Uuden eläinten hyvinvointilain tavoitteena olisi edistää eläinten hyvinvointia varmistamalla, että eläimet voivat ihmisenkin hoidossa toteuttaa lajinmukaisia käyttäytymistarpeitaan. Siksi on luontevaa, että lakiin kirjattava lista sallituista eläinlajeista tulisi rajaamaan pois sellaiset lajit, joille ei Suomen oloissa pystytä järjestämään riittävän lajinmukaista hoitoa ja olosuhteita.
Positiivilista eli lista sallituista eläinlajeista ei ole lainsäädännössämme aivan uusi asia, sillä meillä on nykyisinkin luettelo sirkuksissa sekä luonnonvaraisten eläinten tuotantotarhoissa sallituista eläinlajeista. Sallittujen lajien positiivilistoja on käytössä myös muun muassa Belgiassa ja Alankomaissa.
Uuden lakiluonnoksen liitteenä oleva lista kattaa ne lintu- ja nisäkäslajit, joita jatkossa voitaisiin pitää tuotantoeläiminä, sirkuseläiminä tai kiertävissä eläinnäyttelyissä. Luonnosvaiheessa listalla ovat käytännössä kaikki tällä hetkellä tuotantoeläimenä pidettävät lajit.
Sallituista seura- ja harrastuseläinlajeista on tarkoitus säätää myöhemmin asetustasolla, joten niiden osalta tulevan listan sisältöä voidaan toistaiseksi vain arvailla. Lakiluonnoksen perusteluiden mukaan on kuitenkin odotettavissa, ettei eksoottisen lemmikin omistaja joutuisi luopumaan tai lopettamaan eläintään sen vuoksi, että laji löytyy listalta. Poikkeusluvalla voisi jopa olla mahdollista saada pitää listan ulkopuolista lajia, jos omistaja voisi osoittaa pystyvänsä pitämään eläintä niin, että lain vaatimukset täyttyvät.
Taustalla eläimen käyttäytymistarpeet ja fysiologiset vaatimukset
Säännöksen ja listojen tarkoituksena olisi varmistaa, että meillä pidetään vain sellaisia eläimiä, joiden pito voidaan käytännössä järjestää lain edellyttämällä tavalla. Eläimen on voitava pitopaikassaan käyttäytyä lajinmukaisesti eli liikkua, levätä, huoltaa kehoaan, etsiä ruokaa sekä tilanteen mukaan hoitaa sosiaalisia suhteitaan. Pitopaikan on myös vastattava eläimen fysiologisia tarpeita. Jos eläin sairastuu, sen on saatavan asianmukaista hoitoa.
Eksoottisten otusten tarpeet ovat pitkälti samanlaisia kuin niiden sukulaisilla luonnossa. Kaikkia tarpeita ja niiden taustoja ei vielä tunneta riittävästi, jotta eläimelle varmasti voitaisiin järjestää sen hyvinvoinnin turvaavat elinolosuhteet. Erityisesti suurikokoisten, pitkäikäisten, aggressiivisesti käyttäytyvien tai esimerkiksi ravintonsa osalta kalliiksi tulevien eläinten pidossa on riski, ettei eläintä hoideta asianmukaisesti tai että se jopa hylätään pitovaikeuksien vuoksi.
Säännöksen avulla voitaisiin käytännössä torpata esimerkiksi tiikerin tuominen Suomeen lemmikki- tai sirkuseläimeksi, tai sivettikissan pitäminen kahvipaahtimon tuotantoeläimenä. Näin räikeät tapaukset on toki ennenkin saatu lainsäädännön keinoin estettyä, mutta jatkossa myös vähemmän raflaavien, mutta silti kyseenalaisten tapausten ratkominen olisi selkeämpää.
Entäs kotoiset lemmikkimme?
Kysymys siitä, toteutuvatko jokaisen koiran, kissan tai muun eläimen olennaisimmat tarpeet nykyisessäkään eläintenpidossa, on toki relevantti tässä yhteydessä. Lakiluonnoksen perusteluissa todetaan, että kesyeläimet ovat lähtökohtaisesti jollain tavoin sopeutuneet ihmisen pidettäväksi. Näiden eläinten tarpeista ja hoidosta on yleensä saatavilla laajemmin tietoa kuin monista villeistä, eksoottisista lajeista.
Listat eivät olisi täysin kiveen hakattuja, vaikka ne lakiin kirjataan. Eläinlajistoa voitaisiin täydentää tai sieltä voitaisiin poistaa lajeja sen mukaan, millaista uutta kokemukseen perustuvaa tai tieteellistä tietoa eläinlajin pidosta on saatavilla. Myös kansalaisille ja järjestöille varattaisiin mahdollisuus ehdottaa uusia lajeja tai listalla jo olevien lajien poistamista listalta.
Voit lausua lakiluonnokseen eläinlajeja koskevista rajoituksista ja positiivilistoista osoitteessa lausuntopalvelu.fi. Eläinlajien ja eläinten pitoa koskevia rajoituksia käsitellään lakiluonnoksen luvussa 2, pykälässä 8. Lista sallituista tuotantoeläimistä sekä sirkuksissa ja kiertävissä eläinnäyttelyissä pidettävistä lajeista on liitteessä 1.