Hevosella tulee olla tarvittaessa ulkotarhassa ja laitumella suoja epäsuotuisia sääolosuhteita vastaan, jos hevosta ei voida ottaa talliin sisälle suojaan. Suomessa hevostenpidossa yksi ongelma on hevosten riittämätön säänsuojaan pääsy tai kokonaan säänsuojan puute.
Säänsuojien käyttö ei vielä yleistä
Säänsuojaa käytetään hevosten väliaikaisena suojana silloin, kun hevonen ulkoilee osan aikaa päivästä. Ympäri vuoden kokoaikaisesti ulkona pidettävillä hevosilla taas tulee aina olla asianmukaisesti suojaava pihatto, jossa on kuiva ja pehmeä makuualusta sekä tilaa kaikille hevosilla. Sekä väliaikaisen säänsuojan että pihaton tulee täyttää hevosryhmäkohtaiset tilavaatimukset sekä olla hevosille turvallinen.
Ruotsalaistutkimuksen mukaan pohjoismaissa hevosen loimittamista tai talliin viemistä pidetään ensisijaisina säänsuojakeinoina. Hevosten loimittaminen ja turkin klippaaminen ovat yleisiä käytäntöjä. Lämminveri- ja puoliverihevosia loimitti > 90 % tutkimukseen vastanneista ja > 60 % klippasi hevosensa. Kylmäverihevosten klippaaminen ja loimittaminen oli harvinaisempaa. Syitä loimen käyttämiseen oli useimmiten sateiset, kylmät (ilman lämpötila < 10 °C) tai tuuliset päivät. 50 % vastaajista oli tietoisia siitä, että hevosen palautuminen urheiluharrastuksen jälkeen hidastuu loimittamisesta ja, että klipatuilla hevosilla on suurempi lämmönhukka.
Yleisesti suurin osa Euroopan hevosista asuu yksittäiskarsinoissa ja ne viedään ulkoilemaan säänsuojaan tai tarhaan, jossa ei ole varjoa. Uskomus pelkän loimittamisen riittävyydestä säänsuojaksi vähentää säänsuojien rakentamista ja käyttöä. Säänsuojien rakentamisesta aiheutuu myös työtä ja kuluja.
Lämpötila ja sää vaikuttavat hevosen kokemukseen ympäristöstään
Kesyhevosten esivanhemmat olivat avonaisten nurmialueiden laiduntajia ja sopeutuneet hyvin äärimmäisiin lämpötilan vaihteluihin ja sääoloihin. Hevosten lämpöneutraali alue (engl. thermoneutral area) on 5–25 °C (Morgan 1998). Tämä tarkoittaa sitä, että tällä lämpöastevälillä hevosen ei tarvitse käyttää ylimääräistä energiaa kehon lämmittämiseen tai viilentämiseen. Lämpöneutraalin alueen ala- ja ylärajat voivat vaihdella hevoskohtaisesti muutamia asteita sen mukaan, millaisiin olosuhteisiin hevonen on tottunut ja mikä sen terveydentila ja ravitsemus on.
Pelkkä kylmä ei usein haittaa hevosia
Viileämpään ilmaan tottuneet hevoset tarvitsevat karkearehusta saatavaa lisäenergiaa lämmön tuottamiseen vasta jopa -15 °C:ssa ja voivat alkaa näyttää lämpöstressin oireita yli + 10–20 °C lämmössä. Lämpimään sisäilmaan tottuneet hevoset voivat taas tarvita lisäenergiaa kehonsa lämmittämiseen jo + 5 °C:ssa. Lihasvärinää nähdään hevosilla sateisina ja tuulisina päivinä, mutta se ei riitä hevosen kehon lämpimänä pysymiseen.
Karkearehun lisäksi hevosen puhtaan veden jatkuvasta saannista on aina kaikkina vuodenaikoina huolehdittava. Talvikylmällä ulkona pidettäville hevosille tulisi olla tarjolla lämmintä vettä. Asiasta tullaan säätämään tarkemmin uuden eläinten hyvinvointilain hevosia koskevassa asetuksessa.
Hevosten kylmänsietoon vaikuttavat ikä, rotu, tottuminen ilmastoon ja ruokinta sekä ravitsemus. Kehon koko, rakenne ja eristyskyky (ihonalainen rasva, karvan laatu) taas vaikuttavat lämpöhukkaan. Pitkä ja paksu talvikarva vähentää merkittävästi kaikkien hevosten lämmönhukkaa, kylmäverihevosten ja ponien lämmönhukka talvella voi olla pienempää kuin puoliveristen ja lämminveristen hevosten. Sade ja tuuli heikentävät karvan eristyskykyä, mikä toimii viilennyksenä kesällä, mutta vaikeuttaa lämpimänä pysymistä talvella.
Ilman lämpötilan, ilmankosteuden ja sateen lisäksi kylmä ja märkä makuualusta vie hevosen kehosta pois lämpöä ja voi estää makaamisen kokonaan. Tällöin kuivitettavan säänsuojan tai makuuhallin riittävä kuivitus ja makuuhallin siisteys ovat tärkeitä hevosten hyvinvoinnille!
Lämpöstressi rasittaa hevosta
Lämpimällä ilmalla hevosen lämpöstressin merkkejä ovat tihentynyt hengitys, kohonnut ruumiinlämpö, kohonnut syke sekä hikoilu ja lisääntynyt juominen. Hevonen voi myös käyttäytyä passiivisesti. Lämpöstressin merkkejä voi alkaa näkyä jo > 20 °C:ssa. Stressireaktioon liittyvät hormonit ovat tutkimuksissa olleet huonoja ilmaisemaan hevosten lämpöstressiä, mutta fysiologiset muutokset voivat ilmaista hevosen lämpöstressiä jo ennen suuria käyttäytymisen muutoksia.
Kesällä tuulen ja varjon lisäksi viileä hiekka tai muta voivat toimia viilennyksenä ja hyönteisiä vastaan. Kesäkuumalla varjottomassa paikassa hiekka toisaalta hohkaa auringon lämpöä tehostaen lämmön vaikutusta.
Hevoset käyttävät säänsuojaa, kun siihen on mahdollisuus
Suojaan tai varjoon hakeutuminen on osa hevosten lämmönsäätelykäyttäytymistä (lajityypillinen käyttäytymistarve) samoin kuin kylki aurinkoon päin seisominen kevättalvella. Tutkimusnäyttö osoittaa, että hevoset käyttävät suojaa lepäämiseen ja säältä suojautumiseen, kun niille tarjotaan siihen mahdollisuus. Hevoset käyttävät säänsuojana mahdollisuuksien mukaan erilaisia maastonmuotoja, kasvustoja ja rakennettuja suojia.
Tutkimuksissa on havaittu, että hevoset hakeutuvat säänsuojaan kesällä auringon kuumuutta ja hyönteisiä pakoon sekä syksystä kevääseen tuulta ja sadetta suojaan. Jos ilma on kylmä, kuiva ja selkeä, hevoset viihtyvät usein ulkona. Säänsuojaan hakeutuminen voi tuoda myös turvallisuuden tunnetta, sillä hevosella on pakoeläimenä myös tarve piiloutua.
Suomessa hevosia on sallittu pitää lyhytaikaisesti laitumella, jossa säänsuojana, varjona ja hyönteissuojana on pelkkä tiheä kasvusto. Tutkimuksessa on kuitenkin havaittu, että hevoset suosivat laitumella rakennettua suojaa kaikenlaisissa sääoloissa vuoden ympäri verrattuna luonnon kasvuston suojaan. Luonnonvaraisten hevosten havaittiin kesällä jopa karttavan kasvustoa niissä viihtyvien hyönteisten vuoksi. Sen sijaan hevoset hakivat suojaa hyönteisiltä korkeilta ja tuulisilta paikoilta tai rannoilta viileistä ja mutaisista paikoista. Jos laitumelle ei ole mahdollista rakentaa säänsuojaa, pitäisi päivän kuumimpaan aikaan löytyä varjoisia ja tuulisia paikkoja.
Aikuisille terveille hevosille auringolle altistuminen ei tutkimusnäytön mukaan ole peruuttamattomasti vahingollista, mutta nekin hyödyntävät varjoa, kun siihen tulee mahdollisuus. Nuoret, vuosikkaat ja yli 15-vuotiaat hevoset hakeutuivat muita enemmän suojaan auringolta ja kuumalta. Hevoset hyödyntävät varjoisia paikkoja tuulettomina päivinä aina yli 15 °C asteesta yli 30 °C helteisiin. Hevoset hyödyntävä varjoja ja säänsuojia kesäaikaan lepäämiseen ja auringolta suojautumiseen eniten myöhäisestä aamupäivästä aina myöhäiseen iltapäivään asti. Tuulisella säällä hevoset viihtyivät myös päiväsaikaan laiduntamassa. (Holocomb 2017)
Loimittaminen ei poista hevosen säänsuojan tarvetta
Tutkimuslöydöksistä voidaan tiivistää, että keskimäärin hevosille on tyypillistä hakeutua varjoon tai säänsuojaan usein, lyhyitä aikoja kerrallaan, sekä ilman loimea että loimen kanssa. Tämä korostaa hevosen omien lämmönsäätelyyn liittyvien valintojen tärkeyttä. Ihmisen tarjoama talliin tai muuhun suojaan vieminen useiksi tunneiksi kerralla tai pelkkä loimittaminen ilman säänsuojaa ei tarjoa hevosille riittävän tyydyttävästi suojaa erilaisilta sääolosuhteilta.
Norjalaistutkimuksessa erirotuiset hevoset oppivat ilmaisemaan oman halunsa loimen pukemiseen kuviollista kohdetta koskemalla. Sekä loimen kanssa että ilman loimea ulkoilemaan tottuneet hevoset valitsivat loimen päällensä tuulisella ja sateisella säällä tai alle -10 C:ssa. Aurinkoisella säällä ja yli + 20 C:ssa hevoset halusivat loimen pois tai halusivat olla ilman loimea. Toisessa norjalaistutkimuksessa islanninhevoset hyödynsivät kuivitettua säänsuojaa erityisesti tuulisella ja sateisella säällä loimittamisesta huolimatta. Hevoset myös vaihtoivat lämmittämättömästä suojasta lämmitettyyn säänsuojaan, kun sää vaihtui kuivasta sateiseen ja tuuliseen. Loimittaminen ei siis tehnyt säänsuojaa tarpeettomaksi. Australialaistutkimuksessa kesällä loimittaminen ohueen vaaleaan loimeen suojasi osaa hevosista hyönteisiltä, mutta samaan aikaan hevosissa nähtiin monia lämpöstressin merkkejä. Tutkijat suosittelivatkin varjoisten paikkojen tarjoamista kesäaikaan.
Loimittamisesta on hyötyä lämmön säilyttämisessä kylminä kuukausina yli 20-vuotiaille hevosille sekä ainakin alle 6 kk ikäisille varsoille. Terveet nuoret (yli 6 kk) ja aikuiset hevoset pärjäävät Suomen oloissa kylmäpihatossa hyvin ilman loimea. Kylmään totuttaminen ilman loimea ja säänsuojan tarjoaminen perusterveille hevosille voisi auttaa pitämään yhdessä myös niitä hevosia, jotka leikkiessään rikkovat loimia.
Loimen sopivuuteen on syytä kiinnittää huomiota, jotta sen käyttö on hyödyllistä ja hevoselle miellyttävää. Loimi voi haitata liikkumista ja aiheuttaa hankaumia sekä alentaa karvan eristyskykyä, jos loimi kastuu ja painaa karvaa kasaan. Loimittaminen korkeakaulaisiin loimiin estää myös hevosten välisen rapsuttelun.
Kaikki hevoset yhtä aikaa säänsuojaan
Kaikkien hevosten on mahduttava suojaan yhtä aikaa. Tutkimuksissa varsojen on havaittu hakeutuvan useammin samanaikaisesti suojaan kuin aikuisten. Jos hevoslaumassa yksittäinen hevonen alkaa puolustaa resurssejaan, voi tämä kertoa mm. lauman sosiaalisista suhteista, liian vähäisistä resursseista tai niiden väärästä sijoittelusta, eikä siitä, ettei lauman kaikilla hevosilla olisi tarve suojaan. Ruotsalaistutkimuksessa havaittiin, että aikuisilla hevosilla oli ryhmäpihatossa suurempi lepotilan tarve kuin yksittäin pidettynä. Lämminverihevosten ja tammojen on havaittu joissakin tutkimuksissa hakeutuvan suojaan hieman useammin kuin kylmäverihevosten ja oriiden.
Suojaava katos sekä kuiva ja pehmeä makuualusta
- Hyvin sijoiteltu ja rakennettu, tilava ja hyvin kuivitettu suoja tarjoaa pohjoismaisiin olosuhteisiin ympäri vuoden paremman suojan kuin pelkkä luonnonkasvusto.
- Hyvässä suojassa on vähintään katto ja kolme seinää
- Pienissä ryhmissä riittävän suuri suoja kaikille hevosille tai isoissa ryhmissä kaksi tai useampi pienempi katos.
- Oviaukkojen suojaaminen muoviliuskoilla tai räsymatoilla ehkäisee veden, tuulen tai hyönteisten pääsyä sisään.
- Sijaintipaikaksi maaston korkeampi paikka, jotta vesi ei valu katokseen ja kuivikkeisiin. Tuulinen paikka, jotta katoksen luona olisi vähemmän hyönteisiä.
- Paljon ulkoileville isompi paksusti kuivitettu makuuhalli olisi tarpeen.
- Kuivitetussa katoksessa kuiviketta tulisi olla niin paljon, että itsekin voi laskeutua siihen polvilleen
Teksti: Heta Rautiainen. Rautiainen on Eläinten hyvinvointikeskuksen harjoittelija, eläintenkouluttaja(AT) ja eläinten käyttäytymis- ja hyvinvointitutkimuksen maisteriopiskelija.
Lue lisää:
Hevostietokeskus: Hevosten ulkotarhaan ja laitumeen liittyvät vaatimukset
Hevostietokeskuksen ohjeet hevosten säänsuojasta
Lähteet
Autio, E., Neste, R., Airaksinen, S. and Heiskanen, M.-L. 2006. Measuring the heat loss in horses in different seasons by infrared thermography. Journal of Applied Animal Welfare Science, 9: 211–221.
Autio, E., Heiskanen, M. L., & Mononen, J. (2007). Thermographic evaluation of the lower critical temperature in weanling horses. Journal of applied animal welfare science, 10(3), 207-216.
Boyd, L., & Houpt, K. A. (Eds.). (1994). Przewalski’s horse: the history and biology of an endangered species. Suny Press.
Cymbaluk, N. F., & Christison, G. I. (1990). Environmental effects on thermoregulation and nutrition of horses. Veterinary Clinics of North America: Equine Practice, 6(2), 355-372.
Hartmann, E., Bøe, K. E., Jørgensen, G. H. M., Mejdell, C. M., & Dahlborn, K. (2017). Management of horses with focus on blanketing and clipping practices reported by members of the Swedish and Norwegian equestrian community. Journal of Animal Science, 95(3), 1104-1117.
Holcomb, K. E., Tucker, C. B., & Stull, C. L. (2013) Physiological, behavioral, and serological responses of horses to shaded or unshaded.
Holcomb, K. E., Tucker, C. B., & Stull, C. L. (2015). Shade use by small groups of domestic horses in a hot, sunny environment. Journal of Animal Science, 93(11), 5455-5464.
Holcomb, K. E. (2017). Is shade for horses a comfort resource or a minimum requirement?. Journal of Animal Science, 95(9), 4206-4212.
Janczarek, I., Wiśniewska, M., Wnuk-Pawlak, E., & Wilk, I. (2020). Effects of horse blankets on the physiological and motion parameters of geriatric horses. Journal of veterinary behavior, 38, 32-37.
Jørgensen, G. H. M., Mejdell, C. M., & Bøe, K. E. (2019). The effect of blankets on horse behaviour and preference for shelter in Nordic winter conditions. Applied Animal Behaviour Science, 218, 104822.
Keiper, R. R., & Berger, J. (1982). Refuge-seeking and pest avoidance by feral horses in desert and island environments. Applied Animal Ethology, 9(2), 111-120.
Mejdell, C. M., & Bøe, K. E. (2005). Responses to climatic variables of horses housed outdoors under Nordic winter conditions. Canadian journal of animal science, 85(3), 307-308.
Mejdell, C. M., Bøe, K. E., & Jørgensen, G. H. (2020). Caring for the horse in a cold climate—Reviewing principles for thermoregulation and horse preferences. Applied Animal Behaviour Science, 231, 105071.
Mejdell, C. M., Jørgensen, G. H., Buvik, T., Torp, T., & Bøe, K. E. (2019). The effect of weather conditions on the preference in horses for wearing blankets. Applied Animal Behaviour Science, 212, 52-57.
Morgan, K. (1998). Thermoneutral zone and critical temperatures of horses. Journal of Thermal Biology, 23(1), 59-61.
Morgan, K., Ehrlemark, A., & Sallvik, K. (1997). Dissipation of heat from standing horses exposed to ambient temperatures between-3 o C and 37 o C. Journal of Thermal Biology, 22(3), 177-186.
Padalino, B., Loy, J., Hawson, L., & Randle, H. (2019). Effects of a light-colored cotton rug use on horse thermoregulation and behavior indicators of stress. Journal of veterinary behavior, 29, 134-139.
Snoeks, M. G., Moons, C. P., Ödberg, F. O., Aviron, M., & Geers, R. (2015). Behavior of horses on pasture in relation to weather and shelter—A field study in a temperate climate. Journal of veterinary behavior, 10(6), 561-568.
Tyler, S. J. (1972). The behaviour and social organization of the New Forest ponies. Animal Behaviour Monographs, 5, 87-196.