Takaisin

Lammas tuotantoeläimenä

Suomen lammastalous kasvaa pikkuhiljaa

Vuonna 2014 Suomessa oli 138 000 lammasta; lampaita ja vuohia pitäviä tiloja oli noin 1 600. Suomen pienimuotoinen lammastalous on jakautunut ammattimaisiin toimijoihin ja harrastuksenaan lampaita pitäviin. Lammastalous kuitenkin kasvaa hiljalleen, vaikka kotieläintilojen määrä yleisesti vähenee.

Yhden ihmisen toimeentulo lammastaloudella vaatii noin 150 uuhen pitämistä. Into harrastaa lampaidenpitoa on lisääntynyt paimenkoiraharrastuksen myötä. Suomessa on pulaa lammastilan työt hallitsevista lomittajista ja lampaita hoitavista eläinlääkäreistä.

Suomen lammastilojen toimintaa eläinmäärän ja käyttötavan mukaan sekä lampaidenpidon merkitystä suhteellisena tulonlähteenä arviointiin Eviran selvityksessä 2009. Lammastiloista 60 % toimi tuolloin puoliammattimaisesti, kolmannes oli harrastelijoita ja 7 % tiloista oli yli 100 uuhta.

Lampolan sisätilat on pidettävä kuivina

sisatilat-kuivina_satu
Hyvässä lampolassa on kunnollinen kuivitus ja kosteus hallinnassa.

Sisäkasvatuksessa lampaita pidetään yleisimmin kuivitetuissa, kiinteäpohjaisissa ryhmäkarsinoissa. Rakennus voi olla eristetty tai eristämätön. Suurimmalla osalla lammastiloista lampaat laiduntavat kesäkaudella noin 5 kk. Lampaiden talvijaloittelu on lisääntynyt, ja uusia lampoloita rakennettaessa jaloittelu otetaan yleensä jo suunnitteluvaiheessa huomioon.

Kylmäkasvatus eli lampaiden kasvatus eristämättömissä, kestokuivitetuissa lampoloissa on yleistynyt Suomessa. Tässä kasvatustavassa olki- ja turvekuivitus on runsasta ja kompostoituva lantapatja tuottaa lämpöä. Lampaita pidetään monesti vanhoissa tuotantorakennuksissa, jolloin kosteuden hallinnassa sekä ilmanvaihdon ja hyvien olosuhteiden järjestämisessä on usein parannettavaa. Jos lampaita kasvatetaan tilapäisesti ulkokasvattamoissa, on huolehdittava, että lampailla on riittävä suoja huonoa säätä vastaan, vettä, ruokaa sekä kuivitettu makuupaikka.

Vieroitusikä vaihtelee

karitsat_tiina
Suomenlammasuuhi on erityisen hedelmällinen.

Suomenlammasuuhen synnyttämien karitsojen lukumäärä kasvaa aina uuhen viidenteen ikävuoteen saakka. Uuhi on pitkäaikäinen tuotantoeläin: sitä pidetään usein tuotannossa vielä viiden ikävuoden jälkeenkin.

Karitsat vieroitetaan emistä rodun, sukupuolen ja karitsan koon mukaan yleisimmin 6–12 viikon ikäisinä. Uuhikaritsat voivat imeä emäänsä pässikaritsoita pidempäänkin. Suomenlampaan pässikaritsat kehittyvät sukukypsiksi varsin varhain, joten ne vieroitetaan joskus uuhikaritsoita aikaisemmin. Tavallisesti kaikki uuhet ja siitokseen käytettävät uuhikaritsat sekä siitospässit ovat kesällä laitumella, mutta osa teuraskaritsoista voidaan kasvattaa sisällä, mikäli teurastus tapahtuu alkukesällä.

Kerintä keväällä ja syksyllä

kerintä_satu
Lampaat on hyvä keritä kaksi kertaa vuodessa.

Lampaiden hyvinvoinnille on tärkeää, että ne keritään mieluiten kahdesti, mutta vähintään kerran vuodessa. Hyvä tapa on keritä lammas keväällä ennen laitumelle laskua ja syksyllä laidunkauden päättyessä.

Lampaan sorkkien kunto tulee tarkastaa säännöllisesti ja tarvittaessa leikata sorkkia. Hoitotoimiin kuuluvat myös hampaiden ja utareen kunnon tarkastaminen sekä eläinten lihavuuskunnon määrittäminen. Villan vuoksi lampaiden todellinen kunto on vaikeaa määrittää pelkästään katsomalla. Sisäloisten määrä selvitetään ulostenäytteistä ja tarvittaessa käytetään loislääkitystä.

Lampaiden järjestelmällinen terveydenhuolto on käynnistetty, mutta se on vielä alkutekijöissään. Lampurit keräävät tietoa uuhien emo-ominaisuuksista ja karitsoinneista sekä karitsoiden kasvusta ja selviytymisestä. Tätä tietoa käytetään apuna lampaanjalostuksessa. Suomessa ei kastroida tuotannossa olevia pässikaritsoita.

Lampaita ruokitaan tuotantovaiheen mukaan

kaikki-syomaan_tiina
Lampaat syövät mieluiten nuorta, lehtevää ruohoa.

Mieluisinta ruokaa lampaalle on sen itsensä luonnollisesti laitumelta korjaama hyvälaatuinen rehu. Lampaat ovat valikoivia märehtijöitä: ne syövät mieluiten nuorta, lehtevää ruohoa. Laidunkiertoa on hyvä toteuttaa myös sisäloisongelmien ennaltaehkäisemiseksi. Sisäruokinnassa nuori, kuohkea, noin turvanlevyiseksi silputtu nurmirehu on lampaalle mieluisaa. Nurmirehu säilötään usein sisäruokintaa varten säilörehuna.

Energiankulutus on suurta uuhilla tiineyden loppuvaiheessa ja karitsoinnin jälkeen, kun ne imettävät karitsoja. Myös karitsat tarvitsevat energiapitoista rehua kasvavina eläiminä. Väkirehuruokinta on tällöin tarpeen. Lampaita tulee ruokkia eläinten tuotantovaiheen mukaan muistaen myös kivennäiset ja vitamiinit.

Lammas tarvitsee puhdasta vettä

Lampaille pitää olla jatkuvasti tarjolla juomavettä. Lampaan vedentarve vaihtelee eläimen koon, iän ja tuotantovaiheen mukaan. Suuri lammas voi juoda jopa yli seitsemän litraa vuorokaudessa. Lammas on tarkka veden laadun suhteen; se saattaa jopa janoisena jättää likaisen veden juomatta. Lammas voi jäädä janoiseksi myös seuraajaluonteensa vuoksi, jos muut lampaat eivät ole juomassa sen kanssa. Lammas seuraa toisia lampaita, kun lauma lähtee pois vesipisteeltä. Tällöin yksittäisellä lampaalla juominen voi jäädä, jos vesipisteitä on liian vähän. Sopivasta vesipisteiden määrästä ei ole riittävästi tutkimustietoa. Vähintään yksi vesiastia tai juomanippa alkavaa 30 eläimen ryhmää kohti määrätään vesipisteiden vähimmäismääräksi valtioneuvoston asetuksessa lampaiden suojelusta (587/2010).

Lampaan teurastus

Suomessa teurastettiin 55 000 lammasta vuonna 2014. Karitsat teurastetaan noin kahdeksan kuukauden iässä, kun ne painavat 45–50 kg. Teurastetun karitsan ruhopaino on noin 18 kg. Lampaat tainnutetaan teurastamolla pulttipistoolilla tai sähköllä. Pitkät teuraskuljetukset saattavat muodostua hyvinvointiongelmaksi lampailla, koska melko harvat teurastamot ottavat lampaita vastaan.

Koira auttaa paimennuksessa

paimennus-koiran-avulla_satu
Hyvä paimenkoira on suuri apu lampaiden liikuttelussa.

Lammaspaimennukseen koulutettua koiraa käytetään joillakin lammastiloilla apuna työssä. Osaavan koiran avulla lampaiden siirto paikasta toiseen helpottuu. Koiran avulla lammaslauman saa esimerkiksi laitumella koottua hoitajan tarkkailtavaksi, sillä koira tarkastaa ihmistä paremmin koko laitumen ja kerää lampaat yhteen. Hoitajan on helppo tarkkailla koiran kokoaman lauman liikkeitä, kuten sitä, jääkö jokin lammas muusta laumasta jälkeen. Tällöin hoitaja osaa kiinnittää huomiota laumasta jääneen yksilön hyvinvointiin. Paimenkoiran kouluttaminen vaatii ammattiosaamista, eikä kaikista ja kaikenrotuisista koirista tule hyviä lammaskoiria. Sekä paimennettavien lampaiden että koirien hyvinvointi on aina huomioitava koulutuksessa ja työssä.

Laumakäyttäytymistä kannattaa hyödyntää käsittelyssä

totuta-kasittelyyn_satu
Varhainen käsittelyyn totuttaminen edistää lampaan hyvinvointia ja helpottaa hoitajan työtä.

Lampaat kasvatetaan tuotanto-oloissa yleensä uuhiryhmissä, joissa on kaikenikäisiä uuhia. Nuoria uuhia tuodaan ryhmiin ja vanhoja poistetaan iän, hampaiden huonouden tai muiden syiden vuoksi. Uuhet astutetaan yleensä 1,5–2,5 vuoden iässä ja niitä pidetään tuotannossa 4–5 tuotantokautta. Pässit pidetään lisääntymiskauden ulkopuolella uuhista erillään. Yleensä pässejä on yksi tai enemmän noin 50 uuhta kohti. Jos ryhmässä on useampia pässejä, vallitseva pässi astuu uuhet niiden parhaassa kiiman vaiheessa.

Lammastalouden kannalta on tärkeää huolehtia, että dominoivan pässin hedelmällisyys on hyvä. Pässeillä voi joskus ilmetä astumiskyvyttömyyttä. Ongelmat ovat tyypillisimpiä nuorille ensikertalaisille, etenkin, jos pässeillä ei ole kokemusta uuhista vieroituksen ja sukukypsyyden väliseltä ajalta. Osa pässeistä voi suunnata seksuaalisen kiinnostuksen toisiin pässeihin. Uuhen kiimaa on etenkin ilman pässiä vaikea havaita: uuhi voi vain olla lyhyen aikaa hieman levoton. Kiima kestää yleensä vuorokauden, jonka aikana uuhi seuraa pässiä ja voi hangata itseään tätä vasten.

Lampaiden vahvaa seuraamiskäyttäytymistä kannattaa käyttää hyväksi esimerkiksi silloin, kun lampaita viedään uudelle laitumelle. Avainyksilöitä voi opettaa liikkeenjohtajiksi, joita muut seuraavat. Sosiaalisesta käyttäytymisestä johtuen lampaita ei tulisi pitää yksittäin muulloin kuin karitsointiaikana. Lampaat lepäävät, syövät ja juovat yhdessä. Jos näihin peruskäyttäytymisiin ei ole riittävästi sopivaa tilaa, voi hierarkiasta johtuvia ongelmia ilmetä etenkin pässien kesken.

Lammastoiminta Suomessa

Yleisin lammasrotumme, suomenlammas, on hyvin hedelmällinen rotu. Hedelmällisyytensä vuoksi suomenlammasta on viety myös ulkomaille. Alkuperäisroduistamme meillä pidetään suomenlampaan lisäksi ahvenanmaanlammasta ja kainuunharmasta. Muualla maailmalla yleisistä lammasroduista Suomessa pidetään ainakin texel-, dorset-, oxford down- ja rygja-rotuisia lampaita.

Eviran muistilista kesä- tai lemmikkilampaiden pitäjälle.

Suomen Lammasyhdistys ry toimii alueellisten lammasyhdistysten ja lampureiden yhdyssiteenä. Yhdistyksen tavoitteena on edistää Suomen lammastaloutta.

Finnsheep ry on suomenlampaiden kasvattajien valtakunnallinen yhdistys.

  •  
  •  
  •  
  •