Hevosten kesäihottuma eli polttiaisallergia on tuskallinen sairaus, jonka puhkeamiseen vaikuttavat perimä ja ympäristö. Maailmanlaajuisesti polttiaiset aiheuttavat vakavia iho-oireita 3-5 prosentille hevosista. Suomessa vaivasta kärsivät eniten suomenhevoset, islanninhevoset ja eräät ponirodut. Hyönteisten sylkiproteiinille allergiset hevoset kärsivät armottomasta kutinasta varsinkin hännän ja harjan tyvessä. Hevosen hyvinvoinnin takia on ensiarvoisen tärkeää suojata hevosta polttiaisten puremilta. Parantavaa hoitoa ei ole vielä saatavilla, mutta kehitteillä olevista rokotteista odotetaan apua allergiasta kärsiville hevosille.
Taipumus polttiaisallergiaan periytyy
Polttiaisallergia (insect bite hypersensitivity, IBH) on Culicoides-suvun polttiaisten puremien aiheuttama yliherkkyysreaktio, jossa allergiaan taipuvaisen hevosen elimistö tuottaa vasta-aineita polttiaisten sylkiproteiineja kohtaan. Polttiaisille herkistyneet hevoset voivat olla allergisia myös mäkärille ja muille verenimijöille. Allergia kehittyy toistuvien puremien seurauksena yleensä muutamassa vuodessa.
Kesäihottuman yleisyys vaihtelee maantieteellisesti polttiaisten esiintymisen mukaan. Islannissa ei ole polttiaisia, joten siellä olevat hevoset eivät sairastu. Islanninhevosista kuitenkin yli puolet sairastuu, jos ne tuodaan aikuisena polttiaisalueelle. Yksivuotiskesänään polttiaisille altistuneet tuontivarsat eivät näytä sairastuvan useammin kuin manner-Euroopassa syntyneet. Polttiaisalueilla allergiaa esiintyy kaikilla hevosroduilla, mutta jotkut rodut ja suvut ovat herkempiä sairastumaan; saksalaisilla Shirehevosilla esiintyvyys on 38 %, belgialaisilla puoliverisillä 10 % ja Ruotsissa syntyneillä islanninhevosilla 8 %. Suomessa kaikki jalostusarvostellut suomenhevos- ja lämminverioriit tarkastetaan kesäihottumaan viittaavien oireiden varalta.
Polttiaiset aktiivisia keväästä pitkälle syksyyn
Millin-parin pituiset kirjavasiipiset polttiaiset ovat Suomessa erittäin yleisiä, joskin Keski- ja Pohjois-Suomessa niitä on eniten. Useimmat polttiaislajit kiusaavat hevosia aamu- ja iltahämärässä ja yöaikaan huhti-toukokuusta loka-marraskuuhun. Pahin aika on yleensä loppukesällä. Parin-kolmen millin pituiset mäkäränaaraat ovat myös aktiivisimmillaan aamuisin ja iltaisin lämpiminä, pilvisinä päivinä. Mäkäriä on yleensä eniten keskikesällä, mutta osa lajeista kuoriutuu aikaisemmin, osa myöhemmin. Kevään ja kesän sääolot vaikuttavat suuresti kuoriutumisaikoihin.
Eri polttiaislajit ruokailevat hevosen kehon eri alueilla. Monet lajit suosivat harjan ja hännän tyveä, säkää ja selkää, joidenkin polttiaisten ja mäkärien suosikkipaikkoja ovat vatsanalusta, pää tai korvat. Tuulisilla paikoilla polttiaisia on vähemmän, sillä ne ovat melko huonoja lentäjiä. Mäkärät ovat polttiaisia parempia lentäjiä, mutta eivät tule sisään talleihin. Pienen kokonsa vuoksi polttiaiset pääsevät helposti läpi tavallisista hyttysverkoista.
Kesäihottuma on erittäin kivulias ihosairaus
Polttiaisille herkistyneet hevoset alkavat kutista jo yksittäisten polttiaisten puremista. Puremakohtien kutina ja kirvely johtaa hankaamiseen, jonka seurauksena jouhet katkeilevat, karvat irtoavat ja ihoon syntyy hankaumia ja haavaumia. Iho turpoaa ja haavoista tihkuneesta kudos- ja tulehdusnesteestä muodostuu rupia. Sairauden edetessä ja kroonistuessa harjamarron ja hännäntyven iho hilseilee ja paksuuntuu. Oireiden voimakkuus vaihtelee yksilöittäin ja vuodenajoittain, mutta yleensä oireet pahenevat vuosi vuodelta.
Polttiaisallergia heikentää monen hevosen elämänlaatua merkittävästi, jos oireita ei saada hallintaan. Kutinasta ja rikkoontuneen ihon aiheuttamasta kivusta kärsivät hevoset voivat olla hermostuneita ja stressaantuneita tai muuttua apaattisiksi. Omistajille hevosen hoitaminen on henkisesti ja taloudellisesti raskasta.
Ihottumaloimi suojaa polttiaisilta
Kesäihottumahevosen hoito perustuu hyönteiskontaktien ja hankaamisen vähentämiseen, ihon hoitoon ja oireiden lievittämiseen. Tärkeintä on käyttää hevosella kunnollista, päähupulla varustettua kesäihottumaloimea. Pienikin reikä loimessa voi viedä loimitukselta tehon. Loimitus pitää aloittaa jo ennen polttiaisten ilmestymistä.
Hevosen pitäminen tallissa iltapäivästä yön yli aamupäivän alkuun vähentää altistumista, mutta ei kokonaan estä sitä, sillä pienten polttiaisten pääsyä talliin on vaikea täysin estää. Joissain tapauksissa loimea joudutaan pitämään tallissakin. Polttiaisten aktiivisuus on alimmillaan päiväsaikaan, joten ulkoilu loimen kanssa on turvallisinta kello 9-15 välillä.
Polttiaisille allergisen hevosen iho vaatii päivittäistä hoitoa. Erityisesti harja ja hännän tyvi on pidettävä puhtaina. Hiki täytyy aina pestä pois hevosen liikuttamisen jälkeen. Ihon pehmeänä pitämiseen ja ihotulehduksen hillitsemiseen löytyy useita tuotteita, joista voi kokeilemalla löytää omalle hevoselle sopivan. Eläinlääkäri voi määrätä kutinan hillitsemiseksi antihistamiineja, jotka auttavat joitakin hevosia. Antihistamiineista seuraa elinikäinen teuraskielto. Lääkitys ja ihonhoitotuotteiden käyttö kannattaa aloittaa ennen oireiden alkua. Lyhyt kuuri kortikosteroideja voi olla tarpeen vaikeammissa tapauksissa.
Polttiaisallergian tutkimus ja rokotekehitys etenee
Polttiaisten sylkiproteiinien tutkimus on ollut vilkasta runsaan kymmenen vuoden ajan. Allergiaa aiheuttavat proteiinit on tunnistettu ja niitä pystytään tuottamaan geeniteknologian keinoin. Tutkijat uskovat nyt kehittäneensä rokotteen, joka ehkäisee polttiaisallergian syntyä. Yhdeksää pääallergeenia sisältävän rokotteen testaus alkoi vuosi sitten Islannista Sveitsiin siirretyillä, rokotetuilla hevosilla. Sveitsiläiset aikovat kokeilla rokotetta myös siedätyshoitona. Islantilaisten projektissa on meneillään myös siedätyskoe, jossa ohrassa tuotetut allergeenit annostellaan suun limakalvolle erityisen kuolaimen avulla.
Sveitsiläisten johtama tutkimusryhmä on kehittänyt hiljattain kaksi terapeuttista rokotetta, jotka vähensivät polttiaisallergian oireita. Polttiaisallergiassa eosinofiilisiä valkosoluja kerääntyy ihoon. Eosinofiilien syntyä, kulkeutumista ja aktivoitumista säätelee interleukiini 5 (IL-5) -niminen välittäjäaine. IL-5 -välittäjäainetta vastaan rokotetut hevoset tuottivat autovasta-aineita, minkä seurauksena eosinofiilien määrät vähenivät. Toiseen rokotteeseen valittiin kutinaa aiheuttava IL-31, jota myös löytyy kesäihottumahevosten ihovaurioista. Myös tämä rokote synnytti autovasta-aineita ja vähensi ihovaurioita. Jatkotutkimukset tulevat osoittamaan, kuinka paljon molempien rokotteiden yhdistäminen helpottaisi kesäihottumahevosten oireita.
Teksti: Tiina Reilas. Reilas on eläinlääketieteen tohtori ja Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija, jonka erityisalaa on hevosten lisääntymistiede.
Lue lisää:
Institute For Experimental Pathology, University of Iceland, KELDUR:
- Summer eczema, insect bite hypersensitivity in horses
- Vaccination with purified recombinant allergens in adjuvant and challenge experiment
- Challenge – testing of the vaccine
Lisää Tiina Reilaksen tekstejä: