fbpx Siirry sisältöön
Takaisin

Tuoreet herkut maistuvat kaneille ja marsuille – aloita tuoreruokinta vähitellen

tuoreruokinta maistuu marsuille

Kesän ensimmäisiin syötäviin kasveihin lukeutuva voikukka maistuu niin villivihanneksia kaipaaville ihmisille kuin kaneille ja marsuillekin. Kasvukauden käynnistyminen tuo lisäksi kaivattua helpotusta kanien ja marsujen ruokintakuluihin. Tuoreruokinta houkuttelee, mutta ruohon ja muiden ulkoa kerättävien herkkujen syöttäminen pitää aloittaa varovaisesti ja vähitellen. Yhtäkkinen ja liiallinen tuoreravinnon syöttäminen on varsinkin keväällä yleinen syy kanin ja marsun ripuliin.

Vältä äkillistä ruokinnanmuutosta

Kani ja marsu ovat kasvissyöjiä, joiden ruoansulatus perustuu ravinnon korkeaan kuitupitoisuuteen ja kasvismateriaalia hajottaviin bakteereihin ja pieneliöihin. Kanin ja marsun tärkein rehu kaikkina vuodenaikoina on hyvälaatuinen kuivaheinä. Säännöllinen ja riittävä kuidunsaanti varmistaa ruokamassan kulkeutumisen suolistossa ja pitää suoliston mikrobikannan kunnossa. Äkilliset ruokinnan muutokset, esimerkiksi ulkoa tuotavan tuoreravinnon runsas syöttäminen ilman totutusvaihetta, häiritsevät suoliston bakteerikantojen välistä tasapainoa, jolloin haitalliset bakteerit pääsevät lisääntymään. Seurauksena on ruokahalun nopea väheneminen ja ripulina ilmenevä suolistotulehdus, joka voi johtaa eläimen menehtymiseen. Kasvissyöjinä kani ja marsu eivät kestä paastoa, eli sairastuneen eläimen tukiruokinta on aloitettava ajoissa.

Voikukkaa, apilaa, horsmaa – tunnista kasvit varmuudella

Talvella kaneille ja marsuille annetaan kuivaheinän, raikkaan veden ja sopivien täysravintopellettien lisäksi tuoreita vihanneksia. Sopivia tuoreruokia ovat mm. porkkana, punajuuri, tomaatti, kurkku, ruusu-, parsa- ja lehtikaali, salaatti, tilli ja persilja (pieninä määrinä). Marsun elimistö ei tuota C-vitamiinia, joten sitä lisätään yleensä ruokaan. Kesällä kanien ja marsujen ruokavalioon saa terveellistä vaihtelua keräämällä luonnon antimia. Kasvilajit täytyy tuntea, ettei tule poimineeksi myrkyllisiä kasveja. Tärkeää on myös tarkastaa, että ulkohäkissä pidettävät eläimet syövät vain turvallisia kasveja. Lajintunnistamiseen löytyy apua maksuttomista puhelimeen ladattavista kasvitunnistussovelluksista.

Kaneille ja marsuille sopivia kasveja ovat tuoreruohon lisäksi ainakin voikukka, puna- ja valkoapila, siankärsämö, piharatamo, pihasaunio, pihatähtimö eli vesiheinä, maitohorsma, mesiangervo, vadelman lehdet, mustikan varvut, sekä monien marjapensaiden ja omenapuun lehdet. Kerättävien kasvien pitää olla puhtaita ja terveitä, lisäksi ne on syytä huuhdella.

Tuoreravintoa kerätessä kannattaa suosia nuoria kasveja, sillä nuoret lehdet ovat vanhoja ravinteikkaampia ja maistuvampia. Jotkut eläimille mieluisat kasvit voivat aiheuttaa ongelmia, jos niitä syötetään suuria määriä. Voikukan lehdet muuttuvat vanhetessaan kitkeriksi ja niiden oksaalihappopitoisuus kasvaa. Apila voi aiheuttaa kaasuuntumista ja sisältää paljon kalsiumia. Runsaasti oksalaatteja ja kalsiumia sisältävät kasvit ja kasvikset lisäävät virtsakiviriskiä. Turvallisinta onkin antaa muita kasveja kuin tuoretta heinää vain pieninä määrinä tai sekoituksina.

Ulkoa poimittu tuoreravinto annetaan kuten nimikin sanoo tuoreena ja syömättä jäänyt rehu kerätään häkistä pois riittävän usein. Eläimille ei saa antaa koneella leikattua ruohoa, joka pilaantuu nopeasti ja voi sisältää lemmikille sopimattomia kasveja. Kesäruokaan totuttamiseen kuluu pari viikkoa, kun aloitetaan lehti kerrallaan. Hyvälaatuista kuivaheinää pitää olla koko ajan tarjolla.

Älä poimi mistä tahansa

Kaneille ja marsuille sopivaa tuoreravintoa löytyy niityiltä, pellonpientareilta, ojien varsilta, metsistä, pihalta ja puutarhasta. Kasveja ei kuitenkaan pidä kerätä vilkasliikenteisen tien varrelta, typpipitoisilta alueilta kuten lantaloiden läheisyydestä, koirien ulkoilureiteiltä eikä alueilta, joille on levitetty lannoitteita tai torjunta-aineita. Jokamiehenoikeudella saa kerätä ruohovartisten kasvien maanpäällisiä osia, mutta varpukasvien, puiden oksien ja puiden lehtien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa.

Tuoretta talven varalle

Nuoria, terveitä ja virheettömiä kasveja voi kerätä puhtailta kasvupaikoilta ja kuivata talviherkuksi. Kuivattavaksi sopivat mm. voikukka, piharatamo, puna- ja valkoapila, siankärsämö, maitohorsma, mesiangervo, nokkonen, vadelman lehdet, mustikan varvut, kanerva ja omenapuun lehdet. Pölyiset kasvit huuhdellaan kylmällä vedellä ja kuivataan pyyhkeen tai talouspaperin välissä, tai salaattilingossa. Kasvit kuivuvat nopeasti hyötykasvikuivurissa, mutta niitä voi kuivata hyvin huoneenlämmössäkin. Suositeltava kuivauslämpötila on korkeintaan 35°C. Yrtit ovat kuivia, kun lehdet murentuvat helposti ja varret napsahtavat poikki. Kuivattuja yrttejä voi säilyttää tiiviissä lasipurkissa.

Teksti: Tiina Reilas. Reilas on marsuja harrastava eläinlääkäri ja Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija.

 

Lue lisää:

Muistilista lemmikinottajan avuksi

Lassila, P. 2017. Nisäkkäät II: Kani ja Marsu, teoksessa Lassila, P. (toim.): Poskipusseja, suomuja ja siipisulkia. Pienten ja eksoottisten eläinten hoitotyö. Opetushallitus.

Hamlin, J. 2011. Assisted feeding in rabbits.

Ylimäki, S. Yrttipokkari – keittiökäyttöön sopivat kuivayrtit. Arktiset aromit ry.

 

  • 298
  •  
  •