Turvepehku osoittautui tutkimuksessa kutteri- ja olkikuivitusta paremmaksi, mutta tuottajan ammattitaidon merkitys broilerien jalkapohjien terveyteen oli kuitenkin kuivikemateriaalia suurempi. Broilereiden hyvinvoinnin edistämiseksi tutkija Eija Kaukonen suosittelee kinnerpalamien säännöllistä seurantaa ja ritilätasojen käyttöä broilerikasvattamoissa. Kaukonen väittelee perjantaina 26.5. Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa pehkun kunnon vaikutuksesta broilerin ja broileriemojen jalkapohjaterveyteen sekä korotettujen ritilätasojen vaikutuksesta broilerin jalkaterveyteen.
Broilereiden jalkapohjien ja kintereiden iholla yleinen kontakti-ihottuma syntyy kosketuksesta huonokuntoiseen kuivikepohjaan tai muuten sopimattomaan pohjamateriaaliin. Tärkeimpänä ihovaurioita ennaltaehkäisevänä tekijänä pidetään hyväkuntoista ja kuivaa kuivikepohjaa eli pehkua. Jalkapohjavaurioiden arvostelua käytetään paitsi parven ja yksilön hyvinvoinnin myös kasvatusolosuhteiden onnistumisen arvioinnissa. Eri kuivikemateriaalien vaikutuksia jalkapohjaterveyteen on tutkittu runsaasti, mutta suomalaisen broilerituotannon yleisimmästä kuivikkeesta, turpeesta, on vähän tutkimustietoa.
Broileriemojen jalkapohjaterveyttä on toistaiseksi tutkittu hyvin vähän. Nopea kasvu ja vähäinen liikunta huonontavat broilerin kävelykykyä ja altistavat jalkavioille, kuten esimerkiksi sääriluun kasvuruston luutumishäiriölle. Kasvattamoon sijoitetuilla orsilla on mahdollista parantaa broilerien liikkuvuutta. Tutkimustietoa tarvitaan siitä, miten linnut käyttävät orsia käytännön tilaolosuhteissa ja onko orsilla vaikutusta pehkun kuntoon, kontakti-ihottuman esiintymiseen ja jalkaterveyteen.
Väitöskirjassa kartoitettiin ensimmäistä kertaa emojen jalkapohjaterveyttä ja kuivikepohjan kuntoa läpi koko tuotantokauden. Lisäksi selvitettiin, vaikuttaako kuivikemateriaalin valinta broilereiden jalkapohjatulehdusten ja kinnerpalamien esiintymiseen ja pehkun kuntoon. Kuivikkeista verrattiin turvetta kutteriin ja hienojakoiseen olkikuivikkeeseen. Väitöskirjassa tutkittiin lisäksi, miten broilerit käyttävät kasvattamoon sijoitettuja orsia ja ritilätasoja sekä näiden vaikutusta pehkun kuntoon, kontakti-ihottuman yleisyyteen ja jalkaterveyteen.
Tutkituissa broileriemokanaloissa kuivikepohja pysyi koko tuotantokauden ajan hyvässä tai melko hyvässä kunnossa. Pehkun kosteus aleni tuotantokauden edetessä. Jalkapohjavauriot, varsinkin vakavat muutokset, yleistyivät iän myötä. Vakavia vaurioita todettiin teurasiässä keskimäärin 64 %:lla tutkituista broileriemoista. Vaikka huonokuntoisempi ja kosteampi kuivikepohja lisäsi jalkapohjavaurioiden määrää, tulosten perusteella näyttää siltä, että pelkästään kuiva ja irtonainen pehku ei riitä pitämään emojen jalkapohjia terveinä koko tuotantokautta.
Tutkituissa broileriparvissa lintujen jalkapohjat olivat keskimäärin hyvässä kunnossa, terveiden jalkapohjien osuus oli noin 80 %. Kinnerpalamia esiintyi jalkapohjavaurioita enemmän, keskimäärin 32 %:lla linnuista. Vaikka turve- ja kutteripohjan kunto ja kosteus eivät eronneet, turpeella esiintyi vähemmän kontakti-ihottumaa. Olkikuivike- ja turvepehkun kosteudessa ei todettu eroa, mutta olkikuivikepohjan kunto oli huonompi ja kontakti-ihottumaa esiintyi sillä enemmän. Tilojen väliset erot olivat merkittäviä, joten tuottajan rooli olosuhteiden hallinnassa on keskeinen.
Broilerit käyttivät rampillisia ritilätasoja mielellään, mutta orsien käyttö oli vähäistä. Ritilätasojen avulla näyttäisi olevan mahdollista parantaa broilereiden jalkaterveyttä: ritiläparvilla todettiin parempi kävelykyky, vähemmän ontuvia lintuja ja sääriluun kasvuruston luutumishäiriötä. Ritilöiden vaikutus pehkun ja jalkapohjien kuntoon näytti olevan hallittavissa oikeilla olosuhdesäädöillä.
Kaikki tutkimukset tehtiin suomalaisilla tuotantotiloilla, joten tulosten käytännön merkitys on suuri. Tuottajien ja tutkijoiden innovatiivista yhteistyötä tarvitaan jatkossakin, jotta saataisiin selville mistä emojen jalkapohjamuutokset juontuvat ja millaisin keinoin jalkavaurioista päästään eroon. Turvepehkulla broilerilla kontakti-ihottumaa esiintyi vähemmän kuin kutterilla ja olkikuivikkeella, mutta tuottajan ammattitaidon merkitys oli kuitenkin kuivikemateriaalia suurempi. Broilerilla kinnerpalamat saattaisivat olla jalkapohjavaurioita herkempi mittari kertomaan pehkuolosuhteista tai esimerkiksi jalkaterveydestä, joten kinnerpalamien esiintymistä olisi hyvä seurata säännöllisesti. Koska broilerit käyttivät ritilöitä innokkaasti, ritilätasojen käytön edistäminen broilerikasvattamoissa olisi tutkimuksen perusteella suositeltavaa.
Teksti: Eija Kaukonen