Teuraskuljetus on tuotantoeläimelle aina rasitus, ja puolivillille porolle se on vielä suurempi stressin aihe kuin päivittäiseen ihmisen läsnäoloon tottuneelle naudalle tai sialle. Teurasporot altistuvat stressille, jota aiheuttaa porojen kokoaminen, käsittely, lastaus ja kuorman purku sekä olosuhteet kuljetuksessa ja teurastamossa. Tuore tutkimus 670 000 teurasporon lihantarkastustiedoista vuosilta 2004–2016 osoittaa, että porojen hyvinvointia voidaan vielä parantaa, erityisesti lyhyissä teuraskuljetuksissa, joissa ei vaadita viranomaisen hyväksymää kalustoa eikä kuljettajan pätevyystodistusta. Vertailu 1980-luvun aineistoon kertoo kuitenkin, että tilanne on parempi kuin aiemmin, sillä ruhjeiden ja murtumien määrä porojen ruhoissa on huomattavasti vähentynyt vuosikymmenten takaisesta.
Kenttäoloista pitkiin kuljetuksiin
Poroja ei aikaisemmin tarvinnut kuljettaa teurastamoihin, sillä ne teurastettiin kenttäolosuhteissa. 80-luvulla Suomeen perustettiin poronlihan vientiteurastamoja, ja nykyään 75 % poroistamme teurastetaan virallisesti hyväksytyissä teurastamoissa. Porojen tainnuttamiseen käytetään pulttipistoolia, mutta teurastamoissa ei ole tainnutuskarsinoita, vaan poro pidetään tainnutuksen aikana hallinnassa ihmisvoimin.
Porojen kuljetukseen ei ole erillisiä säädöksiä, vaan kuljetuksissa noudatetaan eläinkuljetuslakia (1429/2006) sekä vuodelta 2005 peräisin olevaa neuvoston asetusta eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana. Teuraskuljetusten lisäksi poroja voidaan niiden elinaikana kuljettaa ajoneuvoilla laitumelta toiselle sekä lisäruokittavaksi erityisesti eteläisellä poronhoitoalueella.
Kalustolla ja kuljettajan pätevyydellä suuri merkitys
Kun poroja kuljetetaan teuraaksi pitkiä matkoja, kuljetuksiin käytetään poroille suunniteltuja, viranomaisen tarkastamia rekkoja. Tarkoitukseen suunnitellut lastaussillat helpottavat porojen lastausta ja purkua. Erilliset karsinat vasoille ja aikuisille eläimille vähentävät törmäilyä ja talloutumista ja niistä aiheutuvia ruhjeita. Rekan kuljettajalla on oltava eläinkuljetuslupa ja siihen vaadittava pätevyys.
Sen sijaan lyhyissä, alle 65 kilometrin teuraskuljetuksissa ei vaadita hyväksyttyä kuljetuskalustoa, vaan poroja voidaan kuljettaa esimerkiksi pakettiautoilla ja perävaunullisilla ajoneuvoilla. Kuljettajilta ja eläinten käsittelijöiltä ei myöskään vaadita erikseen osoitettua pätevyyttä porojen käsittelyyn.
Mikä kuljetuksessa stressaa?
Ihmisen läheisyys, käsiteltäväksi joutuminen ja kiinnipitäminen ovat poroille stressaavia kokemuksia. Teuraskuljetusten aikana porot voivat kolhia sarviaan ja sorkkiaan teurasauton rakenteisiin, kaatuilla ja talloa toisiaan. Käsittelyn aiheuttama rasitus taas heikentää porolihan laatua: jos lihan pH-arvo jää stressin vuoksi liian korkeaksi, on seurauksena tumma, tiivis ja kuiva niin sanottu tervaliha (DFD-liha).
Löydöksissä eroja poronhoitoalueiden välillä
Tutkimuksessa teurasporojen hyvinvointia ja lihan laatua arvioitiin ruhoissa näkyvien stressin ja trauman merkkien perusteella. Porojen, joilla oli ruhjeita ja murtumia, osuus oli suurin niiden porojen joukossa, joita oli kuljetettu lyhyemmän matkaa. Hyvinvointi ja lihan laatu osoittautuivat paremmiksi, jos kuljetusmatka oli ollut pitkä. Mittareissa löytyi eroja myös teurastamojen ja paliskuntien välillä.
Kaikkiaan ruhjeita ja murtumia havaittiin 0,6 %:ssa ruhoista. Pötsin sisältöä oli joutunut hengitysteihin 0,2 % poroista ja 0,03 % ruhoista oli epänormaalia hajua. Pötsin sisältöä löytyi hengitysteistä erityisesti eteläisellä poronhoitoalueella, jossa poroja joudutaan usein ruokkimaan lisärehulla. Käsittelyn ja kuljetuksen aikainen stressi ja toisaalta lisäruokinta, joka saa poron juomaan paljon vettä, voivat aiheuttaa pötsin sisällön muuttumisen normaalia vetisemmäksi. Tällöin poro voi vetää pötsin sisältöä hengitysteihin tainnutuksen yhteydessä. Pötsin sisältöä voi näin myös kulkeutua teurastamon puhtaalle puolelle aiheuttaen hygieniaongelmia.
Vammojen määrä vähentynyt takavuosista huomattavasti
Huomattava on, että nyt saadut tulokset ovat sekä porojen hyvinvoinnin että lihan laadun suhteen paremmat kuin vuosien 1980–1986 lihantarkastustiedot osoittivat. Tuolloin lähes 90 % poroista teurastettiin kenttäolosuhteissa ilman kuljetuksia, mutta silti 5,6 %:lla teurastetuista poroista oli ruhjeita ja murtumia. Vertailu osoittaa, että ihmisen käsittelyn merkitys teurasporojen hyvinvoinnille ja lihan laadulle on merkittävä. Porojen käsittelyyn tarvitaan koulutetut ja pätevät ammattilaiset sekä hyvät lastaus-, kuljetus- ja purkuolosuhteet sekä asianmukainen kalusto.
Tiedot tutkimukseen kerättiin tarkastuseläinlääkäreiden tekemistä virallisista lihantarkastustiedoista kaikista Suomen hyväksytyistä poroteurastamoista vuosilta 2004–2016. Aineisto käsitti lähes 670 000 poroa ja yli 4000 teuraserää. Teuraskuljetuksen keskimääräinen pituus oli 87 km.
Alkuperäisartikkeli: Laaksonen, S., Jokelainen, P., Pusenius., J. & Oksanen, A. 2017: Is transport distance correlated with animal welfare and carcass quality of reindeer (Rangifer tarandus tarandus)? Acta Vet Scand 59:17.