Takaisin

Konstit on monet, sanoi emäntä kun eläinten hyvinvointia edisti

broileritipun hyvinvointi

Eläimen hyvinvointi on eläimen oma kokemus olotilastaan. Hyvinvointia voidaan arvioida mittaamalla eläintä itseään tai sen elinympäristöä: esimerkiksi hedelmällisyysluvut tai karsinassa käytetyn kuivikkeen määrä antavat viitteitä hyvinvoinnin tasosta. Eläinten hyvinvointimerkkihankkeen ensimmäisessä osatyössä kartoitettiin hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ja niiden mittausmahdollisuuksia tieteellisen kirjallisuuden perusteella.

Hyvinvointi on eläimen oma kokemus

Eläimen hyvinvointi tarkoittaa eläimen omaa kokemusta fyysisestä ja psyykkisestä tilastaan. Hyvinvointia voidaan arvioida mittaamalla muutoksia eläimen tilassa sekä havainnoimalla eläimen käyttäytymistä, terveyttä ja tuotosta. Mittarit kertovat, miten hyvin eläin pystyy sopeutumaan ympäristönsä asettamiin vaatimuksiin.

Hyvinvoinnin edistämiseen on monta keinoa, joista osa toimii yksinkin, osa vaatii muita keinoja tuekseen. Joissain tapauksissa hyvinvoinnin parantaminen yhdellä osa-alueella voi heikentää sitä toisella osa-alueella. Parhaaseen lopputulokseen päästään yhdistämällä eri keinoja. Eläintuotannossa hyvinvoinnista huolehtiminen on tarpeen, koska tuotantoeläimet elävät stressaavassa ympäristössä. Stressiä aiheuttavat muun muassa tautipaine, suuri eläintiheys ja lajinmukaisen käyttäytymisen rajoittuminen.

Eläimen hyvinvointi paranee ja stressi vähenee, kun eläimen pito-olosuhteita kohennetaan. Hyvinvointia heikentävät tekijät täytyy tunnistaa ja minimoida, mutta on tärkeää tunnistaa myös niitä tekijöitä, jotka lisäävät positiivisia kokemuksia eläimen elämään ja kohentavat siten hyvinvointia. Hyvinvoinnilla on huomattava merkitys elintarviketeollisuuden ja kaupan imagolle, ja kuluttajakysyntä onkin johtanut eläinten hyvinvoinnista kertovien merkkien kehittämiseen maailmalla.

Huonot olosuhteet stressaavat eläintä

Eläimen pitopaikan olosuhteet, myös vallitseva sää, voivat aiheuttaa eläimelle stressiä. Ympäristöperäinen stressi voi näkyä eläimessä sairauksina vammoina tai aineenvaihduntaongelmina. Myös käsittely ja kuljetus stressaavat eläimiä, ja sosiaalinen stressi painaa päälle eläimen joutuessa uuteen ryhmään puolustamaan paikkaansa.

Stressillä tarkoitetaan tässä yhteydessä negatiivista stressiä, joka heikentää eläimen hyvinvointia. Stressi näkyy käyttäytymisen muutoksina: esimerkiksi sika voi stressaantuneena alkaa purra karsinatoverinsa häntää ja kana nokkia toista kanaa. Lehmillä stressi pienentää maitotuotosta ja altistaa sairauksille.

Kuolleisuuskin kertoo hyvinvoinnista

Eläinten kuolleisuus tuotannon eri vaiheissa on karkea hyvinvoinnin mittari, mutta kertoo eläinten hyvinvoinnista kokonaisen karjan tai parven tasolla. Korkea kuolleisuus tilalla viittaa siihen, että eläimet ovat kärsineet sairauksista tai muista hyvinvointia oleellisesti heikentävistä tekijöistä.

Jos yksittäisen eläimen hyvinvoinnin tarkka seuraaminen ei ole mahdollista, voi seurantaa tehdä ryhmätasolla. Esimerkiksi broilereita kasvatetaan niin suurissa parvissa, ettei yksilöllinen havainnointi ole mahdollista. Tällöin koko parven kuolleisuuden seuraaminen on hyvä apuväline eläinten olosuhteiden kohdentamiseen. Broilerit on ainoa tuotantoeläinryhmä, jolla kuolleisuuden raja-arvot on määritelty EU-lainsäädännössä.

Hyvinvoiva eläin ei aina ole tuottoisin eläin

Yleinen harhakäsitys on, että tuottoisa eläin voi automaattisesti hyvin. Vaikka huonosti voiva eläin tuskin pääsee tuotoksen osalta huippulukemiin, ei korkea tuotostaso välttämättä takaa eläimen voivan hyvin. Vaikka esimerkiksi lehmän hyvinvoinnin ja maitotuotoksen välillä on yhteys, korkeat tuotosluvut kertovat, että karjan jalostuksessa ja hoidossa on painotettu korkeaa tuotosta.

Suureen tuotokseen liittyy esimerkiksi lehmillä hedelmällisyys- ja utareterveysongelmia, eikä terveydeltään heikko lehmä kestä kauaa karjassa. Huono maitotuotos taas on yhteydessä korkeaan vasikkakuolleisuuteen.

Eläinten tuotoksessa näkyy yleensä tuottajan ammattitaito ja asenne. Motivoituneiden ja positiivisten tuottajien tiloilla maitotuotoskin on keskimääräistä suurempi.

Sikatuotannossa on panostettu pahnueiden kokoon valitsemalla jalostukseen mahdollisimman suuria pahnueita tuottavia emakoita. Tälläkin on vaikutuksensa hyvinvointiin: suuri porsasmäärä ja isokokoiset porsaat saavat emakon laihtumaan etenkin jos ruokinnassa on puutteita, ja lisäävät lapahaavaumien riskiä. Suurissa pahnueissa porsaita myös kuolee keskimääräistä enemmän ennen vieroitusikää.

Myös nopeasti kasvaviksi jalostetut, suurella ruokahalulla varustetut broilerit kärsivät hyvinvointiongelmista. Broilerin kasvuvauhdilla on merkitystä, sillä nopeakasvuisilla roduilla kasvatuksenaikainen kuolleisuus on suurempaa kuin hitaammin kasvavilla.

Kipu kertoo hyvinvoinnin heikkenemisestä

Kuten hyvinvointi, myös kipu on subjektiivinen kokemus, jonka voimakkuutta eläimillä on ihmisen usein vaikea arvioida. Jo pelkkä kivun tunnistaminen on haastavaa etenkin saaliseläimillä kuten naudoilla, lampailla ja hevosilla, sillä ne eivät näytä kipuaan. Kipua voidaan arvioida lajille tyypillisen kipukäyttäytymisen, käyttäytymismuutosten ja eläimille annettavien valintatehtävien avulla, tai mittaamalla eläimen käyttäytymistä ennen ja jälkeen kipulääkkeen annostelun.

Oikea ruokinta on avainasemassa

Tuotantoeläimille on lain mukaan ja tuotoksen varmistamiseksi tarjottava riittävästi niille soveltuvaa, laadukasta rehua. Kuitenkin esimerkiksi ummessa olevien lehmien, broileriemojen ja tiineiden emakoiden ruokintaa joudutaan rajoittamaan, jotta eläimet eivät söisi tuotantovaiheeseen nähden liikaa ja kärsisi liiallisesta energiansaannista. Ruokinnan rajoittaminen aiheuttaa reippaaseen syömiseen ja kasvuun jalostetuilla eläimillä kroonista nälän tunnetta, epänormaalia käyttäytymistä ja jopa liiallista juomista syötävän puutteessa. Nälän tunnetta voidaan tyydyttää tarjoamalla eläimille kuitupitoista karkearehua, jonka pureskeleminen vie aikaa ja tarjoaa vatsantäytteen lisäksi mielekästä tekemistä.

Terveys on osa hyvinvointia

Tuotantoeläinten terveyttä korostetaan eläintuotannossa paitsi eläinten hyvinvoinnin, myös elintarvikehygienian ja tuoteturvallisuuden vuoksi. Terveys, hyvinvointi ja hygienia eivät aina kulje käsi kädessä: esimerkiksi salmonellan saneeraaminen kanaloissa on kuluttajien kannalta ensiarvoisen tärkeää, mutta kanojen hyvinvoinnin kannalta sillä ei ole vastaavaa merkitystä.

Sioilla salmonella voi olla heikentyneen hyvinvoinnin merkki, sillä stressaantuneet siat erittävät stressihormonia, joka mahdollistaa salmonellan runsastumisen. Stressaantuneet siat ulostavat enemmän ja levittävät siten salmonellaa ympäristöönsä.

Nautakarjan tyypillisimpiä monisyisiä terveysongelmia ovat utaretulehdukset ja ontuminen, jotka myös heikentävät maitotuotosta.

Lisätilan merkitys hyvinvoinnille ei ole yksiselitteinen

Eläimillä on oltava tuotanto-oloissakin riittävästi tilaa, jotta ne voivat muun muassa toteuttaa luontaisia käyttäytymistarpeitaan. Tilan määrää tärkeämpi tekijä on kuitenkin usein tilan laatu: suurikaan tila ei ilman virikkeitä ja toimivaa tilajakoa palvele eläinten hyvinvointia, kun taas pienempi tila tarvittavine ominaisuuksineen voi parantaa eläinryhmän sisäistä dynamiikkaa, tarjota tekemistä ja taata oman rauhan sitä tarvitseville eläimille. Esimerkiksi sioilla on todettu, että karsinatilan kasvattaminen tiettyyn pisteeseen asti edistää porsaiden hyvinvointia, mutta tuon pisteen jälkeen sillä ei ole merkitystä. Ryhmissä pidettävät tiineet emakot hyötyvät lisätilasta, kun niiden väliset yhteenotot vähenevät.

Kanat viihtyvät väljästi: matala eläintiheys pienentää höyhenten nokkimisen riskiä ja höyhenpeite pysyy paremmassa kunnossa.

Kytkeminen rajoittaa lajinmukaista käyttäytymistä

Monessa EU-maassa lehmiä on pidetty parsinavetoissa yleisemmin kuin pihatoissa, vaikka pihatot ovatkin viime aikoina yleistyneet. Kytkettynä parsinavetassa pitäminen rajoittaa naudan liikkumista ja vuorovaikutusta lajitovereiden kesken. Makuulle meno käy hitaammin ja jalkavaivoja esiintyy useammin parsinavettojen naudoilla.

Lehmien hyvinvointia voidaan edistää käyttämällä parsissa kumimattoja tai parsipetejä sekä runsasta kuivitusta. Säännöllinen ulkoilu ja mahdollisuuksien mukaan etenkin laidunnus vähentävät jonkin verran paikoillaan olon haitallisia vaikutuksia. Liikkumisenvapauden kannalta pihatto on kuitenkin lehmälle parempi vaihtoehto.

Porsastuotannossa EU-alueella käytetään yleisesti porsimishäkkejä. Emakko viettää porsimisen yhteydessä 4-5 viikkoa kääntymisen estävässä häkissä. Tätä on pidetty kustannustehokkaana ja porsaskuolleisuuden kannalta vapaaporsimista parempana vaihtoehtona, mutta porsaskuolleisuuden osalta käsitykselle ei löydy tieteellisiä todisteita. Vaikka vapaana porsiva emakko saattaakin ruhjoa porsaitaan kuoliaaksi liikkuessaan karsinassa, porsaiden kokonaisporsaskuolleisuus syntymästä vieroitukseen asti ei kuitenkaan ole sen suurempi kuin häkkiporsituksessakaan.

Porsimishäkkien lisäksi sikatuotannossa käytetään tiineytyshäkkejä emakon tiinehtymisen jälkeisinä viikkoina. Sekä tiineytys- että porsimishäkit rajoittavat emakkojen liikkumista ja altistavat ihon haavaumille. Häkitys stressaa emakoita vapaana pitoon verrattuna. Häkissä sika ei voi toteuttaa lajinmukaista pesänrakennuskäyttäytymistään, millä on vaikutuksensa porsimiseen ja porsaiden elinvoimaisuuteen.

Vapaina porsivat emakot porsivat nopeammin, eikä niiden lisääntymismenestyskään kärsi, vaikka emakkoa ei pidettäisi tiineytyshäkissä tiineyden herkimpinä alkupäivinä – siihen vaikuttavat enemmänkin eläinten hoito, ruokinta ja ryhmittely.

***

Yleisesti ottaen eläinten hyvinvointia tuotanto-oloissa voidaan edistää poistamalla hyvinvointiin negatiivisesti vaikuttavia asioita, mutta myös lisäämällä eläimen elämään positiivisia kokemuksia ja mahdollisuuksia. Näitä ovat esimerkiksi laidunnusmahdollisuus, virikkeiden ja tonkimismateriaalien pito eläinten saatavilla, mukavan ja pehmeän makuupaikan järjestäminen eläimille, hyvästä hoitajan ja eläimen välisestä suhteesta huolehtiminen sekä lajitovereiden seuran tarjoaminen sopivankokoisissa, sopuisissa eläinryhmissä. Näistä lisää myöhemmin julkaistavassa hankeraportissa ja blogissa, pysy kuulolla!

 

Hyvinvointitoimenpiteiden kartoitustyön tieteellisen kirjallisuuden pohjalta teki tutkija Essi Wallenius. Lue lisää hankkeesta Eläinten hyvinvointimerkintä suomalaisen eläintuotannon kilpailukyvyn ja laadun edistäjänä täältä.