Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan marraskuisen kokouksen aiheena oli rescue-toiminta ja siihen liittyvä eläinten tuonti. Suomessa toimii useita yhdistyksiä, jotka tuovat rescue-koiria ulkomailta. Koiria tuodaan myös omatoimisesti ilman yhdistysten apua, ja usein ongelmat liittyvät juuri näihin tuonteihin. Neuvottelukunnassa todettiin, että rescue-eläinten tuonti on joka tapauksessa nykypäivää: riskien ohella on hyvä nähdä myös rescue-toiminnan positiiviset vaikutukset eläinten hyvinvointiin.
Neuvottelukunta oli kutsunut rescue-toiminnan asiantuntijoita kuultavaksi kokoukseensa. Keskustelua alustivat Salla Honkapää Romaniasta koiria tuovasta Rescueyhdistys Kulkureista sekä eläinlääkäri Tanja Hakkarainen, jolla on Espanjasta rescuekoiria tuova yhdistys Galgos del Fenix.
Asennevaikuttaminen lähtömaassa tärkeintä
Salla Honkapää kertoi, että Rescueyhdistys Kulkureiden tärkeimmät toimintatavat Romaniassa ovat kansalaisten valistaminen ja kulkukoirien sterilointi. Eläintenpitokulttuuriin, asenteisiin ja nuoreen sukupolveen pyritään vaikuttamaan niin, että eläinten oikeanlainen kohtelu toteutuisi ja kodittomien eläinten tilanne ratkeaisi jo lähtömaassa.
Maissa, joista koiria tuodaan, eläintenpitokulttuuri voi erota suomalaisesta käytännöstä huomattavastikin. Esimerkiksi pentuja otetaan leluiksi lapsille ja hylätään herkästi; samoin työ- ja metsästyskoirat, jotka eivät toimi toiveiden mukaan, päätyvät helposti ”tappotarhoille”. Sekarotuisten koirien arvostus on vähäistä.
Järjestäytynyt tuonti on suunnitelmallista
Kulkurit tuo koiria Suomeen käyttämällä eläinten jäljitettävyyden ja tuonnin valvonnan varmentavaa TRACES-järjestelmää ja noudattamalla viranomaisten ohjeita eläinten kaupallisesta maahantuonnista. Adoptiotoiminnan perusteena ovat toimiviksi havaitut prosessit, joita seurataan ja hiotaan jatkuvasti. Ensisijaista tuonneissa on Honkapään mukaan laatu, ei määrä.
Rescuetuontia suunniteltaessa tuleva adoptioperhe valitaan tarkasti ja sitä valistetaan adoptioon mahdollisesti liittyvistä ongelmista. Sääli ei ole peruste hankkia rescuekoiraa, joten koiran ottava perhe haastatellaan huolellisesti. Kulkureilla on tarjolla myös rescuekoiranottajan verkkokurssi. Adoptiokoteihin ollaan yhteydessä vielä koiran kotiutumisen jälkeenkin, ja tarvittaessa yhdistys hoitaa adoptoidun koiran uudelleensijoituksen. Uudelleensijoituksen syynä on useimmiten ”adoptoijan säälistä tai pelastamisen halusta johtuva omien resurssien yliarviointi ja vauhtisokeus”.
Koirat sopeutuvat perheoloihin Suomessa useimmiten hyvin, ehkä johtuen taustastaan, jossa sopeutuminen monenlaisiin oloihin on ollut hengissä selviytymisen edellytys, arvioi Honkapää.
Alan yhteiset standardit tasaisivat laatua
Yksityisten tuontien riskit ovat yleensä suuremmat kuin järjestäytyneessä toiminnassa tiedon ja ymmärryksen puutteen vuoksi. Esimerkiksi rabiesrokotusten ja ekinokokkoosin lääkityksen tarpeellisuutta ei aina ymmärretä. Toisaalta myös joidenkin rescueyhdistysten toiminnassa epäillään olevan tarkistettavaa.
Neuvottelukunnan keskustelussa ehdotettiin, että matalan kynnyksen yhteistyö ja yhteiset standardit alalle olisivat hyvä keino tasata rescuetuontien laatua. Yhteistyö ja keskustelu Eviran sekä muiden viranomaisten kanssa on toivottavaa. Todettiin, että myös eläinlääkärien koulutuksessa voitaisiin nostaa rescuekoirien hoitoon ja hyvinvointiin liittyviä asioita enemmän esiin.
Eroon vastakkainasettelusta, tukea eläinlääkäreille
Rescuekoirien osuus eläinlääkärin vastaanotolla käyvistä potilaista kasvaa koko ajan, kertoi Tanja Hakkarainen. Eläinlääkäriin käytösongelmien vuoksi tuotavien rescuekoirien ongelmana arvioitiin todellisuudessa useimmiten olevan se, että koiralla on kipuja. Keskustelussa tuotiin esiin, että eläinlääkärien kouluttautumista ja positiivista asennoitumista rescuetuonteihin olisi tuettava. Todettiin, että rescue-eläimiä tuodaan joka tapauksessa ja ne on hoidettava, eikä asiakkaan nuhtelu edistä asiaa. Neuvottelukunta jatkaa keskustelua aiheesta seuraavassa kokouksessaan.