Luonnonvaraisten eläinten hyvinvointi pitää sisällään paitsi eläinyksilöiden hyvinvoinnin, myös luonnonsuojelullisen aspektin: luonnonvaraisen eläimen hyvinvointiin kuuluvat ympäristön hyvinvointi ja lajin sekä populaation elinvoimaisuus. Hyvinvoinnin tueksi tarvitaan siis myös luonnonsuojelua.
Eläinten oikeudet, hyvinvointi ja suojelu
Perinteisellä luonnonsuojelulla ja eläinten hyvinvointiajattelulla on sama päämäärä: ehkäistä eläimille aiheutuvia haittoja. Lähtökohtien välillä löytyy myös eroja. Perinteinen suojelu korostaa luonnon prosessien ja populaatioiden jatkumista ja eheyttä, kun taas hyvinvointinäkökulma keskittyy eläinyksilöiden elämän laatuun.
Suojelunäkökulma kiinnittää huomiota biodiversiteetin kannalta tärkeisiin lajeihin, harvinaisiin lajeihin ja niin sanottuihin avainlajeihin. Hyvinvointiajattelussa jokainen eläinyksilö, edustipa se vaikka vieraslajia tai harvinaista lajia, on tuntemuksineen yhtä tärkeä. Vaikka lajiensuojelulla ja eläinten hyvinvointiajattelulla on paljon yhteistä, niitä usein käsitellään poliittisesti ja käytännössä toisistaan erillisinä asioina.
Eläinoikeusajattelussa kaikilla eläimillä on yhtäläinen arvo, eikä eläimiä saa käyttää tai vahingoittaa muiden päämäärien vuoksi. Eläinten hyvinvointi edistyy esimerkiksi terveyttä edistämällä, kipua ja kärsimystä vähentämällä ja auttamalla eläimiä sopeutumaan paremmin elinympäristöönsä ja sen olosuhteisiin. Siksi hyvinvointiajattelu voi olla lähempänä perinteistä suojeluajattelua kuin eläinoikeusajattelu.
Sama tavoite ristiriidoista huolimatta
Käytännössä luonnonvaraisten eläinten suojelutyö ja eläinten hyvinvointityö jakautuvat erilleen. Luonnonvaraisten eläinten suojelusta vastaavat viranomaiset ja tutkijat työskentelevät usein suojelumandaatilla ja suojeluun liittyvän erillisen lainsäädännön kanssa. Tähtäimessä on tällöin uhanalaisten lajien suojelu elinympäristöineen ja mahdollisimman suuri biodiversiteetti eli elonkirjo.
Ristiriitoja luonnonvaraisten eläinten suojelun ja hyvinvoinnin välille aiheuttavat esimerkiksi vapaana ulkoilevat kissat, vieraslajiset eläimet, metsästys ja luonnonvaraisten eläinten hoito ja kuntoutus. Kiistanalaisista asioista huolimatta suurin osa ihmisistä ajattelee, että elonkirjoa pitää pyrkiä lisäämään ja eläinten kipua ja kärsimystä vähentämään aina kun se on mahdollista.
Luonnonvaraisten eläinten hyvinvointi ja suojelu tutkimuksen valossa
Kanadalaistutkimus selvitti, millaisina vastaajat näkivät erilaisen ihmistoiminnan vaikutukset luonnonvaraisiin eläimiin (kaupungistuminen, saastuminen, hakkuut ja kaivostoiminta, maatalous, villiintyneet kissat, liikenne, urheilumetsästys, salametsästys, ikkunoihin ja rakennuksiin törmääminen, haittaeläinten torjunta, luonnonvaraisten eläinten pyydystäminen lemmikkikäyttöön). Perinteiset luonnonsuojeluarvot omaavia ihmisiä verrattiin vastaajaryhmään, joiden arvomaailmassa ensimmäisellä sijalla oli eläinten hyvinvointi.
Vastauksissa naiset arvioivat ihmistoiminnan vaikutukset luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnille haitallisemmiksi kuin miehet – erityisesti silloin, kun toiminta aiheutti suoraan eläimen kuoleman, kuten urheilu- ja salametsästyksessä. Tutkijat tosin huomauttavat, että metsästäjille suunnatuissa kyselyissä naiset ovat yleensä aliedustettuina, jolloin naisten näkemys voi jäädä huomiotta.
Perinteistä maaseudun ja kaupungin eroa korostetaan usein, kun puhutaan arvoista ja asenteista luonnonvaraisia eläimiä kohtaan. Kirjoittajat huomauttavat kuitenkin, että maaseudulla kasvaneiden muutto kaupunkeihin ja toisaalta kaupungissa kasvaneiden maallemuutto tasoittaa asetelmaa. Tässä kyselytutkimuksessa maaseudulla ja kaupungissa asuvien näkemyserot olivat pieniä.
Kyselyssä niin eläinten hyvinvointia painottavat kuin perinteistä luonnonsuojelua kannattavat olivat samaa mieltä neljästä tärkeimmästä ihmistoiminnan aiheuttamasta uhasta luonnonvaraisille eläimille: urbaani kehitys eli luonnonvaraisten eläinten elinympäristöjen ottaminen ihmisen käyttöön, vesistöjen, ilman ja maaperän saastuminen, metsähakkuut ja kaivostoiminta sekä luonnonvaraisten eläinten elinympäristöjen ottaminen maatalouskäyttöön. Toisin kuin luonnonsuojelijat, suurimpina uhkina hyvinvointiorientoituneet vastaajat pitivät salametsästystä, luonnonvaraisten eläinten lemmikkikäyttöä ja urheilumetsästystä.
Yhteinen nimittäjä löydettävissä
Tutkimus osoitti, että kuilun kaivamiseen eläinten hyvinvointiajattelijoiden ja perinteisten luonnonsuojelijoiden välille ei ole syytä, vaan molemmat voivat omista lähtökohdistaan edistää hyvinä pitämiään tavoitteita. Yhteisen nimittäjän löytäminen luonnonvaraisten eläinten tilanteen parantamiseksi niin eläinten hyvinvoinnin kuin perinteisen suojelun arvomaailman ja käytäntöjen lähtökohdista on mahdollista, toivottavaa ja todennäköistä.
Teksti perustuu alkuperäisartikkeliin Dubois, S. & Fraser, D. (2013). Rating Harms to Wildlife: A Survey Showing Convergence between Conservation and Animal Welfare Views. Animal Welfare 22:49-55.
Luonnonvaraisten eläinten hyvinvointi on aiheena myös Eläinten hyvinvointikeskuksen, Pohjolan eläinten hyvinvointikeskusten verkosto NordCAW:n ja Helsinki One Health HOH:n järjestämässä seminaarissa Animal Welfare for Wild Animals 30.-31.10.2019 ja sen jälkeen käytävässä Hyvinvointia luonnoneläimille -paneelikeskustelussa 31.10. Lisätietoa luvassa pian!
Lue lisää luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnista:
Loukkaantuneet luonnoneläimet ihmisen armoilla