Tanskan ympäristö- ja ruokaministeriö julkaisi oman eläinten hyvinvointimerkintäjärjestelmänsä lokakuussa. Ensi keväästä lähtien tanskalaiset voivat ostaa kinkkunsa ja leikkeleensä yhden, kahden tai kolmen sydämen merkillä varustettuna. Merkinnällä pyritään edistämään tanskalaisen tuotannon kilpailukykyä ja sikojen hyvinvointia. Suomessa vastaavaa merkintää on pohdittu ja hahmoteltukin jo jonkin aikaa, mutta merkin toteutuminen ei ole vielä näköpiirissä.
Tanskan ympäristö- ja ruokaministeri Esben Lunde Larsenin mukaan merkintä antaa kuluttajille mahdollisuuden valita ja vaikuttaa eläinten hyvinvointiin halujensa ja kukkaronsa mukaan. Kolmitasoinen sydänmerkki havainnollistaa kuluttajille, miten paljon ja millaista eläinten hyvinvoinnin lisää he saavat rahojensa vastineeksi. ”Tanskalaisten tiedetään haluavan maksaa hiukan ekstraa paremmasta eläinten hyvinvoinnista, ja hyvinvointimerkintä mahdollistaa suoran vaikuttamisen kaupan hyllyjen ja pakastealtaiden ääressä. Merkintä tekee eläinten hyvinvoinnin edistämisen houkuttelevaksi myös tuottajille ja antaa kaupoille mahdollisuuden vastata paremmin asiakkaiden tarpeisiin. Eläinten hyvinvoinnista tulee uusi kilpailuvaltti koko sektorille”, Larsen lupaa.
Merkintä on vapaaehtoinen ja suunniteltu aluksi vain sianlihalle, mutta se on tarkoitus myöhemmin laajentaa kattamaan myös muut lihantuotantoeläimet. Sydänmerkityn possun ottaa keväällä valikoimiinsa kymmenkunta Tanskassa toimivaa kauppaketjua, esimerkiksi Suomessakin tutut Lidl ja Spar.
Sydämet kertovat hyvinvoinnin tason
Hyvinvointimerkin kolme tasoa edellyttävät tuottajan sitoutumista hyvinvointiparannuksiin, jotka eroavat selvästi Tanskan lain vaatimasta vähimmäistasosta sikojen pidossa. Suomen oloihin vertailu ei ole yksiselitteistä, sillä maiden välillä on eroja merkinnän eri tasoista huolimatta. Vertailua voi silti tehdä yleistäen tai yksittäisiä hyvinvoinnin edellytyksiä tarkastellen.
Merkinnän alin taso, yksi sydän, on karkeasti ottaen eniten suomalaista sikatuotantoa vastaava. Sikojen häntiä ei saa typistää, sioille on annettava tonkimis- ja tutkimismateriaalia, ja niillä on oltava enemmän tilaa kuin tavanomaisessa EU-tuotannossa. Suomalaisesta tuotannosta yhden sydämen merkintä eroaa siinä, ettei emakoita saa pitää lainkaan tiineytyshäkeissä eikä porsimishäkeissäkään kuin neljä päivää, ja teuraskuljetus saa kestää maksimissaan kahdeksan tuntia. Suomessa sikojen pito tiineytys- ja porsimishäkeissä on yleistä, ja eläinkuljetusten kestossa on vaihtelua todennäköisesti enemmän kuin Tanskassa. Suurin osa viranomaistarkastetuista eläinkuljetuksista kestää meillä noin 3-4 tuntia, mutta sikoja saa kuljettaa jopa 24 tuntia. Toisaalta Suomen lainsäädännön mukaan sikoja pidetään lähtökohtaisesti väljemmin kuin mitä EU-säädökset vaativat.
Kahden sydämen merkintä sisältää edellisten lisäksi reilummin karsinatilaa, porsimishäkin käytön korkeintaan kahden päivän ajan, sekä porsaiden vieroituksen aikaisintaan neljän viikon ikäisinä. Kolmen sydämen merkkiin vaaditaan näiden ohella vielä reilusti enemmän tilaa, olkea sekä ulkoilumahdollisuus. Suomalainen luomusianlihantuotanto vastaa karkeasti tanskalaista kolmen sydämen tuotantoa (lukuun ottamatta luomurehuja ja muita luomutuotannon ympäristöasioihin liittyviä vaatimuksia).
Miten tanskalainen sydänmerkitty possu eroaa kotimaisesta?
Mitä tanskalaisella sydänmerkinnällä siis saisi Suomen markkinoilla kotimaiseen tuotteeseen verrattuna? Ainakin varmuuden siitä, ettei emakoita ole pidetty tiineysaikana häkissä. Täydet kolme sydäntä varmistaa myös sen, ettei porsimishäkkejä ole käytetty lainkaan, ja että eläimet ovat saaneet ulkoilla vapaasti. Kotimaiseen tavanomaiseen tuotantoon kuuluu jo nyt, ettei häntiä typistetä, sioille annetaan tutkimismateriaalia, ja sikoja pidetään väljemmin kuin Tanskassa. Porsimishäkit avataan usein muutaman päivän kuluttua porsimisesta, ja tiineytyshäkkien käyttö vähenee hiljalleen. Antibioottien käyttö eläinlääkinnässä on Suomessa huomattavasti vähäisempää kuin Tanskassa.
Kotimainen ja tanskalainen sydänmerkitty tuotanto eivät siis ole täysin vertailukelpoisia keskenään, mutta jos hyvinvointimerkittyä possua alkaa Tanskasta virrata Suomen markkinoille, voi siitä tulla kotimaiselle tuotannolle varteenotettava kilpailija. Nähtäväksi jää, riittääkö suomalaiskuluttajille siinä vaiheessa enää mielikuva kotimaisen tuotannon paremmuudesta ulkomaiseen verrattuna, vai tarvitaanko suomipossullekin pian oma merkintänsä hyvinvoinnin takeeksi.