoverinsa, myös ihmisen. Ihmisten yksilölliseen tunnistamiseen nauta käyttää kaikkia aistejaan. Jos nautaa kohtelee huonosti, se oppii pelkäämään ihmistä. Huonoa kohtelua on eläimille huutaminen, lyöminen, hakkaaminen, potkiminen tai muu voimakas käsittely. Eläinsuojeluasetuksen (396/1996) mukaan eläintä ei saa raahata sarvista, jaloista, hännästä, turkista tai suoraan päästä vetäen. Nautojen käsittelyssä tärkeintä on ihmisen rauhallinen käyttäytyminen. Lempeä, ystävällinen kohtelu naudan syntymästä sen elämän loppuun saakka on paras tae hyvälle hoitajan ja naudan väliselle suhteelle ja naudan turvalliselle käsittelylle.

Naudat tainnutetaan pulttipistoolilla

Sonni-teurasauto-Alasuutari
Naudat lastataan eläinkuljetusautoon kuljetettavaksi teurastamolle.

Naudat lastataan eläinkuljetusautoon kuljetettavaksi teurastamolle.Teuraaksi menevät naudat kuljetetaan tilalta teurastamolle eläinkuljetusautolla. Autoon lastaaminen, kuljetus ja purku teurastamon navettaan aiheuttavat eläimille stressiä. Teurastamolla eläin tainnutetaan. Tainnutuksessa eläimelle aiheutetaan sen kuolemaan saakka kestävä tajuttomuus. Tainnutuksen tarkoituksena on tehdä eläin tunnottomaksi verenlaskua varten. Eläimen pitää olla tajuton ja tunnoton kuolemaansa saakka. Naudat tainnutetaan Suomessa yleisimmin pulttipistoolilla. Lävistävän pulttipistoolin isku ja pultin tunkeutuminen aivoihin aiheuttavat aivoissa vakavan, peruuttamattoman vaurion. Taintuneen eläimen kuolema varmistetaan pistämällä eli laskemalla eläimestä veri. Vuonna 2014 Suomessa teurastettiin reilut 270 000 nautaa.

Lataa tästä Hyvän toimintatavan opas naudan teurastuksessa

  • 2
  •  
  •  
  •  
    2
    Shares