Naudan hyvä elämä riippuu hyvin paljolti siitä, kuinka sitä hoidetaan. Hoitaja onkin yksittäisistä tekijöistä kaikkein tärkein eläimen hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. Hyvä suhde eläimiin parantaa myös oman työn mielekkyyttä, toteaa maatalousyrittäjä, eläinlääkäri Ann-Helena Hokkanen Nauta-lehdessä (3/2015) ilmestyneessä artikkelissaan, jonka voit lukea tästä.
Hoitajan ammattitaidon ja jaksamisen merkitys on suuri, koska juuri hän tekee naudan elämää ja hyvinvointia koskevat tärkeät päätökset, veden saannin varmistamisesta ja ruokinnasta aina eläinten jokapäiväiseen kohteluun. Hoitaja myös ratkaisee, huomaako hän sairauden tai kivun ja hankkiiko hän eläimelle hoitoa vai ei.
Tilakoon kasvaessa ja taloudellisen tilanteen kiristyessä ennaltaehkäisyn merkitys terveydenhuollossa ja eläinten hyvinvoinnin varmistamisessa korostuu entisestään. Siksi eläinten tarkkailu ja tilan johtaminen ovat hyvin ajankohtaisia asioita nautojen kanssa työskenteleville. Hyvä, luottavainen suhde eläimiin myös parantaa työn mielekkyyttä ja on hoitajalle erittäin palkitsevaa.
Kohtele eläintä hyvin ja johdonmukaisesti
Saaliseläiminä naudat eivät kaipaa yllätyksiä, vaan ne pitävät ennakoitavista, johdonmukaisista tapahtumista. Naudoille on tärkeää tuntea olonsa turvalliseksi, eivätkä ne saa pelätä hoitajaansa.
Pelkoa herättävät yllättävät asiat, kuten huutaminen, lyöminen, potkiminen, äkkinäiset liikkeet ja ylipäätään ihmisen ennalta arvaamattomat edesottamukset. Pelko aiheuttaa stressiä, heikentää hyvinvointia ja voi altistaa sairauksille.
Eläimiä kannattaa käsitellä aina rauhallisesti ja johdonmukaisesti. Naudat pitävät myös rutiineista. Hyvään käsittelyyn kuuluu rauhallisuus, rapsuttelu, silittely ja eläimille puhuminen.
Nautojen suhtautumiseen hoitajaa kohtaan vaikuttaa kohtelun lisäksi eläinten kasvuympäristö ja aikaisemmat kokemukset, mutta myös perimä ja temperamentti sekä muiden eläinten käyttäytyminen. Vasikat oppivat ennen kaikkea esimerkistä; jos muut eläimet ympärillä pelkäävät hoitajaa, on hyvin todennäköistä että nuori vasikka ottaa muista mallia.
Pelkäävää eläintä ei koskaan tule rankaista, siitä tilanne vain pahenee. Voimakkaat pelkomuistot voivat olla pysyviä; haju-, kuulo- tai näköaistiin perustuva asia voi laukaista eläimessä voimakkaan pelon, jos se yhdistää esimerkiksi tietyn väriset haalarit sitä lyöneeseen ihmiseen. Nauta voi pelätä siis ikänsä esimerkiksi sinisiä haalareita tai kuljetusautoon astumista, jos se on aikanaan pelästynyt tarpeeksi. Savunhajua naudat pelkäävät luonnostaan.
Tunne hoidossasi olevat eläimet
Eläinten normaalin käyttäytymisen sekä elimistön, kuten aistien ja ruuansulatuksen, toiminnan tunteminen on erittäin tärkeää. Lisäksi on avuksi, mitä paremmin tuntee yksilöiden normaalin käyttäytymisen ja luonteen. Yksilöissä on eroja: jotkut vain ovat fiksumpia ja rohkeampia kuin toiset.
Nautojen kanssa työskentely onkin jatkuvaa oppimista. Eläinten käsittelyä helpottaa huomattavasti se, että tietää kuinka ne aistivat ympäristönsä ja miten niiden aistit eroavat omistamme. Nautojen on esimerkiksi vaikeaa nähdä lähelle ja alas kunnolla. Siksi kynnys voi olla jollekin epäluuloiselle yksilölle lähes ylivoimainen este matkalla laitumelle.
Kun ymmärtää hoidossaan olevaa eläintä, ristiriidoilta vältytään. Eläimelle annetaan aikaa tutkia pelottava este, kokeilla sitä turvalla ja harkita ongelmaa. Näin ei lisätä jo valmiiksi epäluuloisen eläimen pelkoa rankaisemalla sitä pelkäämisestä, ja tilanne todennäköisesti ratkeaa rauhallisesti.
Huomaa sairaudet ja kipu nopeasti
Nauta peittää luonnostaan kivun ja sairauden oireet, koska heikkouden näyttäminen villissä nautalaumassa merkitsi riskiä tulla syödyksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö naudat tuntisi kipua ja kärsisi siitä siinä kuin muutkin.
Eläinten hoitajien ja eläinlääkäreiden asenteiden ja käsitysten on todettu vaikuttavan siihen, kuinka paljon he eläinten kipua hoitavat. Ihmiset, jotka ymmärtävät että eläin kokee kipua ja että se hyötyy kivunlievityksestä ja tarvitsee sitä, hoitavat kipua useammin kuin ne, jotka kokevat naudan kivun vähäisemmäksi ja kivun hoitamisen vähemmän tärkeäksi. Siksi omiin käsityksiin kannattaa kiinnittää huomiota ja asiasta tulisi myös olla enemmän koulutusta tarjolla.
Koska hoitoennuste on aina sitä parempi, mitä aiemmin sairaus huomataan ja sitä päästään hoitamaan, poikkeavuudet naudan normaalissa käytöksessä ovat tärkeitä vihjeitä eläimen voinnista. Kun kuivittaa vasikkakarsinaa ja vasikka, joka normaalisti aina seurustelee hoitajan kanssa, ei osoitakaan kiinnostusta, sen terveydentila kannattaa tarkastaa.
Joskus alkavan sairauden, esimerkiksi utaretulehduksen, huomaa siitä, että lehmä ei vain ole ihan oma itsensä. Tämän havainnon perusteella lehmästä tehdään solutesti ja huomataan, että yksi neljännes soluttaa. Kun vielä tiedetään, että eläin on normaalisti hyvin vähäsoluinen ja että sillä on ollut samoin oirein alkanut raju utaretulehdus viime lypsykaudella, kynnys soittaa eläinlääkärille ylittyy jo näistä havainnoista.
Eläinlääkäri tulee paikalle nopeasti, mutta lehmän oireet ovat jo voimistuneet ja sillä on korkea kuume. Maitonäyte otetaan ja oireiden mukainen hoito päästään aloittamaan nopeasti, ja eläin toipuu vakavasta S. aureus –utaretulehduksesta, kiitos hoitajan varhaisen havainnon.
Automatiikka apuna, hoitaja pomona
Tilojen kasvaessa ja automatiikan lisääntyessä eläinten tarkkailun merkitys korostuu. Automatiikka toimii tarkkailutyössä hyvänä apuna, mutta ei koskaan korvaa ihmistä. Automaattiset ratkaisut eläinten hoidossa ja ruokinnassa ovat hyviä apulaisia, mutta huonoja isäntiä.
On varmistuttava siitä, että automatiikka toimii ja tekee asiat oikein. Hoitajan on tiedostettava kriittiset pisteet laitteiden toiminnassa, kuten pesujen onnistuminen ja juoman koostumus vasikoiden juottoautomaateissa, ja valvottava niitä säännöllisesti.
Kun eläimet hoidetaan ja ruokitaan automatiikkaa apuna käyttäen, ja hoitajaa kohden on yhä useampi eläinyksilö, yksittäisen eläimen kanssa vietetty aika hoitotoimien ohessa vähenee. Toisaalta taas fyysisen työn väheneminen jättää lisää mahdollisuuksia eläinten kanssa varta vasten vietettyyn aikaan.
Tilakoon kasvaessa ihmisen ja eläimen hyvään suhteeseen täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Hyvien, luottavaisten välien luomisesta eläimiin tulee oikeastaan oma työvaiheensa, kun se perinteisesti on ollut kiinteämpi osa jokapäiväisiä rutiineja ja hoitunut muiden töiden, kuten lypsyn ja ruokinnan ohessa.
Tässä systemaattisessa kesyttämistyössä niin sanotut herkkyyskaudet ovat tehokasta aikaa ja niitä kannattaa hyödyntää. Naudoilla herkkyyskausia ovat vasikka-aika heti syntymän jälkeen sekä hiehon ensimmäisen poikimisen aika. Näiden herkkyyskausien aikana tehty runsas ja toistuva eläinten hyvä käsittely auttaa siihen, että naudoista tulee kesyjä ja ne alkavat luottaa hoitajaansa.
Ylipäätään eläinten hyvä, johdonmukainen kohtelu tekee niistä luottavaisia ja rauhallisia. Ja olipa nautoja sitten yksi tai useampi, kaikille on eduksi jos ihminen on se taitava, turvallinen laumanjohtaja, johon voi aina luottaa.
Teksti: Ann-Helena Hokkanen