Maa- ja metsätalousministeriön yhteyteen perustettu seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta on ehtinyt jo kolmannelle toimintakaudelleen. Kauden ensimmäisessä kokouksessa neuvottelukunta listasi aiheita, joita se aikoo käsitellä ja joihin ottaa kantaa. Esiin nousivat muun muassa lemmikkieläinten jalostus, lemmikinpidon hintalappu ja kysymys siitä, onko kenellä tahansa ottaa oikeus ottaa lemmikkieläin.
Isoja kysymyksiä ja uutta roolinottoa
Neuvottelukunnan olemassaolo on viesti siitä, että valtiovalta on kiinnostunut eläinten hyvinvoinnista. Neuvottelukunnan tehtäviin kuuluu viranomaisten ja muiden alan toimijoiden välisen yhteistyön edistäminen sekä eläinten hyvinvoinnin edistäminen yhteiskunnassa, mikä edellyttää neuvottelukunnalta yhteiskunnallista näkyvyyttä. Neuvottelukunta voi valtiovallan nimeämänä auktoriteettina omalla toiminnallaan ja kannanotoillaan antaa signaalin siitä, että eläimet on otettava vakavasti, ja siten vaikuttaa eläintenpitäjien asenteisiin.
Jatkossa neuvottelukunta aikoo panostaa käytännön toimiin ja viestintään, joilla on vaikutusta suureen yleisöön. Aiheita, joissa neuvottelukunnan kannat voisivat olla enemmän esillä, nousi keskustelussa esiin useita. Lähitulevaisuudessa voidaan nähdä neuvottelukunnan ottavan kantaa esimerkiksi eläinjalostuksen ongelmiin, kissojen ulkoiluun vapaana, eläinsuojelutapausten nopeampaan ja tehokkaampaan käsittelyyn, sekä eläinsuojelun, lastensuojelun ja sosiaalitoimen yhteistyön mahdollisuuksiin eläinten kaltoin kohtelun ennaltaehkäisemiseksi.
Eläinsuojelutapauksissa tarvitaan monialaista yhteistyötä
Neuvottelukunta totesi, että eläinten laiminlyöntiin puuttumisessa tarvitaan erikoistunutta osaamista ja kiinteää yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Niin kutsutun eläinsuojeluputken (valvonnasta oikeusistuimiin) toiminta riippuu pitkälti virkoja hoitavien henkilöiden kompetenssista. Erikoistuminen auttaisi parantamaan toiminnan laatua ja valtakunnallista yhdenmukaisuutta.
Neuvottelukunnan mielestä rikosoikeudellisen järjestelmän rinnalle tarvittaisiin järjestelmä, joka mahdollistaisi puuttumisen huonoon eläintenpitoon silloinkin, kun tekijä ei ole syyllistynyt rikokseen. Todistustaakka on rikosoikeudellisessa prosessissa niin korkealla, ettei se suojele eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla; siksi tarvittaisiin hallinnollinen prosessi hoitamaan tilanteita, joissa ei ole selkeästi rikoksentekijää vaan sosiaalisista, terveydellisistä tms. syistä eläinten kaltoin kohteluun ajautunut ihminen.
Kuka tahansa ei sovellu lemmikinomistajaksi
Lemmikkieläimen omistaminen vaatii vastuunottoa ja monenlaisia resursseja. Neuvottelukunta totesi, että joissakin tapauksissa lemmikin ottamisen kynnystä oli tarpeen nostaa. Esimerkiksi iso, paljon liikuntaa kaipaava koira ei sovi sohvaperunan kaveriksi, eikä hevonen pihan perällä nököttäväksi lasten leluksi. Eläintä on paitsi osattava hoitaa oikein, myös ymmärrettävä arvostaa eläimenä itsenään, ei välineenä tai objektina. Oikeus ottaa lemmikki sisältää aina velvollisuuden huolehtia lemmikistä asianmukaisesti.
Eläintenpidon kustannuksista puhuttava
Eläimen omistajan rahanpuute on olennainen ongelma useissa eläinsuojelutapauksissa, keskustelussa todettiin. Yksittäisenkin lemmikin hoitamisella on hintalappunsa, ja varsinkin suurten eläinmäärien pito ja hoito vaatii rahaa ja jaksamista. Pienikokoisen eläimen hankintahinta taas ei ole useinkaan suhteessa eläimen hoidon kustannuksiin, eikä halvalla hankitun eläimen hoitoon tai lopetukseen välttämättä ole varoja tai motivaatiota. Eläinlääkinnän kustannuksia verrataan usein yhteiskunnan tukemiin ihmispuolen kustannuksiin, mikä aiheuttaa hämmennystä. Suuret eläimen hoitokulut voivat pahimmillaan johtaa eläimen hoitamatta jättämiseen ja tarpeettomaan kärsimykseen.
Neuvottelukunta aikoo palata edellä mainittuihin kysymyksiin seuraavissa kokouksissaan. Neuvottelukunnan tehtävänä on seurata ja arvioida seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin kehittymistä yhteiskunnassa sekä auttaa eläinten hyvinvoinnista vastaavaa maa- ja metsätalousministeriötä hyvinvointiin liittyvissä linjauksissa. Neuvottelukunta antaa myös ehdotuksia ja lausuntoja hyvinvoinnin kehittämiseksi. Tavoitteena on lisätä keskustelua lemmikkieläinten asemasta ja arvostuksesta ja välittää tietoa eläinten hyvinvoinnin merkityksestä.