Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta keskusteli sinikettujen hyvinvoinnista ja jalostuksesta lokakuun kokouksessaan. Turkiseläintilojen tarkastuksissa on havaittu säännöllisesti puutteita eläinten oloissa, ja esimerkiksi vuoden 2016 tarkastuksissa havaituista laiminlyönneistä eläinten hyvinvointiin suoraan vaikuttavia oli 86 %. Viimeaikainen keskustelu sinikettujen jalostamisesta ja ruokkimisesta ylisuuriksi on lisännyt neuvottelukunnan huolta turkiseläinten hyvinvoinnista.
Neuvottelukunta kuuli keskustelun aluksi ProFurin tutkimusjohtaja Jussi Peuraa ja eläinten käyttäytymisen ja hyvinvoinnin tutkijoita. Peura kertoi sinikettujen jalostuksesta, jalostusohjelman kehittämisestä ja alan omasta ohjeistuksesta turkistuottajille.
Jalostuksella voidaan vaikuttaa, jos halua on
Suomen 900 turkistilasta lähes kaikilla on sinikettuja. Jokaisella tilalla on perinteisesti ollut omat tietokantansa ja jalostusohjelmansa, mutta valtakunnalliseen jalostusarvosteluun siirtymisen myötä 2015 tietokanta ja jalostusohjelma ovat yhteisiä. Niitä hyödyntää tällä hetkellä noin puolet tiloista. Järjestelmä ei ole halpa ja sen käyttö vaatii työtä, minkä vuoksi kaikki tilat eivät halua lähteä mukaan. Osa tiloista on erikoistunut siitoseläinten ja niiden sperman tuottamiseen ja myymiseen, ja näillä tiloilla on luonnollisesti suuri vaikutus koko suomalaiseen sinikettupopulaatioon.
Jalostusohjelmaa on uudistettu vuodesta 2016 lähtien. Uudistuksessa pyritään muun muassa siitoseläinvalinnan painotusten yhtenäistämiseen tilojen välillä ja jalostukseen liittyvien työkalujen parempaan hyödyntämiseen tiloilla. Ohjelman avulla pyritään pääsemään taloudellisesti kannattavaan tulokseen.
Milloin kettu on liian lihava?
Alustuksen jälkeisessä keskustelussa nousi esiin kettujen koon merkitys. Alan omissa suosituksissa ei neuvota painottamaan kettujen suurta kokoa jalostusvalinnassa, mutta koska koko on geneettisesti yhteydessä nahan laatuun, koon kasvua ei ole voitu välttää. Syytä siihen, miksi koko ja karvan laatu korreloivat, ei tiedetä. Sinikettujen koko on kasvanut viimeisten 15 vuoden aikana huomattavasti, Peuran arvion mukaan yhden (alan omien standardien mukaisen) kokoluokan verran, ja isoista nahoista maksetaan markkinoilla enemmän. Kettujen häkkien koosta on säädetty edellisen kerran 15 vuotta sitten, eikä minimihäkkikokoja ole eläinten koon kasvaessa muutettu.
Tuotantokustannukset ja kate huomioiden kettujen koon kasvattaminen ei kuitenkaan Peuran mukaan ole järkevää. Jalostuksessa kannattaisi ennemmin optimoida vauhtia, jolla jalostukseen vaikuttavia tekijöitä viedään eteenpäin. Tällä hetkellä jalostuksen etenemisessä panostetaan Peuran mukaan erityisesti hedelmällisyyteen.
Neuvottelukunta pohti, olisiko kettujen koon pienentäminen jalostuksen avulla karvan laadun kärsimättä mahdollista. Kettujen vartalon eli ”rungon” koko ei ole kasvanut samassa suhteessa kuin nahan, mikä kertoo siitä, että nykyinen nahkojen suuri keskikoko on seurausta kettujen lihavuudesta. Lihavuus taas voi johtua joko ruokinnasta, genetiikasta tai molemmista.
Muiden tuotantoeläinten ruokinnassa rehun hinta on määräävä tekijä, eikä rasvakerroksen kasvattaminen ei ole kannattavaa. Kettujen rehustus herätti kysymyksiä: miksi ketut lihovat, onko syy rehun laadussa? Rasva on tärkeä osa turkiseläinten rehua, sillä ketut ovat lihansyöjiä ja rasva on niiden luontainen energianlähde. Paljonko rasvaa rehussa kuuluisi olla, on vielä epäselvää, samoin kuin se, mikä osuus energiasta ketun tulisi saada rasvasta. Asiaa selvitetään tutkimushankkeessa parhaillaan.
Alan omalla ohjeistuksella härkää sarvista
Kuluvana syksynä ala on ohjeistanut tuottajiaan. Suosituksia on täsmennetty muun muassa siitoseläinten ja nahaksi kasvatettavien eläinten ruokinnassa. Tuottajia on informoitu sinikettujen jalostukseen liittyvistä tutkimushankkeista, joissa selvitetään esim. sinikettujen jalkarakenteen muutoksia, jalostusstrategioita ja painoindeksiä sekä lihavuuden hallintaa tiloilla. Jalkaongelmien ennaltaehkäisyyn haetaan jalkarakennehankkeen avulla työkaluja. Turkisala on panostanut omassa neuvonnassaan myös eläinten virikkeiden ja häkkiolosuhteiden merkityksen ymmärtämiseen. Tuottajille on korostettu puutteiden korjaamisen tärkeyttä. Niitä tarkkaillaan erityisesti myös Welfur-arviointien yhteydessä.
Uuden eläinten hyvinvointilain jalostuspykälä avuksi
Maa- ja metsätalousministeriön edustaja toi kokouksessa esiin viranomaista viime aikoina huolestuttaneet ehdotukset siitä, että laatu-, sertifiointi- tai terveysjärjestelmiin kuuluminen oikeuttaisi vähentämään eläinten hyvinvoinnin valvontaa. Ehdotukselta vie pohjan pois se, että laiminlyöntejä on löytynyt valvonnoissa myös laatujärjestelmiin kuuluvilta tiloilta.
Uuden lain jalostuspykälää pyritään nyt yksityiskohtaisilla perusteilla avaamaan niin, että viranomaisen puuttumisen raja kirkastuisi toimijoille. Ajatusta laatujärjestelmään kuulumisen mukanaan tuomasta kevyemmästä valvonnasta ei pidetty relevanttina, koska järjestelmissä ei huomioida kaikkia lainsäädännön vaatimia kohteita.
Keskustelussa todettiin, että turkisala on menossa oikeaan suuntaan omia järjestelmiään kehittämällä, mutta miten ostajien hankintapäätöksiin ja -perusteisiin voidaan vaikuttaa, on eri asia. Kaupan ja teollisuuden omaa roolia pidettiin merkittävänä.
***
Lue lisää turkiseläinten kasvatuksesta ja hyvinvoinnista