Rantaniittyjä hoitava nautakarja ja lampaat tekevät tärkeää työtä alueiden pitämisessä matalakasvuisina ja sopivina elinympäristöinä näillä alueilla eläville kasveille, linnuille ja hyönteisille. Ilman laiduneläimiä ei nykyistä rantaniittyjen hoitoalaa pystyttäisi ylläpitämään. Rantalaidun-hankkeen loppuseminaarissa 4.5.2023 Liminganlahden luontokeskuksessa kuultiin merenranta-alueiden laidunnuksen eduista ja hyödyistä luonnon monimuotoisuudelle sekä avattiin tutkimustuloksia laiduntamisen vesistövaikutuksista.
Rantalaidunnus vähentää ravinteiden kokonaismäärää merenrannoilla
Eläinten kasvuun sitoutuu osa merenrantalaidunten kasvillisuuden ravinteista, mikä vähentää ravinteiden kokonaismäärää laidunalueilla. Rantalaidun-hankkeessa laskettiin laiduneläinten kautta tapahtuvaa ravinteiden kiertoa. Hankkeen tutkija Marika Laurilan mukaan laidunnus vähentää tutkitusti kasvillisuuden biomassaa ja siihen sitoutuneiden ravinteiden sekä rantaniityn ravinteiden kokonaismäärää.
Osa kasvillisuuden ravinteista sitoutuu eläinten kasvuun ja poistuu eläinten mukana laitumelta, osa ravinteista palaa takaisin niitylle eläinten sonnassa ja virtsassa. Eläimet syövät laidunkauden ajan pelkästään laidunruohoa, eikä alueelle viedä lisärehua. Eläinten kautta alueelle palautuvat ravinteet ovat siellä alun perin jo olleita. Kun laidunnuspaine on mitoitettu kestävästi, ravinteiden määrä alueella siis vähenee kokonaisuudessaan.
Ravinteiden kierto laidunnetulla ja hoitamattomalla merenrannalla. Kuvat: Luonnonvarakeskus
Oikein toteutettuna rantalaidunnus on laiduneläinten etu
Rantalaitumella eläimet pääsevät toteuttamaan lajinmukaista käyttäytymistään, kuten syömään, märehtimään, lepäämään lajitovereiden kanssa ja hoitamaan sosiaalisia suhteitaan laumassa. Lajinmukainen ravinnonhankintakäyttäytyminen onnistuu laitumella kaikkein luontevimmin. Eläimet voivat valita mieleisiään kasveja ja sieniä syötäväksi ja asettua märehtimään pehmeälle alustalle.
Eläinten halutaan työskentelevän luonnonlaitumella syömällä alueen ravinteita vähemmäksi. Eläimet voivat olla luonnonlaitumella niin kutsutusti kuntokuurilla, ylläpitoruokinnalla. Hyväkuntoiselle ja etenkin lihavalle laiduntajalle luonnonlaidun on silloin hyvä paikka. Eläin liikkuu sisäruokintakautta köyhemmän, mutta monipuolisemman ravinnon perässä paljon ja sen energiankulutus lisääntyy.
Eläinten kunnosta laitumella on aina huolehdittava hyvin ja laidunlohkoja vaihdettava riittävän usein, niin, että eläimillä on riittävästi niiden tarpeet tyydyttävää syötävää. Jos eläimen kuntoluokka on laidunkauden alkaessa jo alhainen, on syytä noudattaa varovaisuutta ja huolehtia eläin hyvään kuntoon ennen luonnonlaitumelle laittamista. Valmiiksi laihalle eläimelle ja erityisesti nuorelle, kasvavalle eläimelle luonnonlaitumen ravinto ei välttämättä riitä.
Kuuluvatko karitsat lainkaan luonnonlaitumille – huomio karitsan hyvinvointiin
Erityistä huomiota on syytä kiinnittää pikkukaritsoihin. Kannattaa miettiä, onko luonnonlaidun niin laadukas, että se tarjoaa riittävästi hyvälaatuista ravintoa kasvaville karitsoille ja niiden emoille. Huoli karitsojen hyvinvoinnista luonnonlaitumilla on todellinen ja riskit hyvinvoinnin heikkenemiselle isot.
Karitsan kunto voi mennä heikkoravinteisella laitumella nopeasti huonoksi, joten tarkkailun on oltava tiheää. Koko laidunkauden on myös varauduttava siihen, että huonokuntoinen eläin otetaan tarvittaessa luonnonlaitumelta pois. Huonokuntoinen karitsa voi sairastua helposti.
Luonnonlaidunnus ei siis automaattisesti takaa, että eläimet voivat hyvin, vaan eläimiä ja niiden kuntoa on seurattava tiheästi. Laidunkausi onkin eläinten omistajalle päivystystyötä.
Rantalaidunnus tekee hyvää terveydelle
Laidunnuksella on monenlaisia terveyshyötyjä eläimille. Lypsykarjalla on todettu laidunnuksen alentavan kuolleisuutta, vähentävän ihovaurioiden ja poikimavaikeuksien määrää ja edistävän jalkojen ja sorkkien terveyttä. Perinnebiotoopeilla laiduntavilla lypsyrotuisilla hiehoilla on havaittu laitumella enemmän lajinmukaista käyttäytymistä, kuten leikkiä, ja laidunkauden päätteeksi vähemmän ihonvaurioita ja ontumista kuin ennen laidunkauden alkua.
Laidunnus edistää myös ihmisen, muiden eläinten ja ympäristön yhteistä terveyttä: mitä vähemmän eläimet sairastavat ja tarvitsevat lääkintää, sitä vähemmän kasvaa esimerkiksi mikrobilääkeresistenssi ja uhka eläimistä ihmiseen tai toisin päin tarttuville taudeille eli zoonooseille.
Laitumella eläinten riesana voivat olla paarmat, punkit ja erilaiset loiset. Naudan yleisin loinen rantalaitumilla on isomaksamato, lampailla taas sukkulamato. Isomaksamato voi tarttua myös lampaisiin. Jos karjassa on havaittu loisia tai tarttuvia sairauksia, laidunnuksessa kannattaa pitää välivuosi. Terveen nautakarjan kesäisen laidunnuksen jälkeen samalle laitumelle voi seuraavana kesänä laskea esimerkiksi lampaita. Loislääkitys on tarpeen, jos loinen on todettu ulostenäytteestä.
Yhtä kaikki, laidunnus tarjoaa eläimille mahdollisuuden lajinmukaiseen käyttäytymiseen ja edistää siten eläinten hyvinvointia ja terveyttä. Myös Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA on todennut, että lypsylehmien hyvinvoinnin kannalta laidunnuksen hyvinvointiedut peittoavat sen hyvinvointiriskit.
Katso Rantalaidun-hankkeen video laidunnuksen hyvinvointihyödyistä:
Lue lisää:
Rantalaidun-hankkeen verkkosivut
Laiduntavat eläimet ja uhanalaiset perinnebiotoopit hyötyvät toisistaan
Laidunnus edistää eläinten hyvinvointia ja lisää luonnon monimuotoisuutta