Karanneista ja hylätyistä lemmikkikaneista syntynyt citykanipopulaatio on elänyt pääkaupunkiseudulla jo kolme vuosikymmentä. Vaikka villikaniineista ei pyritä kokonaan eroon, metsästetään niitä taas ensi kesään asti niillä puistoalueilla, joille ne aiheuttavat eniten tuhoa.
Helsingin alueen villikaneja saa metsästää syyskuun alusta maaliskuun loppuun. Tämän ajan ulkopuolella citykanit luokitellaan rauhoitetuiksi riistaeläimiksi. Metsästyksellä estetään kanikannan kasvua ja levittäytymistä yhä laajemmille alueille. Pyynnin toivotaan vähentävän citykanien kaupungin istutuksille aiheuttamia tuhoja. Liian suuren kanikannan uskotaan lisäävän ihmisten ja lemmikkieläimien riskiä saada loisia tai tartuntatauteja. Eläimien on myös pelätty houkuttelevan petoeläimiä kaupunkiympäristöön.
Riskeistä ja kasvituhoista huolimatta villikaneja ei ole luokiteltu haittaeläimiksi. Karanneista ja vapautetuista lemmikaneista 1980-luvulla syntynyt villikanipopulaatio on jossakin määrin hyväksytty osaksi pääkaupunkiseudun kaupunkikulttuuria, ja kantaa ei yritetä kitkeä kokonaan. Villikani onkin esimerkiksi päässyt Helsingin designkaupunki-vuotta juhlivaan postimerkkiin.
Syksy on parasta aikaa pupubongaukselle
Kanikannoista ei ole virallisia tilastoja, vaan pupujen määrää arvioidaan silmämääräisesti. Kuka tahansa voi ilmoittaa citykanihavainnoistaan Hatikka-nettipalvelussa.
Loppukesä onkin paras aika tehdä villikanihavaintoja. Luonnontieteellisen keskusmuseon hallintopäällikkö ja kaneja tunteva Heidi Kinnunen kehottaa uteliaita lähtemään viheralueille bongausretkelle iltahämärässä. Kanikanta on nyt suurimmillaan, sillä metsästyskausi on vasta alussa, ja naaraskaniinit ovat ehtineet hoitaa jo useampia poikueita.
”Villikani saa keskimäärin viisi poikasta. Parhaiten selviävät kevään poikueet, jotka ehtivät lihota ja hankkia elämänkokemusta ennen talvea. Marraskuussa syntyneet poikaset tuskin jäävät henkiin”, Kinnunen kertoo.
Kotikani jää luonnossa yksin
Kaikki maastossa näkyvät villikaniinit eivät suinkaan ole jo 1980-luvulla luontoon päässeiden esi-isiensä jälkeläisiä. Kinnusen mukaan maastossa voi joskus nähdä vastavapautettuja angorapupuja. Kotona kasvatetun lemmikkikanin jättäminen luontoon on lain mukaan rikollista kotieläimen heitteillejättöä.
”Kotona kasvanut kani jää yksin, eikä pääse osaksi kanikoloniaa. Kesällä kotikani löytää kyllä ruokaa, mutta talvella tulevat kovat ajat, jos kani ei saa suojaa. Se tuskin pääsee villikanien koloihin. Etenkään uroskaneja ei hyväksytä kanikoloniaan”, Kinnunen linjaa.
Kanikannat vaihtelevat
Kanikanta on pienentynyt ja tasaantunut huomattavasti 2000-luvun alkupuolelta. Tämän vuoksi Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry vaatii villikanien tehopyynnin lopettamista. HESY on myös kritisoinut mediaa citykaniongelman liioittelusta. Vaihtoehdoksi metsästykselle on tarjottu istutuksien ympäröimistä metalliverkoilla, jolloin kasvituhoilta voidaan välttyä.
Helsingin kaupunki taas on katsonut kaneja olevan liikaa. Staran projektipäällikkö Antti Rautiainen kertoo, ettei kanien pyyntimäärälle ole tarkkoja lukuja.
”Pyynti suunnataan niille alueille, joissa kaneista on havaintoja ja odotettavissa vahinkoja istutuksille”, Rautiainen kertoo.
Tietyt alueet ovat kanien erityisessä suosiossa.
”Tapiola kylpee kaneissa. Villikanit saattavat levitä lauhkeina talvina myös kehä kolmosen ulkopuolelle, jossa tosin on enemmän saalistajia”, kertoo Kinnunen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.
Hilleri metsästää leijonan aterian
Kaupungin toimesta metsästys tapahtuu Staran omalla henkilökunnalla. Verkkopyynnistä on tapana ilmoittaa poliisille etukäteen, jotta viranomaiset ja hätäkeskus osaavat varautua ihmetteleviin puheluihin. Yössä vilkkuvat taskulamput ja verkot herättävät aina uteliaisuutta kaupungissa.
Lumen tullessa villikaneja pyydystetään enemmän loukuilla, jonne ne etsiytyvät ruoan toivossa. Citykaneja metsästetään myös kesyhillerin, eli fretin avulla. Harvoissa tapauksissa citykaneja pyydystetään myös jousella, silloinkin lähinnä aidatuissa siirtolapuutarhoissa.
Oman osansa metsästyksestä hoitavat cityketut ja –huuhkajat.
”Aiemmin liikekeskus Forumin katolla pesineiden huuhkajien oksennuspalloista on löytynyt paljon kanin luita”, kertoo Heidi Kinnunen.
Saaliiksi saadut kanit on useina vuosina toimitettu Korkeasaaren eläintarhan eläimien ruoaksi. Raskasmetallien tai mikrobien kannalta katsottuna citykanit sopisivat myös ihmisravinnoksi. Eviran mukaan villikanin valmistuksessa on kuitenkin huomioitava hyvä käsihygienia ja lihan riittävä kypsyminen.
Teksti: Leena Pihkala