Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan helmikuisessa kokouksessa keskusteltiin eläinten luovutuksesta kaupanteon yhteydessä ja siihen liittyvistä myyjän ja ostajan vastuista. Eläinten rodunomaiset ongelmat tulevat usein omistajalle yllätyksenä, mikä voi aiheuttaa rahallisia ja eläinsuojelullisia ongelmia. Omistajalla tulisi olla oikeus eläintä koskeviin tietoihin jo aiemman omistajan ajalta; mm. lääkekirjanpidon ja hoitohistorian pitäisi seurata eläimen mukana.
Ostaja ei aina ole perehtynyt eläimen rotutyypillisiin ominaisuuksiin
Tiedonantovelvollisuus edellyttää, että luovutettaessa sairas tai vahingoittunut eläin on sairaudesta ilmoitettava vastaanottajalle. Samoin varoajallisten lääkkeiden käytöstä on ilmoitettava luovutettaessa tuotantoeläintä. Neuvottelukunta ei katsonut tiedonantovelvollisuuden sellaisenaan olevan riittävä, vaan sitä tulisi laajentaa. Laissa olisi vähintäänkin vaadittava ostajalle hoito-ohjeet eläintä luovutettaessa. Ostajalle oleellinen voi olla myös se tieto, että mitään aiempaa tietoa eläimestä ei ole, kuten rescue- ja löytöeläimillä tai ns. vahinkopennuilla. Tiedonantovelvollisuuden tulisi olla vahvempi yksityiselle lemmikinostajalle (kuluttajansuojalaki) kuin toiselle eläinkauppiaalle myytäessä (kauppalaki). Luovuttajan tulisi myös kertoa eläimen perinnöllisistä sairauksista.
Vastuu eläimestä ei saa olla yksin lapsella
Neuvottelukunnassa pohdittiin, tulisiko eläimen luovuttajalla olla vastuu olla luovuttamatta eläintä sellaiselle ostajalle, joka ei pysty huolehtimaan eläimestä. Koska eläimiä kohdellaan juridisesti tavarana, myyjä voi nykyisellään luovuttaa eläimen esimerkiksi alaikäiselle tai juopuneelle, vaikkei se eettisesti ole hyväksyttävää. Eurooppalainen lemmikkieläinsopimus kieltää eläimen luovuttamisen alle 16-vuotiaalle ilman holhoojan lupaa, mutta sopimukseen tehdyn varauman vuoksi tämä ei koske Suomea. Eläinsuojeluvalvonnassa aiheutuu ongelmia, jos vastuu eläimestä on lapsella. Todettiin, että Suomen varauma olisi tarpeen poistaa.
Kivijalkakaupassa ja verkkokaupassa kummassakin omat ongelmansa
Eläinten liikkuva kauppa on kielletty, mutta nykyään suuri osa eläinkaupasta tapahtuu verkossa. Neuvottelukunta pohti, olisiko esimerkiksi eläinten tilaamiseen verkosta luotava jonkinlaisia pelisääntöjä. Pohdittiin myös, onko eläimen ostomahdollisuus osamaksulla perusteltua, kun eläimen hoitoon sairastapauksissa voi kulua kerralla enemmän rahaa kuin eläimen alkuperäinen hankintahinta.
Ns. kivijalkakaupoissa myytävistä eläinlajeista keskusteltaessa neuvottelukunta toivoi, että eläinkaupassa myytäisiin vain eläimiä, joiden hyvinvointi voidaan eläinkaupan oloissa turvata. Jos kauppa ei pysty täyttämään olosuhdekriteereitä, sen ei pitäisi saada myydä ko. lajia. Eläinkaupassa eläinten myynti häkistä antaa myös ostajalle väärän kuvan siitä, mitä eläimen hoito vaatii.
Voiko eläin olla palkinto?
Eläinten luovuttaminen arpajais- ja kilpailuvoittoina on kielletty, mutta aluehallintovirastot voivat erityisestä syystä myöntää poikkeuksia. Eläimen myyjän on varmistuttava siitä, että ostaja pystyy huolehtimaan eläimestä, mutta eläinhuutokaupan ja arpajaisvoittojen suhteen tämä ei ole aiheuttanut eläinsuojelullista ongelmaa. Sen sijaan palkintona olemisen voidaan katsoa alentavan eläimen itseisarvoa. Arpajaisten ja huutokauppojen kohdeyleisö on ratkaisevassa asemassa. Eläimen itseisarvo on todettu jo EU:n perustamissopimuksessa ja se tulee kirjattavaksi eläinsuojelulakiin jossain muodossa, mutta käsitteen määrittelyn laissa todettiin olevan tarpeen.