Takaisin

Käyttäytyminen ja hyvinvointi

Terveys on hyvinvoinnin tärkeä osatekijä, mutta se ei yksin kerro riittävästi eläimen hyvinvoinnista. Myöskään tuotantoeläimen tuotos ei yksin todista eläimen voivan hyvin, sillä jalostettu eläin pystyy lyhytaikaisesti tuottamaan tehokkaasti oman hyvinvointinsa kustannuksella. Eläinsuojelusäädökset asettavat eläintenpidolle vähimmäisvaatimukset, mutta nekään eivät ole yksi yhteen eläinten hyvinvoinnin kanssa. Käyttäytyminen on hyvinvoinnin mittarina usein käyttökelpoisempi ja herkempi kuin esimerkiksi eläimen terveys, fysiologia, tuotos tai rehunkulutus.

Esimerkiksi lypsylehmän lepoaika jää lyhyemmäksi kovalla makuupaikalla pehmeään verrattuna. Lehmän lepokäyttäytymisestä voi siten päätellä, että pehmeä makuualusta on sen hyvinvoinnille kovaa alustaa parempi. Erilaiset häiriökäyttäytymisen muodot, kuten sikojen hännänpurenta, voivat lisääntyä hyvinvoinnin alentuessa. Hännänpurennassa on kyse tilanteesta, jossa karsinatoverit purevat toistensa häntiä aiheuttaen kivuliaitakin vammoja. Jotkin häiriökäyttäytymisen muodot voivat kertoa, mistä eläimellä on puute. Esimerkiksi vasikoiden toisiin vasikoihin kohdistuva voimakas imeminen voi kertoa niiden tyydyttymättömästä imemisen tarpeesta. Imemisen tarpeen aikaansaa maidon sisältämä laktoosi. Karsinakavereitaan imevä vasikka voi siis olla nälkäinen. Kaavamaisesti toistuva ja liiallinen stereotyyppinen käyttäytyminen voi kertoa siitä, että eläimellä on jossain vaiheessa elämäänsä ollut vaikea tilanne, johon se on sopeutunut kehittämällä kyseisen stereotypian.

  •  
  •  
  •  
  •