Koira on joustava sopeutuja
Koira on domestikoitunut eli kesyyntynyt eläinlaji, jonka luonnollinen elinympäristö voi kattaa niin ihmisasutuksen kuin kaduilla, puistoissa ja metsissä liikkumisen. Koiralla ja sudella on sama esi-isä. Suden ja koiran eriytyminen omiksi lajeikseen on alkanut arviolta 27 000-40 000 vuotta sitten ihmisten ja koiraeläinten tottuessa vähitellen yhteiseloon.
Koirilla on ollut lajina edellytykset sopeutua, selviytyä ja lisääntyä ihmisvaltaisessa ympäristössä. Nämä ominaisuudet ovat siirtyneet ihmisten läheisyydessä asuvien koirien jälkeläisille. Myöhemmin valikoiva jalostus on muokannut koiraa eläimenä. Kesyyntymisen seurauksena koirien jälkeläiset ovat perinnöllisesti ihmiseen tottuneempia ja ihmissosiaalisempia kuin vankeudessa elävät sudet ja niiden jälkeläiset.
Koiran käyttäytyminen on joustavaa, eikä kaikkien koirien kaikkea käyttäytymistä saada sopimaan tiettyyn kaavaan. Ei myöskään ole olemassa lauma- tai ryhmäjärjestystä, jonka kaikkien koirien voisi olettaa omaksuvan.
Koiran käyttäytyminen heijastaa luonnonoloihin sopeutumista
Koirilla on yhteisiä, lajityypillisiä käyttäytymistaipumuksia ja tarpeita rodusta riippumatta. Osa niistä juontaa juurensa koirien esi-isien tyypilliseen käyttäytymiseen luonnossa. Koirien luonnolliseen käyttäytymiseen kuuluu metsästykseen ja muuhun ruuan hankintaan liittyvää toiminta, ympäristön aktiivinen tutkiminen, sosiaalinen kanssakäyminen, leikki, kehon hoito, alueiden merkkaaminen hajuilla (virtsa, uloste, kynsiminen) ja kommunikointiin liittyvä ääntely. Kesykoirilla on yhtäläinen tarve toteuttaa näitä toimintoja kuin niiden villeillä esi-isilläkin.
Valikoiva jalostus ja rotujen risteyttäminen on ohjannut kesykoirien käyttäytymispiirteitä myös toisistaan poikkeaviksi, rodusta riippuen. Koiraroduista löytyy kuitenkin paljon samankaltaisuutta, mikä tekee niistä yhtenäisen lajin, koiran.
Luonnossa elävät koirat ovat villiintyneitä kesykoiria ja niiden jälkeläisiä. Luonnonvaraiset koirat ovat kesykoiraa itsenäisempiä, opportunistisia raadonsyöjiä. Osa vapaana kulkevista koirista sietää ihmisiä, mutta villiintyneemmät yksilöt voivat pyrkiä välttelemään ihmiskontakteja. Luonnossa elävät koirat lisääntyvät ilman ihmisavustusta. Ihmisten tarjoaman ruoan ja jätteiden lisäksi ne voivat hankkia ravintoa metsästämällä.
Luonnossa koirat voivat olla aktiivisia jopa puolet vuorokaudesta, usein aikaisin aamulla ja myöhään illalla, liikkuen yksin tai yhdessä. Toisin kuin sudet, vapaana kulkevat koirat eivät useinkaan pyri välttelemään ihmisen kohtaamista. Puolivillien koiraryhmien sosiaalinen järjestelmä ei ole susilaumojen kaltainen. Puolivilleissä koiraryhmissä useampi kuin yksi uros-naaraspari voi lisääntyä, eikä sosiaalinen asema ryhmässä ole välttämättä riippuvainen koirayksilön arvoasemasta.
Suomessa ei tavata villiintyneitä koirapopulaatioita (toisin kuin puolivilleinä eläviä kissapopulaatioita). Kotikoirakin voi kuitenkin irti päästessään aiheuttaa haittaa ympäristölle sekä luonnonvaraisille eläimille pesimäaikana tai sen ulkopuolella. Lintujen ja pienten nisäkkäiden äänet, hajut ja liikkeet herättävät useissa koirissa saalistusintoa. Koira voi myös loukkaantua irti päästessään suurempien luonnoneläinten, käärmeiden tai liikenteen vuoksi. Metsästyslaki ja järjestyslaki (612/2003) määräävät koirien kiinnipidosta luonnossa ja kaupunkialueilla.
Koiralla on erinomainen hajuaisti
Koiralla on herkkä tunto-, näkö-, haju- ja kuuloaisti. Makuaisti on hieman ihmistä heikompi. Koiran nenän rakenne on erikoistunut hyvin hienovaraiseen hajujen tunnistamiseen ja erotteluun. Koiran nenässä on noin 200 miljoonaa hajureseptoria, joissa on noin 900 erilaista hajureseptorityyppiä. Ihmisellä hajureseptoreita on 20 miljoonaa ja reseptorityyppejä vain 400.
Koirien nenäkuorikkojen ja kirsun rakenne mahdollistavat tehokkaan hajumolekyylien viennin nenään samanaikaisesti hengityksen aikana. Nenän rakenne vaihtelee koirarodun mukaan, mikä voi vaikuttaa myös haistelun ja intensiivisen hengityksen helppouteen.
Koira voi haistaa tai kuulla sellaistakin, mitä ihminen ei voi. Aistimukset yhdistyvät helposti tunnekokemuksiin, jolloin myöhemmin kohdattu samankaltainen haju voi herättää koirassa aiempaan tilanteeseen liittyviä tunteita.
Koirilla on petoeläimille tyypillisesti kasvojen eteen sijoittuneet silmät ja hyvä pimeänäkö, mutta heikko värinäkö. Koiran värinäön arvellaan kattavan vihreän, keltaisen, sinisen ja harmaan sävyt sekä kirkkauserot. Esimerkiksi vihreän ja punaisen sävyt voivat näyttäytyä koiralle samankaltaisina vihertävän ja harmaan sävyinä. Koira lukee hyvin kasvojen ja kehon eleitä sekä erottaa eri ihmisiä ja koiria toisistaan. Dog Vision tool -sivusto havainnollistaa selkeimpiä eroja koiran ja ihmisen näköaistin eroissa.
Koira ei ole kesy susi
Susien ja koirien käyttäytymisessä on sekä yhtäläisyyksiä että eriävyyksiä. Siksi niiden käyttäytymistä ei voi verrata suoraan toisiinsa, tai tehdä susien käyttäytymisen perusteella päätelmiä siitä, kuinka koiria tulisi kohdella. Koirat ja sudet ovat molemmat sosiaalisia ja sopeutuvaisia eläimiä. Koirilla sosiaalisuus kuitenkin vaihtelee: jotkut koirayksilöt voivat viihtyä paremmin ihmisperheen ainoana koirana kuin osana suurempaa laumaa.
Koira yleistää herkästi positiiviset kokemukset ihmisten kanssa, toisin kuin susi. Koira myös sosiaalistuu pääsääntöisesti helpommin kotiryhmänsä ulkopuolisiin lajitovereihin tai muunlajisiin eläimiin. Koirilla haukkuminen on monimuotoinen sosiaalisen kommunikaation keino muita koiria ja ihmisiä varten, toisin kuin sudella.
Susien ja koirien käyttäytyminen poikkeaa toisistaan esimerkiksi saalistuskäyttäytymisen osalta. Saalistuskäyttäytymisketjuun kuuluu muun muassa etsiminen, tuijotus, vaaniminen, takaa-ajo, tarttuminen, tapporavistus, paloittelu ja saaliin syöminen. Susilla on luonnostaan tarve suorittaa koko saalistusketju alusta loppuun. Koirilla taas saalistusketjun eri osat näkyvät valikoivan jalostuksen kautta vahvempina tai heikompina eri koirarotujen käyttäytymisessä.
Koira on mestari ihmisen käyttäytymisen havainnoinnissa
Koira eroaa sudesta erityisesti suhteessaan ihmiseen. Koirat luottavat ihmisen ohjeisiin jopa enemmän kuin itse näkemäänsä. Ihmisen kanssa pennusta saakka eläneet sudet sen sijaan yrittävät selviytyä tilanteista itsenäisesti. Koira on kehittynyt erityisen hyvin tarkkailemaan ihmisen käyttäytymistä. Koiranpentu seuraa ihmisen eleitä jo kuuden viikon ikäisenä. Ihmiseen tottuneelle sudenpennulle on sen sijaan vaikea opettaa katsekontaktia ihmisen kanssa.
Sudet ratkovat ongelmia keskimäärin itsenäisemmin kuin koirat, jotka ottavat nopeammin katsekontaktia ihmiseen. Myös koirien välillä on kuitenkin paljon eroja itsenäisyydessä. Sekä ihmisiin sosiaalistetut sudet että koirat pystyvät ilmaisemaan katseellaan ihmiselle saavuttamattoman ruokapiilon paikan. Sosiaalistetutkaan sudet eivät kuitenkaan ole yhtä motivoituneita ihmisen kanssa työskentelyyn kuin koirat.
Koira voi olla kognitiivisilta ominaisuuksiltaan sutta joustavampi, sillä joustavuus mahdollistaa toimivan yhteistyön koiran ja ihmisen välillä. Koska koira lukee taitavasti ihmisen eleitä, vaatii se myös ihmiseltä tarkkuutta keskittyä eleidensä käyttöön ohjaustilanteissa väärinymmärrysten minimoimiseksi.