Värien nopea oppiminen ja muistaminen on kimalaisille ja monille muille pölyttäjille äärimmäisen tärkeää, jotta ne löytävät ravitsevat kukat ja niiden sijainnin tehokkaasti. Senpä vuoksi on huolestuttavaa, että juuri julkaistussa tutkimuksessa havaittiin kimalaisten ravinnosta (siitepölystä ja medestä) löytyneen torjunta-aineen heikentävän kimalaisten kykyä oppia värejä, kirjoittaa tutkija Lotta Kaila oheisessa jutussaan. Teksti on julkaistu alun perin Ötökkäakatemian verkkosivuilla.
Torjunta-aine heikensi kimalaisten muistia
Käytimme tutkimuksessamme menetelmää, jossa kimalaisten tuli oppia tunnistamaan kymmenen eri väriä. Väreistä viideltä kimalaiset saivat palkinnoksi sokerivettä, kun taas lopuilta väreiltä ne löysivät pahan makuista kiniinivettä. Koe on suunniteltu haastamaan kimalaisia siten, että palkitsevat ja pahanmakuiset värit ovat hyvin lähellä toisiaan. Tutkimuksessamme seurasimme, kuinka nopeasti kimalaiset oppivat hakeutumaan sokerivettä sisältäville väreille ja välttämään kiniinivettä sisältäviä värejä. Oppimisen tarkkailun jälkeen testasimme kimalaisten muistia seuraamalla, pystyivätkö ne tunnistamaan oppimansa värit vielä kahden päivän kuluttua.
Videolla tutkimuksen kimalainen opettelee värejä. Video: Lotta Kaila
Tutkimuksemme tulosten perusteella havaitsimme, että kimalaiset, jotka altistimme Calypso SC480 -nimiselle torjunta-aineelle oppivat tunnistamaan värejä huonommin kuin kontrolliryhmän kimalaiset, joita emme altistaneet kyseiselle aineelle. Kimalaisten muistiin torjunta-aineella ei ollut tilastollisesti merkittävää vaikutusta. Altistusmäärät laskimme sen perusteella, kuinka paljon siitepölystä ja medestä löytyi aikaisemmassa tutkimuksessani tiaklopridia, joka on tehoaine Calypso SC480 -valmisteessa.
Toiveena torjunta-aineiden kestävämpi käyttö
Tutkimuksemme osoittaa ensimmäistä kertaa, että maataloudestamme löytyvät torjunta-ainepitoisuudet voivat nousta niin korkeaksi, että ne heikentävät kimalaisten kykyä oppia värejä. Värioppimisen heikkenemisellä saattaa olla kohtalokkaita vaikutuksia kimalaiskantoihin, sillä se saattaa haitata niiden ruoanhankintakykyä ja siten vähentää pesien elinvoimaisuutta.
Tutkimuksemme antaa arvokasta tietoa siitä, miten siitepölystä ja medestä löytyvien torjunta-aineiden pitoisuudet vaikuttavat pölyttäjiin. Toivomme, että torjunta-aineiden riskejä arvioivat ja valmisteita hyväksyvät viranomaiset ympäri maailmaa käyttävät tutkimuksemme tuloksia apuna siinä, että torjunta-aineiden käytöstä saadaan kestävämpää pölyttäjien näkökulmasta. Jatkossa tarvitsemme lisää tietoa erilaisten torjunta-aineiden jäämistä ympäristössä, ja siitä miten näiden aineiden pitoisuudet vaikuttavat pölyttäjiin.
Teksti: Lotta Kaila. Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen tutkija.
Lue lisää:
Kailan alkuperäisteksti Ötökkäakatemian sivuilla
Hyönteisten kipu on tuntematon, mutta mahdollinen vaihtoehto