Kana munii munan päivässä
Kana ja broileri tuotantoeläiminä ovat jalostuksen tuotteita, joilla tähdätään suureen tuotokseen. Munijakanat on jalostettu nimenomaan munimaan. Kana munii yhden munan päivässä riippumatta siitä, onko muna hedelmöittynyt vai ei. Munantuotantoon ei siis tarvita kukkoa.
Suomessa on noin 230 kananmunantuotantotilaa, joilla on yhteensä neljä miljoonaa munijakanaa. Kanaloiden koko on kasvussa: nykyään yhdellä tilalla kanoja on keskimäärin 17 000.
Munivien kanojen isovanhempais- ja vanhempaispolven kanoja ja kukkoja kasvatetaan joko lattiakanalassa tai siitoskanojen häkeissä. Niiden munimat munat haudotaan hautomakoneissa. Kuoriutuvat kananpojat lajitellaan sukupuolen mukaan. Hautomosta kanat siirretään heti untuvikkoina nuorikkokasvatuskanalaan, ja tuotantopolven kukkopojat lopetetaan hiilidioksidilla.
Eläinsuojelusta munantuotantoa varten pidettävien kanojen pidossa säädetään valtioneuvoston asetuksessa kanojen suojelusta (673/2010). Ruokaviraston esitteeseen Kana – eläinsuojelulainsäädäntöä koottuna on koottu kanojen pitoa ja hyvinvointia koskevien eläinsuojelusäädösten sisältöä.
Kanat lopetetaan noin vuoden muninnan jälkeen
Kananuorikot kasvatetaan häkeissä tai lattia- tai kerroslattiakanaloissa. Kasvatusaika on 14–18 viikkoa. Nuorikkokasvatuksesta kanat siirtyvät munituskanalaan virikehäkkeihin 16 viikon iässä ja lattiakanaloihin 14–15 viikon iässä. Kanat aloittavat munintansa noin viiden kuukauden iässä. Suomessa munijakanat elävät ja tuottavat kanalassa reilun vuoden, jonka jälkeen ne lopetetaan käyttäen yleensä hiilidioksidikaasua. Munintansa lopettaneita kanoja ei Suomessa juuri käytetä ihmisravinnoksi, lukuun ottamatta joitakin luomukanoja. Lopetetut munijakanat käytetään turkiseläinten rehuksi joko suoraan tai lihaluujauhona, jota tuotetaan eläinperäisiä sivutuotteita käsittelevässä laitoksessa.
Ensimmäinen numero munassa kertoo tuotantotavan
Onnellisen kanan munat, vapaan kanan munat, lattiamunat, omegamunat, ulkomunat, luomumunat, virikemunat, pienryhmäkanalan munat… Tavallinen kuluttaja voi olla hämillään kananmunien merkintöjen kanssa. Varminta on katsoa kananmunaan leimatun numerosarjan ensimmäistä numeroa, joka kertoo, millaisissa olosuhteissa munan muninut kana on elänyt.
0=luonnonmukainen tuotanto
1=ulkokanala
2=lattiakanala
3=häkkikanala
Joka kolmas suomalaiskana elää virikehäkissä
Suomalaiskanojen tuottamista munista 33 % munitaan niin sanotuissa virikehäkeissä, joita kutsutaan myös varustelluiksi häkeiksi tai pienryhmäkanaloiksi. Kanat elävät päällekkäisissä, verkkopohjaisissa häkeissä. Yhdessä häkissä on 10-60 kanaa. Linnuilla on orsi istumista ja pesäpaikka munintaa varten, sekä kuopsutusalue, joka voi olla keinomateriaalia. Kanoilla tulee myös olla viila kynsien hiomista varten. Yhdellä kanalla on häkissä tilaa 750 cm², joten tilanahtauden vuoksi kaikilla häkin kanoilla ei välttämättä ole mahdollisuutta käyttää esimerkiksi ortta. Jos kanaryhmän koko on pieni, säilyy arvojärjestys vakaana ja kannibalismin riski on vähäinen.
Virikehäkissä tilan puute estää joitakin käyttäytymismuotoja, mutta vuoden 2012 alusta käytöstä poistettuun varustelemattomaan häkkiin verrattuna se mahdollistaa kuitenkin orsilla istumisen ja siipien venyttelyn tilan sallimissa rajoissa. Liikunnan vähäisyys heikentää luustoa, ja osa käyttäytymisestä, kuten kylpeminen, muuttaa muotoaan. Kanojen höyhenpeite voi kärsiä, ja toisten kanojen väistämiseen ja pakenemiseen on vähän mahdollisuuksia. Orret ovat monessa varustellussa häkkityypissä liian matalalla ja liian levottomalla alueella toimiakseen kunnolla, eikä keinotekoista materiaalia oleva kuopsutusalue tyydytä kanojen kuopsutus- ja kylpemistarvetta.
Yli puolet kanoista elää lattiakanaloissa
Lattiakanalassa kanojen parvikoot vaihtelevat muutamasta sadasta tuhansiin. Kanalan lattia-ala on joko kokonaan kuivikkeella eli pehkulla peitettyä tai osittain ritilälattiaa. Lattiakanalassa on orsia ja munintapesiä. Kanoja saa pitää yhdeksän neliömetriä kohden. Lattiakanaloissa tuotetaan tällä hetkellä yli puolet, 54 % Suomen kanamunista.
Lattiakanalassa kanat voivat tilan sallimissa rajoissa liikkua kävellen, juosten tai siipiään räpytellen ja piiloutua, venytellä, kuopia ja nokkia pehkua sekä kylpeä siinä. Kanat voivat valita itse pesä- ja munintapaikkansa ja istua orrella. Niiden luusto on vahvempi kuin virikehäkkien kanoilla, koska niillä on mahdollisuus liikkua enemmän.
Lattiakanaloissa loiset aiheuttavat ongelmia useammin kuin häkkikanaloissa. Lattiakanalassa voi myös esiintyä muun muassa tunnistamis- (kanat eivät tunnista toisiaan), kasautumis- (kanat kasautuvat säikähtäessään ja voivat loukkaantua tai jopa kuolla) ja nokkimis- sekä kannibalismiongelmia (kanat voivat nokkia lajitoverinsa höyhenpeitettä ja nokkia lajitoverinsa jopa hengiltä). Lattialle muniminen voi olla merkki siitä, etteivät linnut osaa käyttää pesiä.
Kerroslattiakanala on lattiakanala, jossa on useita ritilätasoja, joilla kanat voivat oleilla. Lattia-ala on osittain pehkulla peitettyä. Sallittu enimmäistiheys on sama kuin lattiakanalassa, yhdeksän kanaa neliömetriä kohden, mutta kerrosten vuoksi eläintiheys lattiapinta-alaa kohden on merkittävästi suurempi kuin yksitasoisissa lattiakanaloissa.
Kerroslattiakanalassa, kuten lattiakanalassakin, kanoilla on tilaa liikkua ja toteuttaa käyttäytymistarpeitaan. Loistartuntojen riski on verrattavissa lattiakanalaan. Monitasoinen rakenne mahdollistaa alaryhmien muodostumisen. Myös kerroslattiakanalassa voi esiintyä höyhenpeitteen nokkimista ja kannibalismia. Kanalan tyhjentäminen, puhdistaminen ja desinfioiminen munintakauden lopussa voi olla työläämpää kuin muissa kanalatyypeissä.
Ulkokanalan ja luomukanalan kanat pääsevät ulos
Ulkokanalat ovat lattiakanaloita, joista kanoilla on ulospääsymahdollisuus. Kanoilla pitää olla päiväsaikaan mahdollisuus liikkua kasvillisuuden peittämällä laidunalueella. Laidunta tulee olla vähintään neljä neliömetriä kanaa kohti.
Luomukanalat ovat lattiakanaloita, mutta kanat ruokitaan luomurehulla ja linnut pääsevät kesäisin ulkoilemaan sään salliessa. Kanoja saa luomukanalassa olla kuusi neliömetriä kohden ja parvessa kanoja saa olla enintään 3 000. Suomen kananmunista 10 % tuotetaan luomukanaloissa ja 3 % ulkokanaloissa.
Broilereiden vanhemmat tuodaan Suomeen untuvikkoina
Broilereiden vanhempaispolven linnut tuodaan Suomeen päivän vanhoina untuvikkoina, pääosin Ruotsista. Vanhempaispolvi kasvatetaan nuorikkokasvattamoissa, joista ne siirretään munittamoihin, joita Suomessa on noin 35. Nuorikkokasvatuksessa on kahdeksasta kymmeneen broileria neliömetriä kohden ja munittamossa viidestä kuuteen broileria neliömetrillä.
Broileriemokanat ja kukot pidetään yhdessä, joten munat hedelmöittyvät luonnollisella tavalla. Broileriemot munivat noin 22 viikon iästä 60 viikon ikään asti. Siihen mennessä emo on ehtinyt munia noin 160 munaa. Emojen munimat munat siirretään haudottaviksi hautomoihin, joissa säädetään ja seurataan haudontaolosuhteita tarkasti. Tuotantopolven broilerit siirretään vastakuoriutuneina untuvikkoina lihantuotantotiloille.
Tuotantotilalla lintujen olosuhteita kontrolloidaan tarkasti. Siipikarjan kasvatuksessa käytetään erilaisia valo-ohjelmia, joilla vaikutetaan lintujen vuorokausirytmiin. Broilereilla pimeää aikaa on suurimman osan kasvatuskaudesta vähintään kuusi tuntia päivässä.
Eläinsuojelusta broilereiden pidossa säädetään valtioneuvoston asetuksessa broilereiden suojelusta (375/2011).
Broileri kasvaa teuraskokoon reilussa viidessä viikossa
Broilereita kasvatetaan Suomessa noin 200 tilalla. Broilertuotantotilalla on keskimäärin noin 60 000 broileria. Yhdessä parvessa samassa hallissa yksilöiden lukumäärä vaihtelee 6 000 – 60 000 lintuun. Yleisin parvikoko on noin 25 000 yksilöä. Lintuja saa hallissa olla enintään 42 elopainokiloa neliömetrillä.
Yksi kasvatus- eli teuraserä lintuja viedään terurastamolle samalla kertaa. Broilerit teurastetaan viiden-kuuden viikon ikäisinä. Tällöin yhden broilerin teuraspaino on 1,3 – 1,8 kg. Broilereiden tainnutukseen teurastamolla käytetään hiilidioksidikaasua tai sähköllä tapahtuvaa vesiallastainnutusta, jossa eläin altistetaan vesialtaassa sähkövirralle. Vuonna 2014 broilereita teurastettiin Suomessa noin 64 miljoonaa. Siipikarjan lihaa, josta broilerinlihan osuus on 90 %, tuotetaan Suomessa vuosi vuodelta enemmän.
Orsien soveltuvuutta broilereille tutkitaan
Helsingin yliopistossa tutkitaan parhaillaan suomalaisten broilereiden ja niiden emojen jalkapohjien kuntoa ja keinoja ehkäistä jalkapohjavaurioita. Samassa tutkimushankkeessa selvitetään orsien tai ritilätasojen soveltuvuutta suomalaiseen broilerinkasvatukseen. Orret tai ritilätasot eivät ole tällä hetkellä yleisesti käytössä broilertuotantotiloilla.
Luonnonmukainen broilertuotanto alkanut
Luomubroilerien kasvatus alkoi Suomessa vuonna 2011. Luonnonmukaisessa broilerituotannossa tarvitaan eläinainesta, joka kasvaa tavanomaista broileria hitaammin. Luomutuotannossa broilerin vähimmäisteurastusikä on 81 vrk, kun se tavanomaisessa broilerintuotannossa on 35–40 vrk. Luomubroilereita saa pitää enintään 21 elopaino kg/m2 ja luomubroileria kohti tulee ulkotilaa olla vähintään 4 m2. Ulos luomubroilerin tulee päästä vähintään toukokuusta lokakuuhun välisenä aikana. Luomubroileri saa päivittäin karkearehua ja yhdessä rakennuksessa saa olla enintään 4 800 broileria.