Takaisin

Lemmikkieläinten jalostus tuottaa kauniita yksilöitä, mutta myös kärsimystä

lisko, jalostus

Lemmikkien jalostus ja sen aiheuttamat hyvinvointihaitat ovat puhuttaneet Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukuntaa useissa kokouksissa. Neuvottelukunta on kuullut asiantuntija-alustuksia niin kissojen, koirien, hevosten, kanien kuin eksoottisten lemmikkilajien jalostuksesta. Kaikkien lajien jalostuksessa yhteistä on se, että uusi lainsäädäntö tulee tiukentamaan sallitun jalostuksen rajoja eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Jalostukseen liittyvillä kysymyksillä tulee olemaan erityistä merkitystä seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnille, sillä uusi eläinten hyvinvointilainsäädäntö tulee muuttamaan jalostusta. Lakiin on tulossa selkeä kielto sellaisten eläinten ja lajiyhdistelmien käytölle, joista seuraisi merkittävää haittaa eläimen hyvinvoinnille. Myöskään sellaisia eläimiä, jotka eivät pysty lisääntymään luonnollisesti, ei saa käyttää jalostuksessa. Eläintenpitäjä velvoitetaan estämään eläintensä hallitsematon lisääntyminen. Jalostuspykälä sellaisenaan ei kuitenkaan tule ratkaisemaan kaikkia eläinten jalostukseen liittyviä kysymyksiä, vaan niistä tarvitaan laajaa keskustelua.

Ulkonäön jalostaminen korostuu eksoottisilla lemmikkilajeilla

Eksoottisten lemmikkieläinten jalostustoiminta Suomessa on vähäistä verrattuna maailmalla tehtävään jalostukseen. Suomen eksoottisten eläinten harrastajayhdistysten liitto SEEL:illä ei ole kirjallista ohjeistusta jalostuksesta, mutta liiton mukaan herrasmiessopimus rajaa jalostusta äärimmäisten muotojen osalta kotimaassa. Liian pitkälle viedystä eksoottisten lemmikkien jalostuksesta aiheutuu muun muassa terveys- ja hyvinvointiongelmia, mikä näkyy esimerkiksi eläinten lyhyempänä elinikänä verrattuna muihin lajeihin ja yksilöihin.

Liskoissa on tyypillisesti jalostettu suurta kokoa, kultakaloissa erilaisia vartalonmuodon muunnoksia, taistelukaloilla ja miljoonakaloilla eviä. Undulaatteja on jalostettu suurikokoisiksi ja tuuheahöyhenisiksi, ja maailmalla jalostetaan muun muassa asentovirheistä kärsiviä kanarialintuja. Eksoottisten eläinten jalostuksessa ulkonäkö on keskeisessä roolissa, vaikka luonne ja käsiteltävyyskin pyritään huomioimaan.

Hevosten jalostus keskittyy käyttöominaisuuksiin

Hevosten jalostuksessa käyttöominaisuudet ovat määrääviä, ja ulkonäköä jalostetaan lähinnä vain arabihevosilla ja poneilla. Walesinponien jalostuksessa ulkonäkö on osittain ajanut jopa luonteen jalostuksen edelle aiheuttaen luonne- ja lihasongelmia. Perimän kaventuminen tuo mukanaan ongelmia pienten hevos- ja ponipopulaatioiden jalostuksessa.

Ravihevosten jalostuksessa hyödynnetään samantyyppistä BLUP-indeksiä kuin koirilla. BLUP-indeksi on ennuste eläimen jalostusarvosta tietyn ominaisuuden suhteen. Harrastehevosten jalostuksessa indeksistä voisi olla hyötyä esimerkiksi kesäihottuman hallinnassa. Indeksi huomioi myös kaukaisempien sukulaisten vaikutuksen tilanteissa, joissa vanhempien tiedot eivät ole täydelliset.

Koiranjalostuksessa riittää tekemistä

Suomessa on noin 400 koirarotua ja viisi kotoperäistä rotua, joiden jalostuksesta vastaa Kennelliitto. Kunkin rodun jalostuksen ohjauksesta vastaavat rotujärjestöt. Ne voivat päättää rodun lisäämisestä perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma PeViSa:an, mutta Kennelliito ei velvoita rotujärjestöjä tutkituttamaan ja seuraamaan rotujen terveyttä.

Kennelliitolla on kaikille roduille yhteinen jalostusstrategia, joka tähtää siihen, että rotukoirat ovat terveitä ja tarkoitukseensa soveltuvia.Useilla roduilla on myös oma PeViSa ja jalostuksen tavoiteohjelma. Kaikille periytyville sairauksille ja vioille ei kuitenkaan ole olemassa rutiininomaista, standardoitua mittausmenetelmää. Rekisteröimättömien koirien kasvatusta ja jalostusta ei Kennelliitto pysty säätelemään.

Yksi koiranjalostuksen suurimmista ongelmista on suljetut populaatiot, joissa terveysongelmat kasaantuvat, kun perimä kapeutuu. Useimmat koiramme ovat seurakoiria, jotka eivät saa arjessa kovaa fyysistä rasitusta, jota etenkin jokaisen pennun tulisi saada riittävästi. Sairaitakin koiria käytetään toisinaan jalostukseen. Alkuperäisistä rotumääritelmän mukaisista koirista on kehittynyt joissain roduissa liioiteltuja hypertyyppejä, joiden hyvinvointi kärsii ulkomuodon vuoksi.

Suljetuissa populaatioissa sukusiitosta pyritään välttämään rajaamalla rekisteröinnistä ulos esimerkiksi lähisukulaisten jälkeläiset. Muutamilla roduilla on tehty jopa roturisteytyksiä, mutta palaute ei aina ole ollut pelkästään myönteistä. Suomenpystykorvan jalostuksessa on oltu edistyksellisiä, kun Suomen ja Venäjän pystykorvapopulaatiot on yhdistetty.

Jalostusstrategian mukaan jalostuksessa on vältettävä yhdistelmiä, joilla on olemassa olevan tiedon mukaan keskimääräistä suurempi riski periyttää epätasapainoista luonnetta tai hyvinvointia ja elinikää alentavia vikoja ja sairauksia. Jalostuskoiralla ei saa olla eikä se saa tiettävästi periyttää arkielämää haittaavia vaivoja tai ominaisuuksia (poikkeuksena geenitestattavat sairaudet). Perinnöllisen vian tai sairauden vuoksi kirurgisesti korjailtuja koiria ei saa käyttää jalostuksessa eikä näyttelyissä. Geeniperimän monipuolistamiseksi olisi tehokkainta käyttää jalostuksessa mahdollisimman vähän toisilleen sukua olevia yksilöitä.

Koiran, kuten minkä tahansa muunkin eläimen elinvoimaisuus sisältää hyvän lisääntymiskyvyn, normaalin kasvun ja kehityksen sekä niitä tukevan käyttäytymisen. Koirien luonnollista lisääntymiskykyä pyritään ylläpitämään jalostuksessa, mutta siinä tiedetään myös olevan ongelmia. Jalostukseen tulisi käyttää vain koiria, jotka pystyvät lisääntymään luonnollisesti ja hoitamaan pentujaan. Koiran tulisi olla halukas ja kykenevä luonnolliseen astutukseen, ja keinosiemennyksen saisi tehdä vain eläinlääkäri. Nämä aiheet tulevat eläinten hyvinvointilainsäädännön asetusuudistuksen puitteissa keskusteluun lähiaikoina.

Kaneja jalostetaan sekä lemmikeiksi että lihantuotantoon

Kanirotuja on useita kymmeniä, joista melkein kaikkia pidetään myös Suomessa. Kani on ollut alun perin tuotantoeläin, josta on sittemmin tullut lemmikki. Nyt lihakanien tuotanto on taas kasvussa, ja lihakaneina suositaan lihantuotantoon jalostettuja ja optimoituja rotuja. Turkiksen ja villan tuottajina pidetään turkiltaan tasalaatuisia, tiheäkarvaisia rotuja. Lemmikkikaneina pidetään enimmäkseen pienikokoisia rotuja.

Kanien jalostuksessa pyritään siihen, että kani täyttää pohjoismaisen tai eurooppalaisen rotumääritelmän standardit. Esimerkiksi kanin kunto, hoito ja terveys sisältyvät kumpaankin standardiin. Kanit ovat toistaiseksi säästyneet melko pitkälti hyvinvointia heikentävältä ulkonäköjalostukselta. Toisaalta pieniksi jalostetuilla hermeliineillä tiedetään olevan ainakin jalostuksesta johtuvia purentaongelmia.

Kanienpidon haasteena on toisinaan kasvattajien tietämättömyys: tutkittuun tietoon ei ole perehdytty tarpeeksi,ja vanhat uskomukset kaninpidosta eivät vastaa todellisuutta. Kaniininkasvattajien liitolla on parhaillaan tekeillä hyvän toimintatavan opas kanien kasvatukseen.

Kaninkasvatukseen ei liity rekisteröintivelvoitetta, mutta kanipitäjiä on Suomessa arviolta 3000. Kaninlihantuotanto ei yleensä ole tuottajalleen pääelinkeino; lihakanien kasvattajia on muutama sata, joista isomman mittakaavan kasvattajia tällä hetkellä vain muutama. EU:n lopetusasetus säätää myös kanien lopettamisesta ja teurastuksesta, ja lihakaninkasvatukseen saataneen jatkossa tarkempia kansallisia säädöksiä.

 

Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta otti kantaa eläinten hyvinvointihaittoja aiheuttavaan jalostukseen 20.2.2018. Neuvottelukunnan mielestä äärimmäisiä ulkonäköpiirteitä korostava eläinjalostus on ennen kaikkea eläinten hyvinvointia heikentävä yhteiskunnallinen epäkohta, johon on pikimmiten puututtava.