Urheiluhevosten suunvauriot odotettua yleisempiä – suomalaistutkimus valottaa riskitekijöitä ja ennaltaehkäisyä

Urheiluhevosten suunvauriot ovat hyvin yleisiä, havaitsi eläinlääketieteen tohtoriksi väitellyt Kati Tuomola väitöstutkimuksessaan. Suunvaurioita löytyi 84 %:lla ravihevosista ja 52 %:lla kenttähevosista. Riskitekijöitä kuolaimiin liittyviin suunvaurioihin olivat kuolaintyyppi, hevosen sukupuoli sekä rotu. Hevosalan sidosryhmien asenteet suunvaurioihin vaihtelevat. Tuomolan väitöstutkimuksen tärkeimpiä löydöksiä pohtii oheisessa tekstissä harjoittelijamme Heta Rautiainen.

Kuolaimiin liittyvät vauriot ja riskitekijät tutkimuksen kohteena

Eläinlääketieteen lisensiaatti Kati Tuomola puolusti 6.5.2022 väitöstutkimustaan urheiluhevosten suunterveydestä otsikolla ”Bit-related lesions and risk factors in competing trotters and event horses” (Kuolaimiin liittyvät vauriot ja riskitekijät kilpailevilla ravi- ja kenttähevosilla). Verkossakin julkaistu väitöskirja perustuu kolmeen tieteelliseen alkuperäisartikkeliin kuolaimiin liittyvistä suunvaurioista ravihevosilla, ravihevosten kuolaimiin liittyvien suunvaurioiden riskitekijöistä, kuolaimiin liittyvistä suunvaurioista kenttäratsastushevosilla suorituksen jälkeen sekä aiemmin julkaisemattomaan pilottitutkimukseen hevosalan sidosryhmien asenteista ravihevosten suunvaurioihin.

Väitöstilaisuuden alkuun Tuomola johdatteli kuulijat aiheeseen kertomalla hevosten ja ihmisten sekä kuolainten käytön historiasta. Historialliset tutkimukset viittaavat siihen, että kuolaimia on käytetty jo noin 6000 vuotta sitten. Alun perin kuolaimet oli valmistettu luonnonmateriaaleista, kunnes myöhemmin keksittiin käyttää metallikuolaimia, joka on luultavasti johtanut myös hevosten suunterveyden hoidon kehittymiseen (Taylor et al. 2018). Kuolaimien pitkään käyttöhistoriaan nähden suunterveyteen liittyvä tutkimus on verrattain nuorta.

Pitkä tie talleilta tohtoriksi

Tuomolan alkuperäinen ajatus ei ollut tehdä väitöstutkimusta. Matka alkoi jo 80-luvulla ravitalleilla ja töissä ravihevosten parissa. Myöhemmin näkemystä aiheeseen on karttunut kilpailueläinlääkärinä raveissa. Jo vuosia ennen ensimmäisiä selvityksiä hän otti yhteyttä Suomen Hippokseen kilpailueläinlääkärin ominaisuudessa kilpailuissa havaittujen vakavien suunvaurioiden jälkeen. Hän oli myös saanut selville, että kaikkien hevosten suun tarkastaminen kilpailuissa olisi mahdollista, sillä käytäntö oli ollut jo pitkään pakollisena islanninhevosten kilpailuissa.

Muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 2017, Tuomola tutki Suomen Hippoksen toimesta 261 ravihevosen suunvaurioita kymmenessä kilpailutapahtumassa lähdön jälkeen. Tällöin havaittiin, että 84 %:lla tutkituista hevosista oli eriasteisia suunvaurioita (mustelmia tai haavoja), 21 %:lla lieviä, 43 %:lla kohtalainen ja 20 %:lla vakavia. Lisäksi havaittiin punoitusta, ja turvotusta hammaslomassa.

Alun perin Tuomola arveli suun haavaumia olevan vain muutamia. Suunvaurioiden yleisyys sekä tilastollisen analyysin perusteella suun vaurioihin liitetyt kuolaintyypit yllättivät kuitenkin myös tutkijan itsensä ja loivat tarpeen kehittää uudenlaisen luokittelujärjestelmän suunvaurioiden vakavuudelle myös aiempaan tutkimuskirjallisuuteen pohjaten. Velvollisuudentunto tuoda tuloksia esille johti tieteelliseen julkaisuprosessiin ja lopulta väitöskirjatutkimukseen Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan tohtorikoulutusohjelmassa. Tutkimus laajeni, kun vuonna 2018–2019 selvitettiin 208 kenttähevosen suunterveyden tilaa vapaaehtoisella suuntutkimuksella. Tutkituista kenttähevosista 52 %:lla oli suunvaurioita, joista lieviä oli 22 %:lla, kohtalaisia 26 %:lla ja vaikeita 4 %:lla. Kaikkiaan suuntarkastuksiin osallistui 469 hevosta.

Uskomukset pehmeistä kuolaimista uusiksi

Tuomola oli tehnyt suun haavaumiin ja suun tarkastukseen liittyen ennakkoselvitystä aiemmin julkaistuista tutkimuksista. Koska aiemmissa tutkimuksissa tehdyt luokittelujärjestelmät oli luotu hyvin pienille ja pinnallisille suun haavaumille, joutui Tuomola tekemään kerätyn aineiston perusteella uudenlaisen luokittelujärjestelmän, jossa huomioitiin vaurioiden koko, syvyys, paikka ja laatu. Ravihevosten suun vaurioiden riskianalyysiä varten tietoa kerättiin muun muassa kuolaintyypistä, paksuudesta, kenttähevosilla turpahihnasta ja ravihevosilla muista varusteista; hevosten rodusta, sukupuolesta ja iästä; sekä kilpailuun liittyvistä tekijöistä, kuten matkasta, kilpailulähihistoriasta, sijoituksesta ja palkinnoista ja laukkaamisesta ravilähdössä.

Tilastollisessa analyysissä riskitekijöiksi paljastuivat kuolaintyyppi (Crescendo, suora puoltajankuolain ja suora muovikuolain) ja sukupuoli. Edellä mainittuja kuolaimia käyttäneillä hevosilla oli suurentunut riski keskivaikeisiin ja vakaviin suunvaurioihin verrattuna nivelkuolaimiin. Hevosilla, joilla käytettiin yksinivelistä ravikuolainta, löydettiin vähiten suun haavaumia. Kenttähevosilla hyvin ohuiden (10–13 mm) ja paksujen (18–22 mm) kuolainten käyttö oli riskitekijänä keskivaikeisiin ja vakaviin vammoihin verrattuna keskipaksuisten (14–17 mm) kuolainten käyttöön. Suoran kuolaimen käyttö oli yhteydessä hammasloman limakalvovaurioihin verrattuna nivellettyihin kuolaimiin sekä ravi- että kenttähevosilla. Löydökset poikkeavat myös aiemmista ajatuksista siitä, että paksut nivelettömät kuolaimet olisivat hevosen suulle pehmeämpiä.

Rotukin nousi riskitekijäksi kenttähevosilla, kun puoliverisillä ja suomenhevosilla löydettiin suurempi riski keskivaikeisiin ja vakaviin vammoihin verrattuna poneihin. Ravihevosten tapaan myös kenttähevosilla tamma sukupuoli oli yhteydessä vakavampiin vammoihin verrattuna ruuniin. Tuomola arvioi, että erot rodun ja sukupuolen välillä voivat osittain johtua ihmisten ennakkoasenteista esimerkiksi suomenhevosia ja tammoja kohtaan: suomenhevosten saatetaan ajatella olevan kovasuisia ja tammojen hankalia, ja nämä asenteet saattavat vaikuttaa kovempien otteiden käyttöön.

Asenteet hevosten suun haavaumia kohtaan vaihtelevat

Väitöskirjaan kuuluvassa, mutta aiemmin julkaisemattomassa pilottitutkimuksessa Tuomola selvitti hevosalan sidosryhmien asenteita ravihevosten kuolaimiin liittyviin vaurioihin ja siihen, kuinka näissä tilanteissa tulisi toimia. Ennen koulutustapahtumaa järjestettyyn nimettömään kyselyyn vastasi 93 henkilöä (valmentajia, eläinlääkäreitä ja heidän avustajiaan, hevosharrastajia ja muita hevosalan sidosryhmien edustajia). Henkilöiden tuli vastata 12 monivalintakysymykseen ja arvioida näytettyjen suunvaurioiden kuvien perusteella, kuinka he toimisivat ennen kilpailua ja lähdön jälkeen tilanteissa, joissa ilmenee voimakasta ohjista vetämistä lämmittelyssä tai jopa verta ja haavaumia suussa. Vaihtoehtoina oli mm. kilpaluista poistaminen ja terveystodistuksen vaatiminen ennen seuraavaa starttia.

Muut hevosihmiset olivat hieman halukkaampia poistamaan hevosia kilpailuista. Neljässä tapauksessa eläinlääkärit ja heidän avustajansa, ja kahdessa tapauksessa valmentajat olivat haluttomampia poistamaan hevosia kilpailuista kuvien ja taustainformaation perusteella. Lopuissa tapauksista ei löydetty tilastollista eroa eri sidosryhmien asenteissa.

Suunvaurioiden yleisyys yllätti myös vastaväittäjän

Vastaväittäjä Cecilie Mejdellin palaute Tuomolan väitöstutkimuksista oli kriittistä, positiivista ja rakentavaa, ja hän oli hyvin kiinnostunut suomalaisesta hevoskulttuurista. Hän kehui löydöksiä suunvaurioiden yleisyydestä sekä tutkimusaiheen pohdintaa laajemmasta hyvinvoinnin kontekstista erittäin ajankohtaiseksi. Väitöstutkimusprosessin aikana haettu lisäoppi hevosten hyvinvointiin, käyttäytymiseen, oppimiseen ja kouluttamiseen Suomessa ja ulkomailla oli siis hyödyksi.

Keskustelussa yhdeksi keskeisimmistä teemoista nousi eettisyys ja kuinka tutkimustulosten kautta voidaan arvioida käytänteiden hyväksyttävyyttä. Mejdellille tulokset suun vaurioiden yleisyydestä olivat myös yllätys, ja hänen mukaansa tietoisuutta oletettavasti hyvin kivuliaidenkin vaurioiden vaikutuksesta hevosen hyvinvoinnille tulisi lisätä. Mejdell vertasi tilannetta norjalaisten lohien evävaurioihin: vauriot ovat niin yleisiä, että niiden voidaan jopa luulla olevan normaali osa kalan elämää.

”Vain hyvinvoiva hevonen pystyy suorittamaan” – tutkimus mursi vanhan myytin

Tutkituista ravihevosista, joilla löydettiin vakavia suun vaurioita, 65 % kilpaili uudelleen kahden viikon sisään, 13 yhden viikon sisään ja kaksi seuraavana päivänä. Riskianalyysissä suun vauriot eivät vaikuttaneet hevosten sijoittumiseen kilpailuissa, ja myös suustaan haavautunut hevonen pystyi sijoittumaan kolmen parhaan joukkoon. Tämä ravistelee käsityksiä siitä, että vain hyvinvoiva hevonen pystyisi suorittamaan. Mejdell ja Tuomola pohtivat, että kiihtyneessä tilassa adrenaliinin erittyminen ja stressin aikaansaama kivun lievittymisen ilmiö voi peittää hetkellisesti myös kivun merkkejä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hevonen aidosti kokisi kipua muutoin suun haavoista.

Suun haavojen ei pitäisi kuulua hevosurheiluun, eikä suustaan haavautunut hevonen ole Tuomolan mukaan kilpailukuntoinen. Keskustelussa viitattiin myös Suomen eläinsuojelulakiin (1996/247), jonka mukaan eläimille ei saa koulutuksessa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä ja kipua. Positiivinen löydös tutkimuksissa oli kuitenkin, että hevosten kanssa on myös mahdollista kilpailla ilman vakavia suunvaurioita: 37 %:lla ravihevosista ja 70 %:lla kenttähevosista oli vain lieviä tai ei lainkaan suunvaurioita.

Suuntarkastusjärjestelmä yleiseen käyttöön tulevaisuudessa?

Mejdellin mukaan myös menetelmät oli hyvin selkeästi kuvattu ja kartoitus osoittautui hyväksi kenttäolosuhteissa. Keskustelua herätti, voisiko menetelmää ottaa yleiseen käyttöön. Tuomola on aiemmin opettanut suuntutkimisen suorittamisen noin 150 henkilölle, yleistajuistanut tutkimustaan sekä antanut useita haastatteluja. Hän on myös tuottanut yhdessä Nina Mäki-Kihniän kanssa kaikille avoimesti saatavilla olevan Ravihevosen suuterveyden oppaan 2.0.

Mejdell kannusti lisäkokeiluihin toistettavuudesta ja havaintojen samankaltaisuuden selvittämisestä ammattikunnan sisällä, jotta Tuomolan luomaa suuntarkastuksen järjestelmää voitaisiin mahdollisesti jopa ottaa yleiseen käytäntöön. Tuomola lisäsi kuitenkin, että loppupeleissä vammaluokittelutkin ovat vain ihmisen tekemiä arviointeja haavojen vakavuuden arvioinnista; kukaan ei ole kysynyt hevoselta, miltä hänestä tuntuu.

Tuomola ja Mejdell olivat samaa mieltä siitä, että tulevaisuudessa olisi järkevää selvittää turpahihnan kireyden sekä ohjaspaineen vaikutuksia. Näkyvyys hevosen suuhun on Tuomolan mukaan riittäväksi, kunhan tarkastus tehdään huolellisesti, joka puolelta suusta katsoen. Tärkeää olisi ottaa suitset ja kuolaimet pois ja katsoa hyvän lampun kanssa, Tuomola muistutti.

 

Suunvaurioita eniten vaativissa kilpailuluokissa

Eläinten hyvinvointikeskuksen harjoittelija Heta Rautiainen haastatteli Kati Tuomolaa väitöstilaisuuden jälkeen. Tutkimustulokset ovat herättäneet kiinnostusta myös kansainvälisesti, mutta onko tieto lisännyt toimia hevosten suun hyvinvoinnin valvomiseksi tai tutkimiseksi?

Tuomolan mukaan ennen ei puhuttu paljoa hevosten suunvaurioista. Viime vuosina on kuitenkin julkaistu muutamia kilpailuhevosten suuntutkimuksia, joista viimeisimpänä julkaistussa tanskalaistutkimuksessa (Uldahl et al. 2022) kävi ilmi, että suunvaurioiden esiintyvyys oli suurempaa vaativammissa luokissa. Hän tietää myös tilanteita, joissa suuntutkimuksen tulokset ovat valitettavasti saattaneet jäädä joissain maissa kokonaan julkaisematta.

Tuomola esitti väitöstilaisuudessa tärkeän kysymyksen siitä, kuinka paljon erilaiset haavaumat tuottavat kipua. Haastattelussa Tuomola pohti, että on todennäköistä, että mitä suurempi kudosvaurio on, ja mitä enemmän kuolain toistuvasti osuu parantumattomalle haava-alueelle, sitä enemmän kipua hevonen voisi kokea ja sitä hitaammin myös haavat paranevat. Hän korosti kuitenkin hevosten kivun merkkien tunnistamisen tärkeyttä ja kivun kokemuksen yksilöllisyyttä. Myös rauhallisessa tilassa hevosen kipuun viittaavia eleitä olisi helpompi tarkkailla.

Tutkimuksen tulokset ovat olleet yllättäviä jopa Tuomolalle, ja hän on yleistajuistanut suuriakin tunteita herättäneitä tutkimustuloksia aktiivisesti kaikkien luettavaksi sekä antanut asiantuntijahaastatteluja. Miten tutkimuksiin kannattaisi suhtautua? Tuomolan mukaan tarvitaan kansantajuista tiedottamista tutkimustuloksista, jotta ne ymmärretään mahdollisimman oikein. Hän kannustaa tutkimusten lukemiseen ja avoimeen suhtautumiseen ennen pikaisten johtopäätösten tekemistä.

Haastattelussa puhe kääntyi myös hyvinvoinnin valvontaan, mikä saattaa joskus jäädä pimentoon monelle. Miten hevosten hyvinvointia kilpailuissa sitten valvotaan?

Eläinsuojelulain (1996/247) 2. luku 16 § sanotaan, että ” jos eläin voi kilpailuissa joutua alttiiksi kivulle, tuskalle tai kohtuuttomalle rasitukselle, kilpailujen järjestäjän on omalla kustannuksellaan kutsuttava kilpailutilaisuuteen eläinlääkäri valvomaan, että tätä lakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä noudatetaan. Aluehallintovirasto voi tarvittaessa kilpailujen järjestäjän kustannuksella määrätä eläinlääkärin kilpailutilaisuuteen valvomaan eläinsuojelusäännösten ja -määräysten noudattamista”. Missään ei ole kuitenkaan määritelty, mitä kohtuuton rasitus on. Vertailuna Suomeen, Ruotsissa on lakia täydentävässä asetuksessa tehty luokittelu korkean, keskivertaisen ja matalan riskin eläinkilpailuista, joissa ravikilpailut ja korkean tason ratsastuskilpailut luokitellaan hyvinvoinnin kannalta korkean riskin toiminnaksi.

Esimerkkinä ravikilpailusäännöistä Tuomola mainitsi, että jos hevosella nähdään verta suun ulkopuolella, tämä johtaa hevosen suun tarkastamiseen. Ennen lähtöä näkyvän veren johdosta hevonen voidaan poistaa lähdöstä. Lähdön jälkeen hevonen voidaan tarvittaessa määrätä terveystarkastukseen ja kilpailukieltoon. Ravihevosten tutkimuksessa kuitenkin vain 2 %:lla näkyi verta suun ulkopuolella ja 10 %:lla oli verta kuolaimissa tai haavassa suun sisällä, vaikka 84 % hevosista oli lopulta suussaan mustelmia tai haavoja. Tämä on hyvä syy jatkaa perusteellisia suuntutkimuksia.

Kysyttäessä kilpailueläinlääkärin roolista Tuomola kertoi hieman eroista pohjoismaiden välillä. Merkittävin ero on se, että Suomessa kilpailueläinlääkäri on raviradan palkkaama yksityinen elinkeinonharjoittaja, kun taas Norjassa ja Ruotsissa valtion viranomainen. Valmisteilla olevan eläinten hyvinvointilain mukaan jatkossa kilpailueläinlääkäri ei voisi enää poistaa kilpailijaa lähdöstä, vaan vastuu siirtyy kilpailunjärjestäjälle. Tämä vaatisi hyvää yhteistyötä.

Teksti: Heta Rautiainen. Rautiainen on Eläinten hyvinvointikeskuksen harjoittelija.

 

Tutustu lisää:

Kati Tuomolan esitys Tiedekulmassa:

Kati Tuomolan vieraskynäkirjoitus ravihevosten suuntutkimuksen (Tuomola et al. 2019) tuloksista: Ravihevosta on suuhun katsominen – Eläintieto.fi

 

Lähteet

Taylor, WTT., Bayarsaikhan, J., Tuvshinjargal, T., Bender, S., Tromp, M., Clark, J., Lowry, KB., Houle, JL., Staszewski, D., Whitworth, J., Fitzhugh, W., Boivin, N. (2018). Origins of equine dentistry. Proc Natl Acad Sci U S A. 115(29). 

Tuomola, K., Maki-Kihniä, N., Kujala-Wirth, M., Mykkänen, A., & Valros, A. (2019). Oral Lesions in the Bit Area in Finnish Trotters After a Race: Lesion Evaluation, Scoring, and Occurrence. Frontiers in Veterinary Science, 6(206).

Tuomola, K., Mäki-Kihniä, N., Valros, A., Mykkänen, A., & Kujala-Wirth, M. (2021). Risk factors for bit-related lesions in Finnish trotting horses. Equine Veterinary Journal, 53(6), 1132-1140.

Tuomola, K., Mäki-Kihniä, N., Valros, A., Mykkänen, A., & Kujala-Wirth, M. (2021). Bit-Related Lesions in Event Horses After a Cross-Country Test. Frontiers in Veterinary Science, 8, (651160).

Uldahl, M., Bundgaard, L., Dahl, J., Clayton, HM. (2022) Pre-Competition Oral Findings in Danish Sport Horses and Ponies Competing at High Level. Animals. 12(5):616.