fbpx Siirry sisältöön
Takaisin

Pääsiäisen kananmunat voi valita neljästä eri vaihtoehdosta – tai korvata ei-eläinperäisellä vaihtoehdolla

kananmuna on korvattavissa kasviperäisillä vaihtoehdoilla; kuvassa tipu

Kananmunia myydään lukuisilla eri kauppanimillä ja brändeillä, vaikka todellisuudessa kaupallisia tuotantotapoja on neljää erilaista: munia tuotetaan lattiakanaloissa, virikehäkkikanaloissa, ulkokanaloissa ja luomukanaloissa. Tutustu kananmunien tuotantotapoihin ja valitse pääsiäisen kunniaksi eläinystävällinen vaihtoehto, tai korvaa kananmuna kokonaan ei-eläinperäisillä vaihtoehdoilla.

Lattia-, häkki-, ulko- vai luomumuna?

Kananmunia tuotetaan Suomessa kaupallisesti lattiakanaloissa, virikehäkkikanaloissa, ulkokanaloissa ja luomukanaloissa. Nämä tuotantotavat ovat säädeltyjä ja valvottuja. Olosuhteiden sääntely perustuu muun muassa valtioneuvoston asetukseen kanojen suojelusta ja luonnonmukaisen tuotannon ehtoihin.

Keskivertosuomalainen kuluttaa vuodessa 11,1 kg kananmunia. Näiden munien tuottamiseksi tarvitaan vuosittain 1,05 kanaa ja 271 munintapäivää per kana.

Lattiakanaloista tulee yli puolet Suomessa tuotetuista kananmunista; ne ovat niin sanottuja ’vapaiden kanojen munia’ (erotuksena virikehäkkituotannosta). Kanojen parvikoot vaihtelevat muutamasta sadasta tuhansiin. Lattiakanalassa kanoja saa olla enintään yhdeksän yhtä neliömetriä kohden. Lattialla on pehkua, jota kanat voivat kuopsuttaa. Ne voivat ottaa myös pieniä lentopyrähdyksiä orsille ja valita itse munintapesänsä. Kerroslattiakanala on nimensä mukaisesti eri kerroksiin jaettu lattiakanala. Kerrosten vuoksi eläintiheys lattiapinta-alaa kohden on suurempi kuin yksitasoisissa lattiakanaloissa, vaikka sallittu eläintiheys on muuten sama 9 kanaa/m2 kuin kerroksettomissa lattialanaloissa. Lattiakanaloiden kanat eivät ulkoile.

Virikehäkkikanaloista tulee edelleen kolmannes suomalaismunista, vaikka häkkikananmunien kysyntä ja tuotanto ovat viime vuosina vähentyneet. Niitä kutsutaan myös varustelluiksi häkeiksi tai pienryhmäkanaloiksi. Kanat elävät päällekkäisissä, verkkopohjaisissa häkeissä, 10-60 kanaa häkkiä kohden. Linnuilla on orsi ja pesäpaikka munintaa varten, kuopsutusalue ja viila kynsien hiomista varten. Yhdellä kanalla on häkissä tilaa 750 cm² eli vähän reilun A4-arkin verran. Tilanahtauden vuoksi kaikilla häkin kanoilla ei välttämättä ole mahdollisuutta käyttää esimerkiksi ortta. Jos kanaryhmän koko on pieni, säilyy arvojärjestys vakaana ja kannibalismin riski on vähäinen. Virikehäkkikanaloiden kanoilla ei ole ulkoilumahdollisuutta.

Ulkokanalat ovat lattiakanaloita, joista kanoilla on ulospääsymahdollisuus läpi vuoden, ja kanoja saa pitää sisätiloissa enintään 16 viikkoa vuodesta. Kanoilla pitää olla päiväsaikaan mahdollisuus liikkua kasvillisuuden peittämällä laidunalueella. Laidunta tulee olla vähintään neljä neliömetriä kanaa kohti. Ulkokanalat vastaavat sisätiloiltaan lattiakanaloita, joissa sallittu eläintiheys on yhdeksän kanaa neliömetrillä. Ulkokanala on munantuotantotavoistamme harvinaisin: noin 3 % munista tuotetaan ulkokanaloissa.

Luomukanalat ovat lattiakanaloita, mutta kanat ruokitaan luomurehulla ja linnut pääsevät kesäisin, vähintään toukokuusta lokakuuhun, ulkoilemaan sään salliessa. Kanoja saa luomukanalassa olla kuusi neliömetriä kohden ja parvessa kanoja saa olla enintään 3 000. Suomen kananmunista 10 % tuotetaan luomukanaloissa.

Numero munassa kertoo tuotantotavan

Kanojen hyvinvoinnin ja lajinmukaisen käyttäytymisen näkökulmasta ulko- ja luomutuotanto ovat kanalle parhaat vaihtoehdot. Luomukanalassa kanoilla on eniten tilaa, ulkokanaloissa taas eniten mahdollisuuksia ulkoiluun. Tilan, vapaan liikkumisen ja lajinmukaisen käyttäytymisen mahdollisuuksien vuoksi hyvin hoidettua luomukanalaa voi pitää kanan kannalta parhaana vaihtoehtona.

Koska erilaisissa kanaloissa tuotettuja munia markkinoidaan useilla eri kauppanimillä, tuotantotavan tunnistaminen munapakkauksista voi olla vaikeaa. Yksiselitteinen keino tunnistamiseen löytyy munaan leimatusta numerosarjasta, jossa ensimmäinen numero kertoo tuotantotavan:

0 = luomukanala

1 = ulkokanala

2 = lattiakanala

3 = virikehäkkikanala

Vertaile kanojen oloja eri tuotantomuodoissa täällä.

Valtaosa munivista kanoista kärsii rintalastan murtumista

Munivilla kanoilla hyvin yleisiksi ovat viime vuosina paljastuneet rintalastamurtumat, joita pidetään kanojen pahimpana hyvinvointiongelmana. Tanskalaistutkimuksen mukaan murtumia esiintyi virikehäkkikanaloissa 50—98 prosentilla kanoista. Lattiakanaloissa (tavanomainen, luomu ja ulkokanala) murtumien esiintyvyyden vaihteluväli oli 53—100 %.  Rintalastamurtumien todennäköisyyttä lisäävät kanan keveys, varhainen muninnan aloittamisikä ja iso munan paino muninnan alussa. Rintalastan murtumat näyttävät kehittyvän sisäisesti, eikä niiden näkyvää paranemista ole tutkimuksissa havaittu.

Kukkotiput päätyvät edelleen murskaimeen

Kanamunatuotantoa varten kuoriutuu yhtä paljon kukko- ja kanatipuja. Kukkotipuille ei munantuotannossa ole tarvetta, joten ne yleensä lopetetaan heti kuoriutumisen ja sukupuolilajittelun jälkeen mekaanisesti murskaamalla tai hiilidioksidikaasulla. Kukkopoikien kasvatus lihaksi tai yhdistelmärotujen käyttö ei ole Suomen Siipikarjaliiton mukaan taloudellisesti kannattavaa.

Tipun sukupuoli voidaan kuitenkin tunnistaa jo munasta ja kukkotiput lopettaa hieman eettisemmin jo ennen kuoriutumista. Ranska kielsi vuoden 2023 alusta munintakanalinjaisten kukkotipujen tappamisen heti kuoriutumisen jälkeen ruskeiden kanojen (ja munien) osalta. Ruskeiden kanojen hedelmöittyneestä munasta voidaan optisesti erottaa tipun sukupuoli siipisulan värin perusteella. Valtaosa Ranskan munantuotannosta on ruskeita munia. Saksassa kukkotipujen lopettaminen on myös kielletty ja Italiaan on tulossa kielto.

Suomalaisista 62 % pitää vastakuoriutuneiden kukkotipujen tappamista täysin tai jokseenkin vääränä toimintatapana. Suomenkin tulisi ottaa mitä pikimmin käyttöön teknologia kukkotipujen erotteluun jo sikiövaiheessa, jotta vastakuoriutuneiden tipujen lopettamiselta vältyttäisiin.

Vaihtoehtoja kananmunille löytyy jokaisesta ruokakaupasta

Kananmunien käyttö ruoanlaitossa on yleistä, mutta ei välttämätöntä. Munan pystyy halutessaan korvaamaan kasvipohjaisella vaihtoehdolla tai toisinaan jättämään poiskin kokonaisuuden siitä kärsimättä. Vinkkejä ja ohjeita kananmunan korvaamiseen ruoanlaitossa ja leivonnassa tarjoilevat muun muassa Vegaaniliitto ja Himoleipuri.

 

Lue lisää:

Eläin ruokana – kuluttajan opas: Munat

Valtioneuvoston asetus kanojen suojelusta

Ruokavirasto: Kananmunien tuotantomuodot

Eläintieto.fi: Kana ja broileri tuotantoeläiminä

Kuinka monta eläintä ruokalautasesi kautta kulkee vuosittain?

Eläimen näkökulman huomiointi muuttaisi tuotantokäytäntöjä radikaalisti – EFSA arvioi munijakanojen ja broilereiden hyvinvointia uuden tutkimustiedon valossa

Valtaosa munivista kanoista kärsii rintalastan murtumista, kertovat tutkimukset