fbpx Siirry sisältöön
Takaisin

Hevonen seura- ja harrastuseläimenä

Hevonen seura- ja harraste-eläimenä -Hevosen kouluttaminen vaatii järjestelmällistä siedättämistä ja yleistämistä
Hevosta tulee järjestelmällisesti siedättää ilman pelkoa kaikkiin tilanteisiin, joista sen toivotaan suoriutuvan rennosti. Lajitovereiden luota poistuminen sekä valjaiden kiinnittäminen kehon eri osiin ovat pakoeläimelle luontaisesti vaikeita asioita. Näitä taitoja tulee myös yleistää asteittain uusiin ympäristöihin.

Hevosella on monia rooleja

Historiassa hevosella on ollut monia rooleja muun muassa maatalouden töissä, liikenteessä ja sodassa kulkuneuvoina ja taakan vetäjinä. Myös nykypäivänä hevoseläimet, kuten hevoset ja aasit, ovat merkittäviä työeläimiä kehittyvissä maissa. Suomessa hevosia voidaan käyttää ruoantuotannossa. Muista tuotantoeläimistä poiketen hevosenliha on peräisin teurastamoon lähetettävistä urheilu- ja harrastehevosista. Nykyaikaiset hevosurheilulajit ovat kehittyneet vuosisatojen saatossa tarpeesta kouluttaa hevosia työhön ja armeijaan. Hevosen kouluttaminen nojaa paljon perinteisiin, mutta myös tieteellinen tutkimus auttaa nykypäivänä kehittämään monia toimintatapoja hyvinvoinnin kannalta paremmiksi

Hevosia oli vuonna 2021 Suomessa noin 75 000, ja määrän ennakoidaan kasvavan seuraavina vuosikymmeninä. Hevosten lisäksi Suomessa on sallittua pitää myös muita hevoseläimiä, eli aaseja sekä hevosten ja aasien risteytyksiä, kuten muuleja ja muuliaaseja. EU-lainsäädännön mukaan kaikki Suomen hevoseläimet (hevoset, aasit, seeprat ja niiden risteytykset) tulee rekisteröidä viranomaisten valvomaan rekisteriin ja jokaisella hevoseläimellä tulee olla virallinen tunnistusasiakirja eli hevospassi, joka on aina saatavilla hevosen pitopaikassa sekä mukana kuljetuksissa. EU-alueella syntyneellä hevoseläimellä on oltava tunnistusasiakirja viimeistään 12 kk iässä.

Hevonen on vaativa eläin

Hevonen on pitkäikäinen eläin. Se voi elää jopa yli 20-vuotiaaksi. Ennen hevosen hankkimista on syytä selvittää, millainen eläin hevonen on ja mitä se tarvitsee, mitkä ovat omat taidot ja resurssit hevosen omistajaksi (tilat, aika, raha) sekä mitä odotuksia itsellä on hevosen omistajana. Hevosen hankkijalla on hyvä olla ennalta hyvät perustiedot hevosten terveydestä, käyttäytymisestä ja tarpeista, sekä riittävä ammattilaisten ja auttajien tukiverkko. Myyjältä tulee saada tietoa hevosen siihenastisesta elämästä ja kokemuksista. Ennen hevosen ostamista tulee tehdä eläinlääkärin suorittama ostotarkastus. Hevosen ostohinta on usein hevosenpitokuluista pienin. Jatkuvien pitokustannusten lisäksi kengitys, hammashuolto, varusteet, eläinlääkärikulut sekä hevosten käyttäytymisen, terveyden ja valmentamisen ammattilaisten palvelut on syytä ottaa huomioon budjetissa.

Hevosen pitopaikan tulee olla hevoselle turvallinen ja taata suoja kaikille hevosille samaan aikaan. Hevosen tulee pystyä toteuttamaan käyttäytymistarpeita pitopaikassaan. Pitopaikassa, ulkotarhoissa ja laitumilla tulee ottaa huomioon aitauksen turvallisuus ja hevosten sosiaaliset suhteet.

Hevosalan toiminta on monipuolista

Harrastus-, kilpailu- ja kuntoutustoiminta työllistävät hevosalaa sekä sen sidosryhmiä. Työllisyyden lisäksi hevosala tuottaa sosiaalisia vaikutuksia. Suomenhevoset sekä puoliveriset hevoset ovat meillä suosittuja harraste- ja kilpahevosia. Raviurheilussa suurin osa hevosista on suomenhevosia sekä lämminverisiä ravihevosia. Suosittuja hevosurheilun lajeja ovat Suomessa mm. kouluratsastus, esteratsastus, kenttäratsastus, raviurheilu, monté, valjakkoajo, lännenratsastus ja matkaratsastus. Vähemmän yleisiä meillä ovat mm. working equitation, laukkaurheilu ja hevospoolo. Monipuolinen ja tavoitteellinen harrastus hevosen kanssa ei kuitenkaan edellytä ratsastamista, ajamista tai kilpailemista.

Hevonen seura- ja harraste-eläimenä -Hevonen seisoo rauhallisesti ratsastusareenalla
Mitä vaativampia asioita hevosen kanssa tehdään, sitä enemmän järjestelmällistä totuttamista tulee tehdä.

Hevosurheilun eri lajeissa hyvinvoinnin valvontaan voivat kuulua esimerkiksi terveystarkastukset, varusteiden ja suun tarkastukset, dopingtestaus sekä hevosten kohtelun valvonta suorituksen aikana ja kilpailualueella. Virallisia kilpailuja Suomessa järjestetään muun muassa Suomen Ratsastajainliiton (SRL) sekä Suomen Hippoksen alla. Hevosurheilun lajeista este-, koulu- ja kenttäratsastuksessa kilpaillaan olympialaisissa. Raviurheilussa kilpaillaan sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Hevosalan sosiaalinen lisenssi, eli hevosalan toimintatapojen ja hevosten kohtelun julkinen hyväksyntä, on ajankohtainen aihe. Hevosurheilussa käytettävien välineiden sekä toimintatapojen eettisyyden tarkastelu on noussut esiin tieteellisen tutkimuksen tuoman tiedon ja hevosten epäoikeudenmukaisen kohtelun vuoksi. Kilpailuja ja teurastusta varten edellytetään lääkekirjanpitoa hevoselle annetuista aineista.

Persoonallisuus ohjaa hevosen reagointia ympäristöön

Hevosilla ilmeneviä persoonallisuuspiirteitä on arveltu olevan mm. sosiaalisuus, rohkeus ja pelokkuus. Hevosten persoonallisuuden kehitykseen ja piirteiden ilmenemiseen vaikuttavat perimän lisäksi niiden kasvu- ja pitoympäristö sekä kokemukset ihmisten ja muiden eläinten kanssa. Hevosen kanssa toimivan ihmisen tulisi välttää ihmisten ominaisuuksiin perustuvia tulkintoja hevosen käyttäytymisestä ja kognitiivisista kyvyistä. Esimerkiksi tammojen saatetaan ajatella olevan hankalaluonteisia ja pomottavia, mutta tälle ei löydy tieteellistä tukea hevosten kognitio- ja persoonallisuustutkimuksista. Hevonen ei myöskään kykene huijaukseen, kostoon eikä juonitteluun.

Hevosen ja ihmisen välinen hyvä suhde luodaan toistuvalla turvallisuuden tunteella

Hevosen suhde ihmiseen muovautuu jokaisessa vuorovaikutuksessa ja on osa hyvinvointia. Hevonen tarvitsee toistuvia positiivisia kokemuksia voidakseen muodostaa luottavaisen kiintymyssuhteen sitä eniten hoitaviin ihmisiin. Hevonen oppii yhdistämään tunnereaktiot tiettyyn ihmiseen ja tunnistaa ihmisen yksilöllisesti kasvojen perusteella. Hevonen myös muistaa tapahtuneen pitkään. Hevonen tunnistaa ihmisen negatiivisia ja positiivisia tunnetiloja muun muassa kasvojen ilmeistä, koko kehon elekielestä ja äänestä. Reaktiot ihmisen toiminnan ja tunnetilan muutoksiin voivat näkyä hevosessa sydämen sykkeen vaihteluna sekä muutoksina käyttäytymisessä ja hienovaraisissa ilmeissä.

Hevonen seura- ja harraste-eläimenä -Hevonen lähestyy uteliaasti ihmistä laitumella.
Johdonmukaiset hyvät kokemukset ihmisistä auttavat arkaakin hevosta suhtautumaan ihmisten seuraan uteliaasti.

Hevosella ei ole sisäsyntyistä työmoraalia eikä velvollisuuden tunnetta ihmisen kanssa työskentelyyn. Varsa-aikainen ihmisen kontaktiin pakottaminen ei edistä ihmisen ja varsan välisen suhteen kehittymistä. Ihmisen ei myöskään tarvitse saavuttaa hevoseen nähden ylempää hierarkista arvoasemaa koulutuksessa voidakseen kouluttaa hevosia hyvin. Sen sijaan rauhallinen elekieli ja palkkioiden käyttö kouluttamisessa lisäävät hevosen kiinnostusta ihmisen kanssa toimimiseen.

Hevosen hyvinvointia edistävä kouluttaminen edellyttää positiivisia kokemuksia

Hevonen seura- ja harraste-eläimenä - Hevosen kouluttaminen positiivisella vahvistamisella lisää positiivisia tuntemuksia
Hevosen kouluttaminen ja käytösten vahvistaminen palkitsemalla lisää positiivisia tuntemuksia. Tämä tekee sekä toivotusta käyttäytymisestä että ihmisen seurasta hevoselle kannattavaa.

Hevosen kouluttaminen vaatii tutustumista hevoseen lajina ja lajinsa yksilönä ja sekä hevosen tunteiden huomioimista. Hyvinvoinnin kokemusta koulutuksessa edistävät käyttäytymistarpeiden täyttyminen arjessa, ihmisen rauhallinen toiminta, positiiviset seuraamukset, sekä se, kuinka hevonen kokee pystyvänsä ennakoimaan ihmisen aikeita tai vaikuttamaan omalla toiminnallaan tapahtumien kulkuun.

Hevonen yhdistää aina tunteen ja toiminnan toisiinsa, ja toistuessaan positiiviset tunnetilat vahvistavat hevosen hyvinvoinnin kokemusta. Hevonen oppii herkästi, mitkä asiat koulutuksessa aiheuttavat kipua ja pelkoa, ja pyrkii välttämään näitä tilanteita. Hevonen yleistää pelon helposti myös muihin tilanteisiin. Käyttäytymisen ongelmien taustalta tulisi ennen kouluttamista selvittää, ovatko hevosen käyttäytymisen syyt käyttäytymistarpeiden patoutumisessa tai kivussa. Hevosen aistien, kognitiivisten kykyjen ja käyttäytymisen tunteminen auttavat järjestämään hevoselle loogisia vuorovaikutustilanteita.

Hevonen voi oppia joka hetki

Hevonen seura- ja harraste-eläimenä -Hevosen kanssa ratsastus vaatii pitkäjänteistä kouluttamista
Hevonen oppii nopeasti, mutta koulutustavasta riippuu, oppiiko se suhtautumaan rennosti vai pelokkaasti ihmisen kanssa tehtävään työhön ja harrastamiseen.

Hevosen oppiminen perustuu pitkälti samoihin tutkittuihin lainalaisuuksiin kuin muidenkin eläinten oppiminen. Hevosen koulutus ei rajoitu vain siihen hetkeen, kun ihminen ajattelee kouluttavansa, vaan hevonen voi oppia joka hetki. Ihmiseltä vaaditaan läsnäoloa ja hevosen toivotun toiminnan tietoista vahvistamista. Ihmisen täytyy vahvistaa tietoisesti ja järjestelmällisesti niitä taitoja, joista hevosen halutaan suoriutuvan sujuvasti. Hevonen ei tiedä luonnostaan, mitä ihminen siltä odottaa. Ihmisen tulee kouluttaa hevosen näkökulmasta loogisesti ja motivoivasti.

Tärkeitä taitoja ovat hoitotoimenpiteet, päivittäinen käsittely ja eläinlääkärin tutkittavana olo. Varusteisiin, ihmisiin ja erilaisiin ympäristön muutoksiin tottuminen sekä kuljetukseen ja vieraisiin paikkoihin rennosti suhtautuminen ovat tärkeitä taitoja oppia, samoin kuin hevosen kanssa harrastamiseen ja työntekoon liittyvät taidot. Hevosta tulee järjestelmällisesti siedättää ilman pelkoa kaikkiin mahdollisesti jännittäviin tilanteisiin, joista hevosen toivotaan suoriutuvan rennosti. Erityisesti uusia taitoja oppiessa koulutusympäristön tulee olla riittävän häiriötön, jotta hevosen on helppo keskittyä tehtävään.

Kaikki hevoset motivoituvat ja oppivat nopeasti erilaisia toimintoja, kun ne saavuttavat siitä järjestelmällisesti jotain itselleen kannattavaa. Lievän epämiellyttävän paineen lisäämiseen ja sen poistoon (negatiivinen vahvistaminen) perustuvien apujen käyttö on ollut perinteisesti pääasiallinen tapa pyrkiä vahvistamaan hevosten haluttua toimintaa. Nykypäivänä käytöksen vahvistaminen myös mielihyvää lisäävillä seuraamuksilla (positiivinen vahvistaminen) on oleellinen osa hyvinvointia edistävää kouluttamista. Palkkio voidaan yhdistää myös heti paineen poiston jälkeen. Jotkin hyvin motivoivat toiminnat voivat vahvistua myös itsestään.

Harjoittelun tavoite on hyvä olla selkeänä mielessä, samoin se, kuinka harjoittelun tasoa muutetaan vähitellen kohti tavoitetta. Hevosen ensimmäiset yritykset ovat aina arvauksia, ja käytöksen vahvistaminen tulee ajoittaa juuri siihen käytöksen hetkeen, jota hevosen halutaan yrittävän lisää. Yleistämisessä aiemmin opittua taitoa harjoitellaan asteittain eri ympäristöissä, eri ihmisten kanssa ja erilaisten häiriöiden alla.

SEY Suomen Eläinsuojelu: Hevonen harrastekaverina -opas

Hevosen kouluttaminen vaatii varovaista paineen käyttöä

Hevonen seura- ja harraste-eläimenä -Hevosen koulutuksessa käytettävän fyysisen paineen tulee olla kevyttä.
Hevoselle tulee turvallisuussyistä opettaa, kuinka se pääsee paineesta eroon. Voimistuvia paineapuja ei tulisi käyttää ennen kuin hevonen ymmärtää, kuinka paineen saa poistumaan. Hevosten koulutuksessa käytettävän fyysisen paineen tulee olla kevyttä, eikä se saa aiheuttaa pelkoa tai kipua.

Fyysistä ohjausta sisältävä hevosen kouluttaminen ei saa aiheuttaa hevoselle kipua ja pelkoa. Hevosella on ihmistä herkempi tuntoaisti. Hevonen voi reagoida yhtäkkiseen kovaan paineeseen esimerkiksi pelästymällä ja pyrkimällä kauemmas paineesta tai jähmettymällä. Hevonen oppii paineeseen liittyvät avut asteittain, kun paineen lisääminen aloitetaan riittävän pienestä ja paine vapautetaan heti, kun hevonen yrittää liikkua haluttuun suuntaan, esimerkiksi taluttajan löysätessä riimun paineen hevosen liikahtaessa eteenpäin.

Paineapu tulisi antaa aina samalla tavalla. Yhden paineavun tulisi tarkoittaa vain yhtä pyyntöä, ja hevoselle tulisi esittää vain yksi pyyntö kerrallaan. Hermostumisen ennaltaehkäisemiseksi tai hermostumisen aikana on tärkeää käyttää vain hevoselle tuttuja pyyntöjä sekä mahdollisuuksien mukaan viedä hevonen rauhalliseen paikkaan.

Kuolain vie hevosen suussa tilaa kieleltä. Kuolaimen oikea sovittaminen on tärkeä osa hevosten suunterveyttä. Suomalaisilla ravihevosilla tietyntyyppisten kuolainten (Crescendo, suora puoltajankuolain, suora muovikuolain, niveletön kuolain) käyttöön havaittiin liittyvän suurempi riski suuvaurioille. Kenttähevosilla hyvin kapea tai paksu kuolain oli yhteydessä suunvaurioihin. Suuri paine voi aiheuttaa ihovaurioita myös kuolaimettomilla suitsilla, joissa paine tulee hevosen nenäluun päälle.

Kati Tuomola & Nina Mäki-Kihniä 2021: Ravihevosen suuterveyden opas

Tarpeettoman kärsimyksen aiheuttaminen koulutuksessa on kielletty

Eläinsuojelulain mukaan kiellettyä on hevosen kouluttaminen tarpeetonta kipua tai pelkoa tuottaen tai niitä aiheuttavia käsittelytapoja ja välineitä käyttäen. Hevosen näkökulmasta tarpeetonta tuskaa voivat aiheuttaa mm. lyöminen, potkiminen, liian suuri ohjaspaine suuhun tai päähän, sekä hevosen pakottaminen sille liian vaikeisiin tilanteisiin. Hevosten kanssa tapahtuvissa onnettomuuksissa taustalla on usein hevosten negatiivinen psyykkinen tila ja voimakkaita pakokäyttäytymisen muotoja.

Hevonen seura- ja harraste-eläimenä -Hevonen on jännittynyt ratsastustilanteessa
Hevosen pelon ilmaiseminen jähmettymällä jää helposti huomaamatta. Pelkäävä hevonen voi seistä hiljaa tai noudattaa ihmisen pyyntöjä. Hevosen kiristynyt kasvojen ilme kuitenkin paljastaa sen tunteet. Hevonen voi pelätä jotain juuri tapahtuvaa tai ennakoida mahdollista aiemmin kipua tai pelkoa aiheuttanutta tilannetta.

Rankaisuun perustuva hevosen kouluttaminen ei ole suositeltavaa, sillä se aiheuttaa hevosessa negatiivisia tunteita eikä hevonen pysty päättelemään, mitä sen tulisi tehdä rankaistun toiminnan sijasta. Rankaisut, kuten hevosen itsensä tavoittelemien asioiden poistaminen ja epämiellyttävien asioiden lisääminen, vähentävät sitä toimintaa, jonka aikana rankaisu tapahtuu. Hevonen voi esimerkiksi lakata siirtymästä raviin, jos ihminen puristaa ohjista aina hevosen siirtyessä raviin. Hevonen kuitenkin kehittää usein myös vaihtoehtoisia toimintamalleja, jotka voivat olla yhtä lailla ihmisen näkökulmasta epätoivottuja.

Hevonen oppii nopeasti yhdistämään rankaisuista aiheutuvan pelon ja kivun muihin tilanteessa läsnä oleviin asioihin (kuten ihmiseen, ympäristöön, hajuihin, ääniin ja ajoneuvoihin), ja voi alkaa pelätä näitä asioita. Jos hevosta yritetään rangaista ihmisen mielestä epätoivotusta suorituksesta tilanteen mentyä ohi (niin kutsuttu kurinpalautus), hevonen yhdistää epämiellyttävän olon vain tapahtumahetkeen, ei aiempaan tilanteeseen, josta ihminen haluaa rangaista. Jos hevonen kokee saavansa rankaisevaa palautetta kaikesta toiminnastaan ilman mahdollisuutta vaikuttaa, se voi vaipua opitun avuttomuuden tilaan.

Hevosen pelko näkyy sekä pakenemisena että jähmettymisenä

Jatkuva pelko heikentää hevosen hyvinvointia. Kesyn hevosen pelko näkyy sen esi-isien tapaan pakenemisena, puolustautumisena, jähmettymisenä ja jopa lamaantumisena. Pelko ja siitä kumpuavat pakokäyttäytymisen muodot ovat osa normaalia selviytymiskäyttäytymistä, eikä niitä pysty kokonaan poistamaan hevosesta.

Hevonen seura- ja harraste-eläimenä -Hevosen pelkoreaktioon kuuluu pakeneminen
Hevonen voi pyrkiä kontrolloimaan pelottavaa tilannetta ottamalla lisää välimatkaa. Erityisesti voimakkaissa tai äkillisissä tilanteissa hevosen ei-tahdonalainen reaktio on usein nopea pakeneminen. Se on auttanut hevosta lajina selviytymään hengissä luonnossa.

Hevosen pakokäyttäytymisen ja yksilöllisen sietokyvyn tunteminen, tarpeettoman kiihdyttämisen välttäminen, järjestelmällinen kouluttaminen sekä hevosen taitoihin nähden sopivan ympäristön järjestäminen edistävät turvallisuutta. Hevosen näkökulmasta pelkoa voivat aiheuttaa muun muassa kovat äänet, äkkinäiset liikkeet, jumiin joutuminen, kapeat tilat, lastaaminen ja kuljettaminen, kivuliaat toimenpiteet ja nopeasti liikkuvat asiat, kuten ajoneuvot tai kaukana juoksevat hevoset.

Hevonen oppii ja yleistää pelkoon liittyviä tapahtumia ja muodostaa herkästi automaattisia tapoja, joilla se reagoi jännittäviin tilanteisiin. Hevosta voidaan totuttaa kohtaamaan jännittäviä asioita rauhallisesti, hyödyntäen oppimisteoriaa ja järjestelmällistä siedättämistä pelkokynnyksen alapuolella.

Lievemmillään hevosen pelko ilmenee muun muassa pelon kohteen katsomisena ja pysähtymisenä, syömisen lopettamisena tai maan hamuiluna, silmien räpyttelynä, haukotteluna, pään kääntämisenä tai välimatkan lisäämisenä kohteeseen. Suurempaan jännittymiseen viittaavat jähmettynyt keho ja liikkeet tai levoton liikehdintä, korkea kaula tai kohteen arviointi päätä liikuttelemalla, silmänvalkuaisten näkyminen ja voimakas puhaltelu sieraimista. Kun hevosen pelko ja sietokynnys ylittyvät, hevonen voi paeta nopeasti paikalta, pukittaa, nousta pystyyn tai hyökätä uhkaavaa asiaa kohti. Jos hevosen aktiiviset yritykset ilmaista pelkoa ja epämukavuutta eivät toimi, se voi yrittää ottaa käyttöön voimakkaita eleitä jo aiemmissa vaiheissa tai ajautua jopa opittuun avuttomuuteen.

Hevostermejä

Erilaisia hevostyyppejäKuvaus
TammaNaaraspuolinen hevonen
Ori

Urospuolinen lisääntymiskykyinen hevonen
RuunaUrospuolinen hevonen, jonka lisääntymiskyky on poistettu (kastrointi. kivesten, lisäkivesten ja rauhasten poisto)
VarsaTamman ja oriin jälkeläinen
EmäJälkeläisen saanut tamma
PoniPienikokoinen hevoseläin, jonka säkäkorkeus kaulan ja selän liittymässä on maksimissaan 148. Poneja on useita rotuja. Kuitenkin poni voi olla myös suurempi kuin hevonen: esim. arabianhevosen säkäkorkeus voi olla vain 140 cm.
AasiPienikokoinen, pitkäkorvainen hevoseläin, alun perin kotoisin Afrikasta. Aaseja on olemassa useita eri tyyppejä.
MuuliHevoseläinristeytys, jonka emä on hevostamma ja isä on aasiori.
MuuliaasiHevoseläinristeytys, jonka emä on aasi ja isä hevosori.
Kylmäverinen Hevostyyppi, joka on jalostettu maataloustöiden tarpeisiin kuormien vetäjäksi, ja jotka pärjäävät usein hyvin myös kylmemmässä ilmastossa. Kylmäverihevosten rakenne voi vaihdella kevyemmästä raskaaseen, niillä on hieman pyöreä kehonmuoto, ja esimerkiksi hapsujalat. Esimerkkejä: suomenhevonen, haflinger, islanninhevonen, pohjoisruotsinhevonen, friisiläinen, shirehevonen, ardennienhevonen
Lämminverinen ravihevonen Suomen kielessä lämminverisellä hevosella tarkoitetaan kevyempirakenteista hevostyyppiä, joka on jalostettu rakenteensa ja nopeutensa vuoksi erityisesti raviurheiluun. Rotuja esimerkiksi amerikanravuri ja ranskanravuri
Puoliverinen Lämminverisiä ratsuhevosrotuja, jotka ovat syntyneet täysi- ja kylmäverirotujen risteytyksistä. Puoliverihevoset ovat suosittuja ratsu- ja vaunuhevosia. Esimerkkejä: hannoverinhevonen, holsteininhevonen, suomalainen lämminverinen ratsuhevonen (FWB, Finnish warmblood)
Täysiverinen Hevostyyppi, joka on jalostettu kevytrakenteiseksi ja nopeaksi. Täysiveristen, kuten arabianhevosten ja englannintäysiveristen, jalostus on eriytynyt omaksi suljetuksi linjakseen ja eroaa siten monista muista lämmin- ja puoliveriroduista.
HevosurheiluKuvaus
RatsuHevonen, jota ihminen käyttää ratsastusharrastukseen ja sen eri lajeihin
RavuriHevonen, jota käytetään kärryjen vetoon nopeutta ja kestävyyttä vaativissa ravikilpailuissa. Ravihevosia voidaan myös kouluttaa ratsain ravissa juostaviin Monté-lähtöihin.
RatsastuskouluhevonenHevonen, jonka kanssa eri-ikäisillä ja tasoisilla ihmisillä on mahdollisuus harjoitella ratsastusta. Ratsastuskouluhevosilta toivotaan usein rauhallisuutta ja tasaista liikettä harrastuksen turvallisuuden vuoksi. Ratsastuskouluissa voi myös olla hevosia, joiden rakenne mahdollistaa niiden kouluttamisen myös vaativampien liikkeiden harjoitteluun.
Työhevonen Hevonen, jota käytetään esimerkiksi maa- ja metsätaloudessa kuormien vetämisessä ja peltotöissä. Työhevoset ovat usein kylmäverihevosia.
TerapiahevonenYleisnimitys hevoselle, jota käytetään hevosavusteisessa terapiassa. Nimitystä saatetaan käyttää myös ei-terapiamuotoisessa hevosavusteisessa toiminnassa.
Urheilu- tai kilpahevonen Kaikenrotuisia hevosia, joita harjoitetaan säännöllisesti ammattimaisia tai harrastetason kilpailuja varten, voidaan nimittää urheiluhevosiksi tai kilpahevosiksi.
RaviurheiluHevosurheilun muoto, jossa yksi ohjastaja istuu hevosen taakse kiinnitetyillä kevyillä kärryillä. Eri mittaisilla ravimatkoilla kilpaillaan nopeimmasta suorituksesta.
Ratsastusurheilu Hevosurheilua, jossa ihminen istuu hevosen selässä hevosen ja ihmisen suorittaessa yhdessä kilpailun mukaisia tehtäviä, kuten erilaisten liikkeiden tai tehtäväsarjojen suorittamista tai esteiden yli hyppäämistä. Poikkeuksena tässä kategoriassa on valjakkoajo, jossa ohjastaja sekä avustaja istuvat hevosen perässä kärryillä tehtävien suorittamisen ajan.
Hevosen pitopaikkaKuvaus
TalliNeliseinäinen ja katollinen asuinrakennus hevosille, jossa jokaisella hevosella on yleensä oma asuinkoppi eli karsina
KarsinaNeliseinäinen asuintila, jossa hevonen voi liikkua vapaasti. Suomessa hevoset asuvat pääasiassa yksittäiskarsinoissa.
PihattoHevosten ulkoasuintila, joka koostuu epäsuotuisilta sääolosuhteilta, kuten sateelta, tuulelta ja kuumuudelta, sekä hyönteisiltä suojaavasta makuuhallista ja ulkoilutarhasta, jonne hevosilla on vapaa pääsy kaikkina vuorokauden aikoina. Hevoset asuvat pihatossa pareittain tai ryhmissä.
PilttuuKolmiseinäinen asuintila, jossa hevonen seisoo päästään kiinni sidottuna. Lain mukaan hevosen on pystyttävä kiinnitettynä ollessaan syömään, juomaan, käymään makuulle ja nousemaan ylös. Suomessa pilttuut ovat olleet ennen työhevosten pitopaikkoja, mutta nykyään niitä on enää vain muutamassa tallissa.
TarhaAidattu ulkoilualue, jossa hevonen on yksin tai muiden hevosten kanssa. Pohjamateriaali voi olla esimerkiksi hiekkaa, soraa tai puulastua.
Laidun Ruohopohjainen aidattu ulkoilualue, jossa hevoset laiduntavat eli syövät ruohoa kesäisin. Talvisin laidunta voidaan käyttää myös ulkoilualueena.
Yleisiä hevosen perusvarusteitaKuvaus
SatulaHevosen selkään rintarangan päälle sovitettava istuin ihmistä varten. Satulan rungon tehtävä on jakaa ratsastajan painoa tasaisesti hevosen selkärangan molemmille puolille ja satulan mallin tulee sopia hevosen selän muotoihin. Mahan ali kulkeva vatsavyö kiinnitetään molemmin puolin satulaa solkiin, mikä pitää satulan paikoillaan.
SuitsetHevosen päähän sovitettava nahkainen varuste, jonka poskihihnoihin on kiinnitetty hevosen suuhun laitettava kuolain. Ohjat kiinnitetään kuolaimen renkaisiin tai kuolaimettomissa suitsissa nenäluun päällä olevaan turpahihnaan. Kuolaimen ja ohjien avulla hevosta voidaan ohjata maasta, selästä tai kärryistä käsin.
KuolaimetYksi- tai kaksinivelinen metallinen suukappale, joka asetetaan kielen päälle hampaattomaan kohtaan hammaslomaan. Suitsien osa ohjaukseen. Kuolaimia on eri paksuisia ja muotoisia. Hevosten suun mittasuhteet, eli ylä- ja alaleuan välinen etäisyys, suun ja alaleuan leveys ja kielen paksuus, vaihtelevat, joten kuolain täytyy sovittaa yksilöllisesti. Kuolaimen sopivuus on hyvä tarkistaa eri ikävuosina. Liian paksu tai väärän mallinen kuolain voi aiheuttaa käytössä epämukavaa, jopa kivuliasta painetta kieltä tai alaleukaa vasten. Kuolainten käyttö on pääasiassa vapaaehtoista, mutta usein pakollista hevosurheilukilpailuissa.
RiimuKorvien takaa ja turvan päältä kiinnittyvä, päähän sovitettava varuste, jossa on metallirenkaat talutusnarua (riimunnaru) ja hoitopaikan kiinnitysnaruja varten. Yleensä hevosta talutetaan riimun avulla arkisissa rutiineissa.
KärrytIhmisen istumiseen tai tavaroiden kuljetukseen tarkoitetut kärryt. Käytetään mm. ravi- ja valjakkourheilussa.
SuojatHevosen jalkojen alaosan jänteitä tai polvia suojaamaan tarkoitetut varusteet, jotka muotoutuvat sääreen. Usein päältä kovaa muovia kolhuilta suojaamiseksi.
PintelitKankaiset kääreet, jotka kääritään ohuiden patjojen päälle hevosen sääriin polven tai kintereen alapuolelle ratsastuksen ajaksi. Voidaan käyttää suojaamaan myös jalkojen haavaumia likaantumiselta ja haavahauteiden liikkumiselta.