Hiekansyönti on kyseessä, kun hevosen ruoansulatuskanavaan joutuu hiekkaa joko rehun mukana tai hevosen syödessä sitä tarkoituksella. Hiekan kertyminen suolistoon aiheuttaa hevoselle ripulia ja ähkyoireita. Ongelmia yritetään estää kuonokopilla, jotka haittaavat sosiaalista kanssakäymistä, mutta eivät täysin estä hiekanhimoisten hevosten hiekansyöntiä. Hiekkaähkyjen ennaltaehkäisy ja hoidot lisäävät hevosenpidon kustannuksia ja aiheuttavat huolta hevosenomistajille, mutta lumen tulo eteläiseenkin Suomeen tuo nyt hetkellisen helpotuksen tilanteeseen.
Hiekansyönti hyvinvointiongelmana yleistymässä
Hiekansyönnistä johtuvia ongelmia esiintyy hevosilla etenkin Pohjoismaissa ja joillakin alueilla Pohjois-Amerikassa. Suomessa hiekansyönti on erityisen suuri ongelma. Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan toteuttaman kyselytutkimuksen mukaan hiekansyöntiä esiintyy eniten suomenhevosilla ja poneilla, ja enemmän ratsuilla kuin ravureilla. Syytä maan nuolemiseen ja hiekan syömiseen ei tiedetä.
Ilmastonmuutos ja hiekkatarhojen yleistyminen ovat lisänneet hiekan aiheuttamia sairastumisia. Varsinkin Etelä- ja Lounais-Suomessa hevoset ehtivät syödä pitkään hiekkaa ennen maan jäätymistä ja lumentuloa. Pahin hiekkaähkykausi ajoittuu loppusyksyyn. Yliopistollisen hevossairaalan eläinlääkäreiden mukaan hiekansyönnin aiheuttamat sairastumiset ovat lisääntyneet hälyttävästi.
Hiekansyönnin syitä ei tunneta
Eläinlääkäri Kati Niinistön tuoreessa väitöskirjatutkimuksessa selvisi, että ahneus, joutilaisuus ja alhainen asema laumahierarkiassa altistavat hiekansyönnille. Vaikka altistavia tekijöitä tunnetaan, maansyönnin eli geofagian syyt ovat edelleen hämärän peitossa.
Kivennäisten puutteen ja geofagian yhteydestä on näyttöä puolesta ja vastaan useilla eläinlajeilla ja ihmisellä. Hevosella aihetta on tutkittu vain vähän. Australialainen tutkimus syöntikohtien pitoisuuksista ja turkkilaisten vertailut hiekkaa syövien hevosten seerumipitoisuuksista antoivat viitteitä raudan ja kuparin puutteesta. Uuden kiinalaisen tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia: seerumin kalsium-, fosfori-, rauta- ja kuparipitoisuudet sekä Ca/P- että Cu/Zn-suhde olivat alhaisia. Helsingin yliopiston meneillään olevissa tutkimuksissa toivottavasti selviää, onko suomalaisten hevosten hiekansyönnissä kyse joidenkin kivennäisten puutoksista.
Hiekansyöjä oireilee monin tavoin
Hiekkakertymän tavallinen oire on vatsaontelon kiputila eli ähky. Muita yleisiä oireita ovat ripuli, liikkumishaluttomuus ja kylkien aristaminen. Ripuli voi johtua hiekan aiheuttamasta suolen ärsytyksestä. Jos suoliston supistusliikkeet eivät poista riittävästi hiekkaa ja altistus hiekansyönnille jatkuu, hiekkaa alkaa kertyä enenevässä määrin paksusuoleen. Hiekkakertymä venyttää suolta ja painaa sitä alaspäin. Kipu aiheutuu suolen seinämän venymisestä. Suuri hiekkakertymä tukkii pahimmillaan koko suolen.
Hiekkakertymä todetaan parhaiten röntgenkuvista. Diagnostiikassa käytetään myös ultraäänitutkimusta. Suoliston läpi tulevan hiekan voi todeta niin kutsutulla hanskatestillä, jossa veteen sekoitetussa sonnassa ollut hiekka valuu ulostetta painavampana muovisen hanskan sormiin. Testi ei kuitenkaan ole luotettava hiekkaongelman diagnosointiin.
Hiekkaähkyä voi ehkäistä ja hoitaa
Ulkoilu hiekkatarhassa muodostaa riskin hiekkaa syövän hevosen hyvinvoinnille. Hiekansyönnin estäminen ei kuitenkaan ole aina helppoa eikä halpaa. Hyvin rakennetussa haketarhassa ei ole hiekansyöntiongelmaa, mutta hake on kallis ratkaisu ja sen liukas pinta voi aiheuttaa loukkaantumisia. Asfaltti tarhan tai haketarhan pohjana on myös kallis ratkaisu. Kuonokopistakaan ei aina ole apua, sillä monet hiekkaa himoitsevat hevoset oppivat kaapimaan kuonokopan avulla hiekkaa suuhunsa. Jos hiekansyöntiä ei onnistuta estämään, hevonen voi kärsiä hiekkaoireista vuosien ajan.
Hiekkakertymien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon käytetään kuituvalmistekuureja. Eläinlääkäri Kati Niinistö osoitti väitöstutkimuksessaan, että psylliumin ja magnesiumsulfaatin yhdistelmä on tehokas lääkehoito hiekkakertymän poistamiseen paksusuolesta. Nenänieluletkulla neljänä päivänä annettu yhdistelmälääkitys poisti hiekkakertymän tehokkaammin kuin kumpikaan lääke yksinään tai kotona syötetty psyllium.
Joskus hevosen tilanne pahenee leikkausta vaativaksi, mutta epävarman lopputuloksen takia ähkyleikkauksia tehdään harvoin. Lisäksi suuri joukko suomalaisia hevosia elää liian kaukana ähkyleikkauksia tekevistä klinikoista. Kati Niinistö suositteleekin, että hiekkaepäilyissä hevonen tutkitaan ja hoidetaan yhdistelmälääkityksellä ennen kuin hiekka aiheuttaa hevoselle vakavan ähkyn.
Teksti: Tiina Reilas. Reilas on eläinlääketieteen tohtori ja Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija, jonka erityisalaa on hevosten lisääntymistiede.
Lue lisää:
Helsingin yliopisto, uutiset 21.11.2020: Ahneet hevoset altistuvat helpommin paksusuolen hiekkakertymille – tehokas keino hiekan poistamiseen löytyi Helsingin yliopiston tutkimuksessa
Niinistö, Kati 2020: Naturally occurring large colon sand accumulations and their medical treatment in horses.
Niinistö, K. E., Määttä, M. A., Ruohoniemi, M. O., Paulaniemi, M., Raekallio, M. R. 2019: Owner-Reported Clinical Signs and Management-Related Factors in Horses Radiographed for Intestinal Sand Accumulation. Journal of Equine Veterinary Science 80:10-15.
Zheng Li, Qingchao Liao, Yuwei Han, Liang Deng, Haiying Liu. 2020: A study of serum mineral, antioxidant capacity, and hematobiochemical parameters in horses with pica in China. Journal of Veterinary Behavior 37:81-85.
Ismail Aytekin, Ali Cesur Onmaz, Serap Unubol Aypak, Vehbi Gunes, Osman Kucuk. 2011: Changes in Serum Mineral Concentrations, Biochemical and Hematological Parameters in Horses with Pica. Biological Trace Element Research 139:301–307.
McGreevy, P.D., Hawson, L.A., Habermann, T.C., Cattle, S.R. 2001: Geophagia in horses: a short note on 13 cases. Appl Anim Behav Sci 71:119-125.
Kengittä kilpailemisessa on riskejä
Hevosen persoonallisuus ja temperamentti hyvinvoinnin tekijöinä