Kissa seura- ja harrastuseläimenä

Kissan ja ihmisen välinen suhde on ristiriitainen

Kissa kesyyntyi reilut 10 000 vuotta sitten Lähi-idässä maanviljelyksen myötä. Jyrsijät tuhosivat varhaisten maanviljelijöiden varastoja, jolloin kissasta oli ihmiselle hyötyä sen saalistaessa jyrsijöitä, ja kissa hyötyi helpoista saalisapajista. Kissan kesyyntymisen tarkkaa syytä ei kuitenkaan tiedetä, kuten ei sitäkään, kesyttikö ihminen kissan vaiko toisin päin.

Suomen Kissaliitto on arvioinut Suomessa olevan noin 800 000–1 300 000 kissaa. Tilastokeskuksen arvion mukaan kissoja on noin 590 000. Näistä yli 20 000 kissaa on hylätty tai kuuluu johonkin villiintyneeseen kissapopulaatioon.  

Kissaliittoon on rekisteröity viime vuosina keskimäärin reilut 4000 rotukissaa vuodessa. Rekisteröityjen kissojen määrä on vain pieni osa Suomen kissoista, sillä suurin osa suomalaisista kissoista on maatiaiskissoja. Kissanomistajista 69 % on ilmoittanut omistavansa maatiaiskissan. Kissataloudessa on keskimäärin 2,2 kissaa. Kissoja pidetään Suomessa lemmikkeinä sekä maataloudessa jyrsijöiden pyydystämisen apuna. 

Kissa kiintyy sitä hyvin hoitaviin ihmisiin

Kissojen arvostuksen puute lemmikkinä tai omistajien tiedon puute ovat yhteydessä kissojen hyvinvoinnin ongelmiin. Kissan ja ihmisen välinen suhde on hyvin ristiriitainen. Joillekin ihmisille kissa on arvostettu ja hyvin hoidettu lemmikki, joillekin tarpeettomana hylätty, tavaraan verrattava esine. Kissan arvo ihmisen ikivanhana seuraeläimenä tulisi saada nousemaan. Kissan hyvinvointi hylättynä, villiintyneenä ja osaamattomassa hoidossa on huono. Kissan arvostusta lemmikkinä pyritään edistämään muun muassa lisäämällä ihmisten tietoisuutta kissojen hyvinvoinnin ongelmista ja niiden ratkaisuista. Kissanomistajan kyky huomioida kissan tarpeita on merkittävin yksittäinen kissan hyvinvointia määrittävä tekijä. 

Kissojen ajatellaan usein olevan helppoja ja halpoja lemmikkejä, jotka eivät vaadi paljoa huomiota. Vaikka kodissa olisi tilaa ja ruokaa tarjolla, kissa voi tylsistyä. Kissa on vaativa lemmikki, joka voi elää jopa 15–20-vuotiaaksi asti. Terve kissa on aktiivinen. Sen käyttäytymistarpeiden täyttäminen vaatii omistajalta tai kissanhoitajalta aktiivista virikkeellistämistä sekä tilan suunnittelua kissan näkökulmasta. Kissa on myös usein mukana omistajansa puuhissa. Kissat pitävät tasoilla kiipeilystä sekä korkeissa piilopaikoissa lepäämisestä. Aina saatavilla oleva piilopaikka tuo kissalle turvallisuuden tunnetta. Positiivisten kokemusten lisäksi aktivointi auttaa kissan painonhallinnassa. Virikkeiden puute voi saada kissan passivoitumaan tai kohdistamaan normaalia käyttäytymistä ihmisen näkökulmasta epätoivottuihin kohteisiin. Passiivinen kissa on iloton eikä ole kiinnostunut tutkimaan ympäristöään.

Monista ennakkoluuloista poiketen kissat voivat kiintyä niin perheen jäseniin, saman ryhmän kissoihin kuin tiettyyn kotiympäristöön. Jos kissalle tarvitaan tilapäinen hoitaja tai hoitopaikka ja kissa ei pidä vieraista ympäristöistä, sille kannattaa hankkia tuttu hoitaja, joka huolehtii kissan tarpeista ja viettää aikaa sen kanssa omistajan poissa ollessa.

Emon ja sisarusten seura kuuluu kissanpennun oikeuksiin

Kissanpentujen tulisi saada kasvaa emon ja sisarustensa kanssa ainakin 14 viikon ikään asti, sillä liian varhainen vieroittaminen aiheuttaa hyvinvointiongelmia. Ne voivat ilmetä muun muassa epänormaalina käyttäytymisenä, aggressiivisuutena ja emon nisien polkemista muistuttavana tassujen liikehdintänä. Emon ja muiden pentujen kanssa leikkiminen opettaa kissanpennulle aikuisen kissan käyttäytymistä. Uuden omistajan olisi hyvä tutustua kissanpentuun ja nähdä sen käyttäytymistä myös pennun kasvuympäristössä.

Varhainen sosiaalistaminen määrittää, mitä kissa kokee turvalliseksi myös tulevaisuudessa. Kissojen sosiaalisuus aikuisena riippuu muun muassa siitä, millaisessa ympäristössä ja millaisten kissojen kanssa ne ovat kasvaneet ja kuinka ne ovat sosiaalistuneet pentuna eri ikäisiin kissoihin.

Kissanpentuja tulisi sosiaalistaa jo noin kahden viikon ikäisestä luovutusikään saakka erilaisiin ihmisiin ja tarpeen mukaan muunlajisiin lemmikkieläimiin, jotta kissa selviytyisi jatkossa stressittä vieraiden ihmisten tai vaikkapa koiran kohtaamisesta. Totuttamista tulee toki jatkaa kissan siirryttyä uuteen kotiin, mutta varhaiset viikot ovat sosiaalistumisen kannalta tärkeitä. Kissojen on hyvä antaa tottua omassa tahdissa myös kodin ulottuvuuksiin, käsittelyyn, eri ihmisiin, kodin muihin eläimiin, sekä ulkoiluvälineisiin.

Kissan hyvät sosiaaliset taidot ehkäisevät monia kissan käyttäytymiseen liittyviä ongelmia, kuten virtsamerkkailua, aggressiivisuutta ja arkuutta. Liian vähän sosiaalistunut, arka kissa voi stressaantua ihmisten tai muiden kissojen tai lemmikkien läsnäolosta. Pelokas kissa voi joutua herkästi tilanteisiin, joissa sen sietokyky ylittyy ja kissa joutuu kokemaan henkistä kärsimystä. 

Rokotettujen emojen antama maternaalinen tautisuoja kestää pennuilla noin 12 viikon ikään asti, jonka jälkeen pennut on suositeltavaa rokottaa. Kissat suositellaan rokotettavaksi kissanuhaa, kissaruttoa sekä rabiesta vastaan. Rokotteet suojaavat useilta taudin oireilta sekä ehkäisevät tartunnan leviämistä muihin kissoihin ja ihmisiin.

Vältä vieraiden kissojen yhdistämistä

Monesti taloudessa on useampi kuin yksi kissa. Kissan lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluu varauksellinen suhtautuminen vieraisiin kissayksilöihin. Kissojen sosiaalisuus myös vaihtelee yksilöiden välillä. Tämän vuoksi erityistä huomiota vaatii kissayksilöiden yhdistäminen samaan talouteen. Kissojen valintaan, toisiinsa totuttamiseen ja sopeuttamiseen sekä stressin lievitykseen tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Olennaista kissojen sopuisalle yhteiselolle on, että kissat voivat pitää toisiinsa itse haluamansa etäisyyden, ja että kissoilla on riittävästi resursseja. Esimerkiksi hiekkalaatikoita tulisi olla yksi enemmän kuin kissoja, ja virikkeitä sekä piilo- ja lepopaikkoja tulisi riittää kaikille. Jatkuva varuillaan olo, tappelut, merkkailu ja piilottelu kielivät kissojen huonoista keskinäisistä väleistä. Alakynteen jäävä kissa ei pysty käyttäytymään lajityypillisesti, mikä heikentää sen hyvinvointia. 

Kissaa voi kouluttaa

Kissakin tykkää oppia ja onnistua. Vastoin yleisiä uskomuksia kissaa voi myös kouluttaa, kunhan kissalla on turvallinen tila harjoitella. Kouluttajan pitää osata palkita kissaa sille motivoivalla tavalla. Palkitsemiseen perustuvalla kouluttamisella kissan kanssa voi opetella tärkeitä taitoja, kuten luoksetuloa, valjaiden pukemista ja niissä kulkemista, kuljetuskoppaan menoa ja lääkitsemistä.

Jos kissa poistuu paikalta kesken koulutuksen tai koulutus ei muutoin edisty, on se usein merkki siitä, että koulutustavassa on jotain pielessä. Selkeästi rakennettu koulutushetki palkitsee myös ihmistä ja motivoi harjoittelemaan kissan kanssa. Muuttamalla tehtävää kissalle loogiseksi, palkitsemalla kissalle mielenkiintoisemmalla tavalla, keskittymällä oikeaan palkkion ajoitukseen sekä tauottamalla koulutusta sopivaksi voidaan edistää kissan edellytyksiä oppia. Koulutus kannattaa keskeyttää, jos leikki ja ruoka ei motivoi jännittymisen vuoksi, tai suoritus aiheuttaa kissalle kipua.

Hyvin sosiaalistetun kissan kanssa on mahdollista harrastaa myös kodin ulkopuolella muun muassa retkeilyä, kissa-agilityä ja näyttelyitä. Kissanäyttelyiden vähäinen harrastaminen voi johtua siitä, että rotukissoja on Suomessa vielä vähän, joskin niiden suosio on kasvussa. 

Moni ihmisen näkökulmasta epätoivottu käyttäytyminen, kuten reviirin merkkaaminen tai huonekalujen kynsiminen, ovat osa kissan normaalia käyttäytymistä. Ihmisen kannalta ongelmallista on, jos ne suuntautuvat ei-toivottuun kohteeseen, mutta ne voivat joskus kieliä myös kissan hyvinvoinnin ongelmista. Kissan rankaisemisen sijaan on hyvä tarkistaa kissalle tärkeiden resurssien saatavuus, selvittää syy kissan toiminnalle, sekä ohjata kissaa sallitun toiminnan pariin. Kissan käyttäytymisen syitä ymmärtävät omistajat ovat vähemmän taipuvaisia tukeutumaan rankaisuihin kissan käsittelyssä ja motivoituneita selvittämään ongelmakäyttäytymisen taustoja. 

Opettele tulkitsemaan kissan käyttäytymistä

Kissa viestii hienovaraisesti eri eleillä ja niiden yhdistelmillä. Kissan käyttäytymisen tulkinnassa tulisi huomioida käyttäytymisen konteksti. Kun omistaja tuntee terveen ja aktiivisen kissan normaalin käyttäytymisen, pienet erot aktiivisuudessa ja elekielessä ovat helpommin havaittavissa. Jokapäiväisen vuorovaikutuksen laadulla on merkitystä kissalle, joten omistajan on hyvä tunnistaa jännittyneen ja rennon kissan ero. Kissat lukevat  myös muiden kissojen, muiden eläinten ja ihmisten käyttäytymistä, kasvojen eleitä ja ääntelyn sävyä.

Myös aiemmat kokemukset sekä kissan tunnetila voivat vaikuttaa siihen, kuinka kissa tulkitsee muiden eleitä. Koska muiden lajien elekieli poikkeaa kissojen elekielestä, voi ihmiselle tai koiralle normaali kohtelias ele olla kissalle uhkaava. Kissa voi säikähtää myös lasten äkillisiä liikkeitä ja hännästä tarttumista. Lasten ja kissalle vieraiden ihmisten kanssa on hyvä käydä läpi, kuinka kissojen seurassa kannattaa toimia. 

Kissan positiivisia tunteita on helpompaa havainnoida aktiivisesta kuin passiivisesta kissasta. Kun kissa kokee olonsa turvalliseksi, se käyttäytyy rennosti, sen on helppo pysyä ihmisen kanssa hoitotoimenpiteissä ilman vastustelua, ja se on kiinnostunut vuorovaikutuksesta ihmisen tai muiden eläinten kanssa. Hidas silmien räpyttely,  puoliksi suljetut silmät ja kehrääminen voivat olla merkkejä, että kissa on rento ja pitää ihmisen tarjoamasta rapsutuksesta. Positiivisessa tervehdyksessä kissa nostaa häntänsä pystyyn, haistelee ja puskee. Rento kissa lepää usein kerällä tai paljastaen vatsansa ilman, että tassut ottavat tukea maasta.

Kissan kipua on vaikea tunnistaa

Kissan hienovaraisten eleiden tulkinta voi olla ihmiselle haasteellista. Ihmiset saattavat tunnistaa huonosti kissojen negatiivisia tunnetiloja ja kipua. Erityisesti lievä tai pitkällä aikavälillä kehittynyt kipu voi olla vaikeasti havaittavissa. Terveen kissan silmät ovat auki ja korvat usein eteenpäin. Terveenä kissa liikkuu ja hyppää vaivattomasti, hoitaa itseään, syö ja juo sekä käyttää aikaa eri aktiviteetteihin. Kissan kipuilme näkyy kasvojen eleissä jännittyneisyytenä: kissa voi esimerkiksi pitää korvia sivulla tai takana ja silmiä hieman suljettuna tai kiinni painettuna.

Poikkeamat normaalista käyttäytymisestä, kuten poikkeuksellinen passiivisuus tai liika aktiivisuus, vaikeudet hoitaa itseään tai syödä, piiloutuminen tai poikkeuksellinen huomion hakeminen ja vaikeudet liikkumisessa ja hyppäämisessä voivat kertoa terveysongelmista tai kivuista. Kissan päivittäisen hoidon yhteydessä on syytä havainnoida terveyden merkkejä, kuten ihon kuntoa, silmien ja sierainten vuotamattomuutta ja hengityksen puhtautta. Eri kissarodut voivat olla alttiita erityyppisille sairauksille, joihin tulisi perehtyä jo ennen kissan hankintaa. 

Valtaosalla iäkkäistä kissoista on nivelvaivoja. Myös munuaisvaivat ja hammasvaivat ovat yleisiä vanhenevilla kissoilla, joten kissanomistajan kannattaa opetella tunnistamaan kissan kipukäyttäytymistä. Sairaudet ja kipu eivät kuulu automaattisesti ikääntyvän kissan elämään, mutta 7-12 vuoden iässä kissalle suositellaan tehtäväksi vanhenevan kissan terveystarkastus. 

Kissa voi tarvita erilaista hoitoa ja ravintoa iästä ja terveydestä riippuen. Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto parantaa kissan elämänlaatua ja on omistajalle taloudellisempaa kuin pitkittyvä sairauksien hoito. Myös kissan perustaitoja ajatellen kissa on helpompaa totuttaa asteittain käsittelyyn ja arkitaitojen kouluttamiseen kuin yrittää totuttaa uudelleen liian äkillisestä käsittelystä pelästynyttä kissaa.

Jos kissa kokee olonsa epämukavaksi ihmisen käsitellessä sitä, se saattaa pyrkiä tilanteesta pois puremalla ja kynsimällä ihmistä. Kuitenkin myös välttely ja paikoilleen jähmettyminen kertovat myös kissan pelosta, eikä jähmettymistä tulisi sekoittaa kissan rentouteen. Pelokas kissa pitää korviaan sivulla. Turhautumisesta ja ärsytyksestä voi kertoa korvien painaminen taakse niskaa vasten. Pupillien laajeneminen kertoo yleisesti lisääntyneestä kiihtymyksestä, tunteen laadusta riippumatta. Katsekontaktin välttely, nenän lipominen, viiksien vetäminen taakse, pulloharjamaiseksi jännitetty tai jatkuvasti viuhuva häntä ja kaarimainen selän asento kertovat jännittyneisyydestä ja konfliktin tunteesta. Jännittynyt kissa makaa tassut maakosketuksessa valmiina lähtemään liikkeelle. Jos kissa osoittaa haluttomuutta rapsutuksille, se on syytä jättää rauhaan.