Kissan reviiri on laaja
Kissa on kiinnostunut ympäristöstään: sen käyttäytymiseen kuuluu paljon tutkimista. Vapaasti ulkoilevan kissan reviiri voi olla yli neliökilometrin kokoinen. Samalla alueella olevien kissojen reviirit voivat sijoittua osittain päällekkäin, mutta kissat viestivät olemassaolostaan toisilleen konfliktien välttämiseksi. Kaupunkikotikissan reviiri on keskimäärin kuusi hehtaaria. Yöaikaan ulkoileva kissa liikkuu keskimäärin 400 metrin säteellä kodistaan ja kulkee isojenkin teiden yli, yleensä autoja varoen. (Tiedot ovat peräisin Turun yliopiston toistaiseksi julkaisemattomasta tutkimuksesta, jossa seurattiin 20 kotikissan öisiä liikkeitä paikannuslaitteilla.)
Saalistustilanteissa kissa paikantaa saaliin sekä tarkkailee ja vaanii saalistaan. Kissojen kuuloalue on laajempi kuin ihmisten, kissat kuulevat hyvin korkeita ääniä. Hyvästä kuulosta on hyötyä kissan saalistaessa hiiriä ja rottia, jotka viestivät keskenään korkein äänin. Korvan rakenne mahdollistaa myös äänilähteen tarkan paikallistamisen. Myös ihmisen puheääni sijoittuu hyvin kissan kuuloalueelle.
Kissa näkee hämärässä paljon ihmistä paremmin ja petoeläimenä havaitsee erityisesti liikkeen hyvin. Kissat metsästävät ravinnokseen pieniä eläimiä, kuten lintuja ja jyrsijöitä. Kissat voivat saalistaa tai yrittää saalistusta kymmeniä kertoja päivässä.
Kissojen saaliista viidennes on pikkulintuja
Vapaasti ulkona liikkuvat kissat saalistavat jyrsijöitä, lintuja, hyönteissyöjiä ja pieniä nisäkkäitä kuten jäniksiä, lumikkoja, näätiä ja lepakoita. Myös matelijat ja sammakkoeläimet kelpaavat saaliiksi. Kotimaisen tutkimuksen mukaan vapaana ulkoileva kissa tuo kesäkaudella kotiin keskimäärin 4,1 saaliseläintä kuukaudessa. Kaikki kissat eivät onnistu saalistuksessa, eikä kaikkea saalista tuoda kotiin. Osaa kissoista voi pitää varsinaisina supersaalistajina: tutkimuksessa mukana olleista 66:sta kissasta kuusi erityisen tehokasta saalistajaa vastasi 40 % kaikesta kotiin tuodusta metsästyssaaliista.
Vapaina liikkuvat suomalaiskissat saalistavat joka kuukausi noin miljoona saaliseläintä, joista valtaosa on jyrsijöitä. Erityisesti taajama-alueilla vapaina ulkoilevat kissat ovat uhka lintukannoille: taajamissa jopa 24 % kissojen kotiin tuomasta saaliista on pikkulintuja.
Kesyn kissan käyttäytyminen on sosiaalisesti taitavaa
Kissojen esi-vanhemmat, Afrikan villikissat (Felis s. lybica), olivat yksineläjiä, mutta kesyyntyminen on muokannut kissojen sosiaalisuutta joustavammaksi. Kissan käyttäytyminen ilmentää sen tunnetiloja, reaktioita eri aistimuksiin sekä tarvetta viestittää aikeistaan muille. Kissat kommunikoivat eri tilanteisiin sopivasti hajuilla, elekielen muutoksilla sekä ääntelemällä. Näin kissat voivat viestittää toisilleen reviiristään, sukupuolestaan, kunnostaan, sekä ilmaista tervehdystä, ravinnon pyytämistä ja hoivaa muille kissoille. Kissojen kasvojen rakenne sekä historia yksineläjänä ovat voineet vaikuttaa niiden tarpeeseen ja kykyyn tuottaa monipuolisia sosiaalisia kasvoneleitä. Kissa voi ilmentää haluaan vuorovaikutukseen myös lisäämällä tai vähentämällä välimatkaa toiseen yksilöön.
Ääntely kehittyy kissanpennuille muutamien viikkojen iässä. Murina ja sihinä ovat esimerkkejä uhkaavista äänteistä. Kehrääminen ja maukuminen voivat liittyä positiiviseen vuorovaikutukseen tai sen odotukseen ihmisten ja muiden kissojen kanssa. Pentuaikaan purinaa esiintyy emon hoivatessa pentujaan. Maukumista käytetään myös vuorovaikutuksen hakemiseen ihmiseltä, ja opittu tehokas maukumistapa on yksilöllinen. Lisääntymishaluinen kissa käyttää voimakasta, itkun kuuloista maukunaa.
Kissan käyttäytyminen ilmentää sen aistikokemuksia
Kissan silmien sijoittuminen pedoille tyypillisesti kasvojen etuosaan helpottaa kohteen tarkentamista ja nopeiden liikkeiden seuraamista. Sen sijaan kissojen lähinäkö tai nopeasti lähelle tai kauas liikkuvien kohteiden tarkentaminen voi olla vaikeampaa. Pupillin muoto helpottaa eri valo-olosuhteisiin sopeutumista, ja kissa näkeekin hämärässä paljon ihmistä paremmin. Kissat tunnistavat keltaisen ja sinisen sävyjä ja niiden yhdistelmiä, sekä erottelevat kohteita niiden kirkkauserojen, muodon ja kuvioinnin perusteella. Kissoilla on myös hieman laajempi näkökenttä kuin ihmisellä.
Kissa tarvitsee hajuaistiaan kommunikointiin, metsästykseen ja ruokailuun sekä lisääntymiseen. Herkän hajuaistinsa avulla kissa pystyy erottelemaan erilaisia hajuja toisistaan. Kissoilla on myös feromoneja aistiva vomeronasaalielin, jonka avulla kissa ilmentää feromonien aistimista niin kutsutulla Flehmen-ilmeellä, suu hieman auki. Kissat jättävät raapiessaan jälkien lisäksi hajuja tassuistaan. Toisin kuin normaalisti tarpeitaan tehdessä, kissat eivät peittele merkkaamiseen tuottamaansa virtsaa.
Kissa käyttää kasvojen eri puolilla sijaitsevia viiksiään sekä tassujaan ympäristön tunnusteluun. Tästä syystä kissojen tuntokarvoja ei tulisi nyppiä pois. Kehon ihon tuntoaisti on myös herkkä.
Kissoilla on hyvä tasapainoaisti. Kissan tasapainorefleksi ja joustava kehon rakenne auttavat kissaa putoamaan jaloilleen. Kuitenkin liian lyhyt laskeutumismatka jaloilleen kääntymiseen, liukas alusta sekä väärin arvioitu hyppy voivat aiheuttaa loukkaantumisia.
Kissoja hylätään paljon
Kotieläimeksi otetun kissan heitteillejättö ja hylkääminen on metsästyslaissa (615/1993) kielletty. Suomessa kuitenkin hylätään edelleen vuosittain noin 20 000 kissaa, joista osa päätyy eläinsuojelujärjestöjen tilastoihin ja löytöeläinten vastaanottopaikkoihin.
Erityisen ongelmallisia ovat villiintyvät kissapopulaatiot. Populaatiokissat hankkivat ravintonsa pääosin itse, mutta elävät ihmisasutuksen läheisyydessä ja pysyvät hengissä ihmisten avustuksella. Näissä puolivilleissä populaatioissa kissat lisääntyvät hallitsemattomasti, ovat sisäsiittoisia ja sairastuvat herkästi, eivät saa kotieläimelle kuuluvaa asianmukaista hoitoa ja kärsivät ravinnon puutteesta, kylmästä, taudeista ja loisista.
Kissat ovat yksineläjiä, kun ravintoa on niukasti
Kissa ei ole erakko, mutta huono ravintotilanne luonnossa voi ajaa sen elämään yksin. Sukulaiskissoista koostuvia yhteisöjä kuitenkin muodostetaan, mikäli ravintoresursseja ja suojaa on riittävästi. Kissayhteisöissäkin vieraisiin kissoihin suhtaudutaan vihamielisesti, eivätkä yhteisön kissat itse vaihda ryhmää. Tästä syystä ihmisen luomissa kissayhteisöissä, etenkin resursseiltaan rajallisissa olosuhteissa, kissan käyttäytyminen kertoo usein sosiaalisista ongelmista.
