Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta keskusteli edellisessä kokouksessaan hallituksen kuntareformissa esitetystä suunnitelmasta yksityistää lemmikkieläinpäivystys. Suunnitelmasta uutisoitiin laajalti maaliskuussa ja esimerkiksi Suomen Eläinlääkäriliitto vastusti aikomusta. Suunnitelma on aiheuttanut pelkoa, että lemmikinomistajien eläinlääkärikustannukset tulevat kasvamaan. Maa- ja metsätalousministeriö selvittää, millaisia vaikutuksia lemmikkieläinten eläinlääkäripäivystyksen siirtämisestä kunnilta yksityiselle olisi eläinlääkintähuollon ja eläinlääkärien alueellisen saatavuuden kannalta.
Neuvottelukunnan mielestä lemmikkieläinpäivystyksen yksityistäminen tarkoittaisi käytännössä päivystysten siirtymistä kohtuuttoman kauas useiden käyttäjien ulottuvilta. Päivystyspalvelun tarjoajien määrä vähenisi ja asiakashinnat karkaisivat tasolle, joka voisi aiheuttaa eläinsuojeluongelmia. Ongelmia ilmenisi erityisesti harvaan asutuilla alueilla, joilla päivystäminen ei olisi kannattavaa yksityiselle toimijalle. Lääkärinapua tarvitsevan eläimen pääsy lähimpään eläinlääkäriin kestää tällaisilla alueilla jo nyt pitkään.
Neuvottelukunnassa todettiin, etteivät yksityiset eläinlääkärit nykyäänkään pysty hoitamaan potilaitaan samanlaisilla taksoilla kuin kunnaneläinlääkärit. Kenen vastuulle eläinsuojelu jää, jos kunta ei vastaa hoidosta ja yksityinen eläinlääkäri ei syystä tai toisesta pystykään auttamaan eläintä? Neuvottelukuntaa epäilytti myös, jääkö eläinlääkärinvirkoja yksityistämisen takia täyttämättä, jos kuntapuoli ei houkuttele. Vaikka tuotantoeläinpäivystys säilyy yhä kunnilla, virkaeläinlääkärin puuttumisella voi olla vaikutuksia tuotantoeläintenkin hoidon saatavuuteen.
Jos eläinlääkäripäivystys yksityistetään, yksityisen toimijan on järjestettävä lemmikkieläinten ensiapu. Jatkohoidon jättäminen päivystysvelvoitteen ulkopuolelle säästäisi kuluja. Neuvottelukunnan mielestä nyt tehtävässä selvityksessä on huomioitava, aiheuttaako hintojen vaihtelu yksityisillä eläinlääkäriasemilla alueellista epätasa-arvoa, ja jos aiheuttaa, korvaako kunta päivystyksen ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia. Nykyistä järjestelmää pidettiin kustannustehokkaana ja siksi hyvänä.
Eläimet kaupan kohteena rinnastetaan tavaraan
Neuvottelukunta keskusteli kokouksessa myös eläimistä kaupan kohteena ja siihen liittyvästä kauppa- ja kuluttajansuojasta. Eläimen kasvattajan toimintaa arvioidaan oikeudellisen vastuun näkökulmasta. Suomessa on sopimusvapaus eli lähtökohtainen oikeus sopia yhdessä esimerkiksi kaupanteosta, kunhan sopimisessa pysytään lain puitteissa. Sopimukset ovat sitovia, ja niihin voidaan sisällyttää erilaisia ehtoja.
Eläintä luovutettaessa sovelletaan kauppalakia ja kuluttajansuojalakia. Molemmissa myyjä vastaa virheistä. Myyjän vastuu on tiukempi silloin, kun on kyse elinkeinonharjoittajan tekemästä kaupasta kuluttajan kanssa. Myyjä katsotaan esimerkiksi koirakaupassa elinkeinonharjoittajaksi tietyin ehdoin. Myös oikeustoimilakia voidaan soveltaa eläintä luovutettaessa.
Sopimusoikeudellinen vastuu velvoittaa myyjän luovuttamaan eläimen ja ostajan maksamaan sovitun hinnan. Omistusoikeus siirtyy, kun hinta on kokonaisuudessaan maksettu ja eläin luovutettu. Kaupan purkaminen tämän jälkeen on hyvin harvinaista, eikä myyjällä kaupanteon jälkeen ole enää sananvaltaa eläimeen. Lisäehdoilla voidaan tarvittaessa rajata omistajan täyttä päätösvaltaa, ja tämä huomioidaan yleensä hinnassa, jotta ehdot muodostuvat kohtuullisiksi myös ostajan kannalta. Kauppahintaan kuuluvat kuluttajansuojalain mukaan kirjalliset ”käyttöohjeet” – eläinten kyseessä ollessa tällaisia ovat esim. ruokinta- ja hoito-ohjeet. Sellaisten rotujen kyseessä ollessa, joille hyvin todennäköisesti tulee kallista hoitoa vaativia terveysongelmia, olisi myyjän ehdottomasti kerrottava näistä ostajalle.
Kuten tavarasta, myyjä on pääsääntöisesti vastuussa myös kaupan kohteena olevan eläimen viallisuudesta, tarkoitukseen soveltumattomuudesta, sairaudesta jne. Ostajan on reklamoitava kahden kuukauden kuluessa terveysongelman havaitsemisesta/ymmärtämisestä. Lain mukaan myyjän on ensisijaisesti korjattava viallinen tuote tai vaihdettava se uuteen, toissijaisesti alennettava hintaa tai purettava kauppa, tietyissä tilanteissa jopa maksettava vahingonkorvauksia. Eläinten kyseessä ollessa ongelmana on, etteivät perinnölliset viat tai sairaudet ole korjattavissa, eikä ”uutta vastaavaa tuotetta” ole esimerkiksi pentujen suhteen olemassa. Neuvottelukunnan mielestä näiden aiheiden laajempaa säätelyä olisi syytä pohtia eläinsuojelulain uudistuksen yhteydessä.