Takaisin

Kalan kipu on todellista

ahvenet jäällä, kalat

Kalat tuntevat kipua, mutta kokevatko ne kivun tietoisena kärsimyksenä? Kalan kivusta on tässä blogissa kirjoitettu aiemminkin. Koska aihe on taas noussut pintaan, kerrataan, miltä tilanne tämänhetkisen tutkimustiedon valossa näyttää.

Nosiseptiosta kivun tietoiseen kokemiseen

Eläimille (mukaan lukien ihminen) on tyypillistä reagoida kipua aiheuttavaan ärsykkeeseen, sillä nopea reagointi auttaa välttämään kivun aiheuttajaa ja selviytymään hengissä. Kemiallisesti välittyvää, mahdollisesti tiedostamatonta kipukokemusta kutsutaan nosiseptioksi. Esimerkiksi hyönteisillä kipuun reagoimisessa on perinteisesti tulkittu olevan kyse juuri nosiseptiosta: eläin reagoi kipuun välttääkseen sen aiheuttajaa, mutta ei koe kipua tietoisesti eikä siten kärsi siitä. (Tosin tämäkin käsitys on nykytiedon valossa jossain määrin kyseenalainen.)

Nisäkkäillä kivun kokemiseen liittyy kärsimys, sillä nisäkkäät ovat kykeneviä tiedostamaan olotilansa. Ne eivät siis pelkästään vältä reaktiivisesti kivun aiheuttajaa, vaan myös kokevat kivun epämiellyttävänä ja oppivat väistämään kivun aiheuttajaa. Oppiminen sinänsä ei ole yksin nisäkkäiden erikoisalaa, vaan myös kalojen, hyönteisten ja äyriäisten on havaittu oppivan välttämään tilanteita, joissa niille aiheutuu kipua.

Mitä kalat tuntevat?

Kipu ja sen tietoinen kokeminen ovat siis eri asioita. Kalojen kyvystä tuntea ja kokea kipua on pitkään kiistelty riittämättömän ja epätarkan tiedon valossa. Kalat eläinryhmänä on niin moninainen kokoelma erilaisilla ominaisuuksilla varustettuja luokkia, lahkoja, heimoja, sukuja ja lajeja, että ei liene mahdotonta, että kipukokemuksetkin eroavat niiden välillä toisistaan.

Olemassa olevan tutkimustiedon perusteella kalat pystyvät tuntemaan kipua ja myös kokevat kivun jollain tavalla. On mahdollista, että kala kärsii tuntemastaan kivusta. Kaloilla tehdyissä eläinkokeissa on havaittu, että kalat pyrkivät välttämään kipua tuottavia asioita. Jos välttäminen ei onnistu, niiden kipukäyttäytyminen on hyvin samantyyppistä kuin nisäkkäillä: ne kiemurtelevat, pyrkivät pakoon ja hankaavat kipeää kohtaa.

Aivokuori ei ole välttämätön kivun kokemiselle

Todisteeksi siitä, ettei kala kärsi tuntemastaan kivusta, on esitetty muun muassa kalan aivojen rakennetta. Kaloilta puuttuu nisäkkäille tyypillinen myöhäisaivokuori eli neokorteksi, jota on pidetty eläimen tietoisuuden sekä kivun ja kärsimyksen kokemisen kannalta olennaisena aivojen osana. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että kivun kokemiseen ei välttämättä tarvita aivokuorta. Esimerkiksi rotat ja kissat, joilta on kokeellisesti poistettu myöhäisaivokuori, ovat edelleen käyttäytyneet tarkoituksenmukaisesti ja päämäärähakuisesti, pystyneet oppimaan uutta ja esimerkiksi hoitamaan poikasiaan. Samoin vakavasti vammautuneina syntyneiden ihmislasten, joiden aivokuori on vaurioitunut, on todettu käyttäytyvän tavalla, joka osoittaa heidän olevan tietoisia ja tuntevia.

Lähestymistapa määrää loppupäätelmän

Kalan kipukokemuksen mekanismia ei vielä riittävästi tunneta, mutta se tiedetään, että kalalla on fysiologiset valmiudet kivun tuntemiseen. On mahdollista, että kala kokee kipua eri tavalla kuin esimerkiksi ihminen. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti tietoisen kivun kokemisen eli kärsimyksen mahdollisuus on perusteltua ottaa huomioon myös kaloilla.

Lähes näihin päiviin asti vallinnut lähestymistapa, ihmisen hyödyn maksimointi ja kalan kivun huomiotta jättäminen niin kauan, kuin kipukokemuksesta ja sen mekanismeista ei ole aukotonta tieteellistä varmuutta, alkaa tulla tiensä päähän eläinten hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävässä ajattelutavassa.

Lue lisää kalojen kivusta:

Kalojen salaiseen maailmaan

It’s official: Fish feel pain

  •  
  •  
  •  
  •