Takaisin

Kanan ja broilerin hyvinvointi

Kana tarvitsee paikat ruokailuun, kylpemiseen, munintaan ja lepoon

nippa-parkkinen
Kanat saavat juomavetensä nipoista.

Kanoilla on oltava riittävästi syönti-, orsi-, pesä- ja pehkutilaa, sillä kanat tekevät mielellään samoja asioita kuin toverinsa samalla hetkellä. Orsi on kanan lepopaikka. Orsien pitää olla kanoille sopivaa materiaalia, ja orsitilaa on oltava kanaa kohti vähintään 15 cm. Kanojen tulisi oppia orsien käyttö jo nuorena, jotta ne osaisivat hahmottaa kolmiulotteista ympäristöä myöhemmin. Etenkin lattiakanaloihin siirrettävien kanojen tulisi jo kasvatuskaudella olla tottuneita korkeuseroihin. Orsien käyttö edistää myös munintapesien käytön oppimista lattiakanaloissa. Munintapesän tulee olla rauhallinen, helppopääsyinen, puhdas ja tilava, jotta kana munii sinne mielellään. Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta on määritellyt kanojen olennaiset käyttäytymistarpeet.

Ruokinta- ja juomalaitteiden sijoittelussa on otettava huomioon kanojen liikkuminen. Syönti- ja juontipaikkoja pitää olla niin paljon, että vältytään kilpailulta. Suuria parvia voidaan lattiakanaloissa pienentää jakamalla kanala pienempiin osastoihin.

Kanojen pitoa ja hyvinvointia koskevaa eläinsuojelulainsäädäntöä on koottu Eviran Kana – eläinsuojelulainsäädäntöä koottuna -oppaaseen. Evira on tehnyt myös hyödyllisen muistilistan kesäkanojen pitäjälle.

Kana voi nokkia kaveriaan tekemisen puutteessa

Kanalassa kana saa tarvitsemansa energian hyvin pienellä työmäärällä. Hyvin toimivassa lattiakanalassa normaalisti ruuanhakuun tarkoitettu nokkimiskäyttäytyminen suuntautuu kuivikkeeseen. Virikkeettömissä oloissa on vaarana, että kanat kohdistavat nokkimisen lajitoverin höyhenpeitteeseen. Höyhenpeite harvenee, ja jos iho haavautuu veriseksi, voi tilanne pahentua äärimmäisessä tapauksessa kannibalismiksi. Höyhenten ylenmääräistä nokkimista ei kuitenkaan tule sekoittaa sulkasatoon, joka on luontaisesti kanoilla loppusyksystä, jos niiden vuodenkiertoa ei säädellä keinotekoisesti valolla.

Kanalan ilmanlaatua heikentävät pöly ja ammoniakki

Kanalailman tavoitelämpötila on 15-24 °C ja tavoitekosteus 60-80 %. Ongelmat ilmanlaadussa ovat yleisiä sekä häkki- että lattiakanaloissa. Kanalan ilmassa voi olla suuria määriä pölyä ja ammoniakkia. Ilman ammoniakkipitoisuuden nousu vähentää kanojen syömis-, sukimis- ja lepokäyttäytymistä. Tilannetta voidaan parantaa poistamalla kanalasta lantaa myös munintakauden aikana. Lattiakanaloissa pehkun laatu vaikuttaa kanojen hyvinvointiin ja kanalan ilmanlaatuun. Pehkun tulee olla kuivaa ja sitä on oltava kanojen käytössä riittävästi hiekkakylpemistä, kuopsutusta ja nokkimista varten.

Broilerin luusto ja sydän eivät aina kestä nopeaa kasvua

isoja broilereita
Broileri on jalostettu kasvamaan kokoa.

Kun broileriuntuvikkoerä saapuu kasvatushalliin, tilaa on aluksi reilusti. Lintujen kasvaessa tila käy ahtaammaksi. Tehokkaan, lihasten kasvua painottavan eläinjalostuksen ansiosta broilerien lihakset kasvavat nopeasti. Tämä on tuonut mukanaan myös ongelmia: lintujen luusto ja sydän joutuvat koville, eivätkä aina pysy mukana kasvun vauhdissa. Nopean kasvun aiheuttamat sääriluunpään luutumishäiriöt sekä sydänperäiset sairaudet heikentävät broilereiden hyvinvointia. Kivuliaat jalkavauriot voivat saada linnut ontumaan ja passivoitumaan; verenkiertoelimistön ongelmat taas aiheuttavat sydänpysähdyksiä ja äkkikuolemia.

Broileriemoilla on ruokinnan ja kasvun rajoittamisen vuoksi nälkä

Nopean kasvun vuoksi broilereilla on valtava ruokahalu. Broileriemoille tämä on ongelma, koska niiden kasvua joudutaan rajoittaman terveyshaittojen välttämiseksi. Tutkimusten mukaan broileriemojen vapaaruokinta aiheuttaisi sen, että noin 40 % emoista kuolisi ennen 40 viikon ikää. Kun ruuansaantia rajoitetaan, eläimillä on jatkuva nälkä ja ne ovat turhautuneita ja aggressiivisia. Rajoitetun ruokinnan vuoksi broileriemojen rehut tulisi suunnitella kevyemmiksi ja syömiskäyttäytymistä ohjata sellaiseksi, että linnuille riittäisi tekemistä ruuanhankinnan parissa.

Kintereet ja jalkapohjat kertovat pehkun laadusta

jalkapohjat 0-1-2
Vaurioituneet jalkapohjat ovat merkki alentuneesta hyvinvoinnista. Kuvassa jalkapohjavauriot vasemmalta alkaen 0 = terve, 1 = pinnallinen muutos, 2 = syvä muutos.

Lihantuotantoa varten pidettävät broilerit, mukaan lukien isovanhempais-, vanhempais- ja tuotantopolven linnut, kasvatetaan halleissa lattiatasossa pehkun eli kuivikkeiden päällä. Pehkuna käytetään yleensä turvetta tai kutteria. Pehkun hyvä laatu on erittäin tärkeää lintujen hyvinvoinnille. Pehku ei saa olla märkää. Pehkun kunto vaikuttaa erityisesti linnun jalkapohjien ja kintereiden terveyteen. Kotimaisen tutkimuksen mukaan linnun kintereiden kunto kertoo jalkapohjien kuntoa enemmän linnun hyvinvoinnista.

Kostean pehkun aiheuttamat kinner- ja jalkapohjatulehdukset ovat nopeasta kasvusta seuraavien ongelmien ohella broilereiden tavallisimpia hyvinvointiongelmia. Jalkapohjien kuntoa seurataan teurastamoilla broilerien hyvinvoinnin arvioimiseksi. Jokaisesta teurastamolle tuodusta broilerparvesta eli teuraserästä (yhdessä teuraserässä on keskimäärin 25 000 yksilöä) arvioidaan ja pisteytetään vähintään sadan yksilön yksi jalkapohja.

Kaikki sisään, kaikki ulos

Broilerit kasvatetaan meillä ”kaikki sisään, kaikki ulos” -periaatteen mukaan. Tämä tarkoittaa, että kaikki untuvikot tuodaan samanaikaisesti kasvatushalliin ja kerätään kaikki kerralla teurastamolle. Muualla Euroopassa broilereita harvennetaan yleisesti: saman kasvatuserän broilereista kerätään osa teurastamolle 1–5 kertaa kasvatuskauden aikana ja loput jätetään vielä kasvamaan. Lintuja joudutaan tällä tavoin kasvatettaessa ottamaan kiinni ja pitämään teuraskuljetusta edeltävällä paastolla useammin, mikä aiheuttaa niille stressiä.

Kun broilerit ovat saavuttaneet teuraspainon, ne kerätään koneellisesti tai käsin ja kuljetetaan teurastamolle. Keräily ja kuljetus voivat aiheuttaa linnuille siipi- ja jalkamurtumia. Teurastamolla broilerit tainnutetaan joko hiilidioksidikaasulla tai sähköllä vesialtaassa.

  •  
  •  
  •  
  •