Tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eli koe-eläinten suojelun neuvottelukunta kokoontui lokakuussa keskustelemaan muun muassa alan tutkijoiden koulutuksesta, ammatillisesta pätevöitymisestä ja alan rahoituksesta. Neuvottelukunta järjestää syksyn aikana aktiivisesti toimintaa ja suunnittelee koulutusta. Alan rahoituksen pieneneminen ja sitä mahdollisesti seuraava koe-eläintoiminnan laadun heikkeneminen huolestuttivat neuvottelukuntaa.
Säästöpaineita yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa
Koe-eläintoiminnan säästöjen perusteena ei ole koe-eläinten käyttömäärien väheneminen, vaan yliopistojen valtionrahoituksen leikkaaminen. Säästöjen pelättiin heikentävän koe-eläintoiminnan laatua ja perustasoa. Lainsäädäntö edellyttää, että koe-eläintoimintaa harjoittavilla on oltava riittävä henkilöstö ja muut resurssit toiminnan ylläpitoon, mikä vaikuttaa suoraan toiminnan laajuuteen: jos rahoitusta supistetaan, myös toimintaa on supistettava. Toiminnan jatkaminen vajaalukuisella henkilöstöllä laadusta tinkien ei ole mahdollista.
Työryhmä selvittää 3R-periaatteen edistämisen keinoja
Neuvottelukunta on asettanut 3R-periaatteiden (koe-eläinten määrän vähentäminen, eläinten olojen parantaminen ja eläinten korvaaminen vaihtoehtoisilla menetelmillä) edistämiseksi työryhmän, jonka tehtävänä on hahmotella uuden suomalaisen 3R-konsortion rakennetta ja toimintaa, kuten koulutusta ja tiedotusta. Konsortiossa tulisi olla ainakin suurimmat yliopistot, sektorilaitoksia sekä yksityisiä tahoja. Suunnitelmien mukaan konsortio jakaisi tietoa 3R-periaatteiden edistämisestä verkkosivuillaan, järjestäisi koulutusta, osallistuisi tutkimusrahoituksen hakuun ja tekisi tutkimusohjelma-aloitteita. Neuvottelukunta pohti muun muassa konsortion rahoituksen mahdollisuuksia.
Ammatillisessa pätevöitymisessä koe-eläinalalle ongelmia
Neuvottelukunnan asettama koulutustyöryhmä ehdottaa, että Suomeen asetettaisiin virallinen pätevöittämislautakunta, joka loisi koe-eläinalalle yhtenäiset kriteerit mukaan lukien myös pätevyyden arvioijat. Pätevyyden toteamisen keinoja ja koe-eläinkurssien akkreditointia valmistellaan parhaillaan. EU-jäsenvaltiot ovat itse vastuussa siitä, että toimijoiden pätevyys on varmistettu. Euroopan tasoinen akkreditointijärjestelmä olisi helppo ratkaisu toimijoille ja voisi tulla edullisemmaksi kuin nykyinen käytäntö, jossa Felasa (Federation of Laboratory Animal Science Associations, EU:n kansallisen koe-eläintoiminnan valvonnan yhteistyöelin) hoitaa akkreditoinnin. Suomessa yliopistot ovat jo harmonisoineet tiettyjen koe-eläinkurssien sisältöjä, mutta kaikkien kurssien ja esimerkiksi koe-eläinten hoitajien koulutusta ei ole ollut mahdollista järjestelmällisesti yhdenmukaistaa.
Koe-eläinten hoitajien koulutuksesta on oltu huolissaan jo jonkin aikaa: millaista tietoa hoitajille annetaan koulutuksessa, ja vastaako se tulevien työnantajien tarpeita? Perustason osaaminen koe-eläinhoitajilla on neuvottelukunnan mielestä pääsääntöisesti kunnossa, mutta erityisalojen osaamisessa olisi parantamisen varaa. Lähes kaikilla koe-eläinten hoitajilla on eläintenhoitajan tutkinto, mutta ammattitutkintoja puuttuu ja niiden suorittamisessa on ollut vaikeuksia koulutuksen järjestäjien ja työnantajien vuorovaikutuksen vaikeuksien pitkittymisen vuoksi. Kaikilla koe-eläimiä hoitavilla on kuitenkin oltava sekä teoreettiset että käytännön tiedot ja taidot eläinten hoitamiseen. Pätevyys todetaan koe-eläinlaitoksissa.
Tutkijoiden tiedonhankintakoulutuksen suurin etu koe-eläinten määrien väheneminen
Neuvottelukunta pohti mahdollisuutta järjestää tutkijoille koulutusta eläinkokeita hyödyntäneiden tutkimusten systemaattisesta läpikäynnistä ja saadun tiedon hyödyntämisestä. Koulutuksen tarkoituksena olisi antaa välineitä arvioida hankesuunnitelmia ja pohtia, miten koe-eläimiä voisi korvata ja niiden käyttömääriä vähentää. Koulutuksessa perehdyttäisiin järjestelmälliseen tiedonhakuun koe-eläinaiheista ja meta-analyysien tulosten soveltamiseen tutkimushankkeissa. Parhaimmillaan järjestelmällisen tiedonhaun tuloksena voisi olla havainto siitä, että suunnitellun kaltainen tutkimus onkin jo tehty jossain muualla ja tulokset ovat jo tiedossa, eikä tutkimusta tarvitsisi enää toistaa.
Keskustelussa huomautettiin, että meta-analyysien kohdalla korostuu usein tieteellisen julkaisemisen vääristymä: negatiivisia tutkimustuloksia julkaistaan vain harvoin, kun taas positiiviset tai muuten yllättävät tulokset saavat palstatilaa tieteen julkisuudessa. Jopa meta-analyyseissä löydettyjen korrelaatioiden on joissain tapauksissa huomattu jälkikäteen olleen virheellisiä. Tutkijoiden on siis oltava valppaina, tunnistettava alansa ilmeisimmät sudenkuopat ja saatava koulutusta niiden välttämiseen, todettiin neuvottelukunnan keskustelussa.
Hyvää hoitokulttuuria ja parhaita käytäntöjä hyvinvointiryhmien toiminnan tueksi
Yksi neuvottelukunnan tehtävistä on tukea toiminnanharjoittajien eläinten hyvinvointiryhmien työtä. Neuvottelukunta käynnistää toiminnan järjestämällä verkostoitumistapaamisen marraskuussa. Tapaamisessa työryhmät pohtivat hyviksi havaittuja keinoja toteuttaa laissa määriteltyjä hyvinvointiryhmien tehtäviä, kuten henkilöstön neuvontaa, tiedottamista 3R-asioista ja valvonnan vaikuttavuuden seurantaa. Päivän aiheena on myös ’culture of care’ eli koe-eläinten hyvän hoidon ja huolenpidon käytäntö, johon koe-eläindirektiivi velvoittaa. Kolmantena aiheena pohditaan, miten neuvottelukunta omalta osaltaan voisi edistää hyvinvointiryhmien toimintaa ja 3R-periaatteita. Tapaamisen materiaalit julkaistaan myöhemmin neuvottelukunnan sivulla maa- ja metsätalousministeriön verkossa.