Koirien käyttäytymiseen liittyvät ongelmat, kuten aggressiivisuus, ovat säännöllisesti lehtien otsikoissa ja sosiaalisen median keskustelunaiheina. Somekeskusteluissa mielipiteet usein kärjistyvät, joten kunnollisin tutkimusasetelmin tehdyille kokeille ja niiden tuloksille on kysyntää, kun halutaan saada neutraalia, tieteellistä tietoa aiheesta, kirjoittaa Olli Leino oheisessa vieraskynässään. Kotimaisessa tutkimuksessa tunnistettiin koiran aggressiivisuuden taustalla koiraan itseensä, mutta myös sen omistajaan liittyviä tekijöitä.
Koiran aggressiivisuuden voi määritellä monin tavoin
Koirien aggressiivisuutta on tutkittu maailmanlaajuisesti ja tulokset vaihtelevat maittain, osin käytettyjen tutkimusasetelmien takia. Aggressiivisuuden määritelmä vaihtelee tutkimusten kesken huomattavasti, mikä selittää eroja tuloksissa. Suomalaistutkimuksessa aggressiiviseksi käyttäytymiseksi luettiin jatkuva murina, hampailla ilman näykkiminen, pureminen ja näykkäisyn tai puremisen yritys. Koiria myös kohdellaan hyvin eri tavoin eri maissa, joten kulttuurierotkin voivat selittää maiden välisiä eroja.
Käyttäytymisdataa tutkimukseen kerättiin noin kymmenestätuhannesta koirasta. Tutkimuksessa tarkasteltiin iän, sukupuolen, steriloinnin, pelokkuuden, ympäristön urbaaniuden, koiran koon, rodun ja vieroitusiän sekä talouden ihmismäärän ja taloudessa elävien koirien määrän, koiran omistajan kokeneisuuden, koiran päivittäisen liikunnan määrän ja päivittäisen yksinolon määrän merkitystä. Muuttujien yhteyttä koiran aggressiivisuuteen analysoitiin tilastollisin menetelmin.
Pelokkuus on aggressiivisuuden merkittävin taustatekijä
Tutkimuksen aineistossa viidenneksellä koirista ilmeni (tutkimuksessa määriteltyä) aggressiivista käyttäytymistä ihmisiä kohtaan. Sen todennäköisyyttä lisäsivät ikä, urossukupuoli, pelokkuus, pienikokoisuus, lajitoverin puuttuminen ja omistajan vähäinen kokemus koirista. Näistä viimeiset kaksi ovat koiran omistajasta lähtöisin, muut koiran omia, geneettisiä ominaisuuksia. On myös huomioitava, että aggressiivisuuden syy ei aina ole koiran luonteesta tai perimästä johtuvaa, sillä sairaudet ja kipu aiheuttavat usein koiralle lisääntynyttä aggressiivisuutta. Ikääntyessään koira altistuu yhä enemmän erilaisille sairauksille ja vanhenemisen mukanaan tuomille lieveilmiöille: esimerkiksi näkökyvyn heikkeneminen voi aiheuttaa koiralle epävarmuutta ympäristössä tapahtuvista asioista.
Myös koiran rotu vaikutti aggressiivisen käyttäytymisen todennäköisyyteen. Tutkimuksessa aggressiivisimpia 23 rodun joukosta olivat pitkäkarvainen collie, kääpiövillakoira, kääpiösnautseri ja saksanpaimenkoira. Vähiten aggressiivisia rotuja olivat labradorinnoutaja, kultainennoutaja, lapinporokoira ja shetlanninlammaskoira.
Aggressiivista käyttäytymistä osoittavat koirat olivat usein pelokkaita, omistajan ensimmäisiä koiria ja ainoita koiria perheessä. Tämä viittaa siihen, että koiran elinoloilla ja omistajan koirakokemuksella on merkitystä koiran aggressiivisuuden synnyssä. Pelokkuus nousi tutkimuksessa merkittävimmäksi tekijäksi: se lisäsi huomattavasti aggressiivisen käyttäytymisen todennäköisyyttä.
Perimä määrää lähtökohdat, elinympäristö ja koulutus vaikuttavat kokonaisuuteen
Koiranpennun perimä määrittää lähtökohdat koiran tulevalle käyttäytymiselle. Rotujen sisältä löytyy myös paljon variaatiota esimerkiksi työlinjaisten ja näyttelylinjaisten koirien välillä. Lisäksi koiran koulutus ja elinolosuhteet määrittävät aggressiivisen käyttäytymisen todennäköisyyttä.
Koirien aggressiivisuuden tutkiminen hyödyttää niin koirien itsensä kuin niiden omistajien hyvinvointia. Tieto auttaa ymmärtämään koiran käyttäytymistä ja löytämään toimivia tapoja käyttäytymisen ongelmien hallintaan. Sitä voidaan hyödyntää niin koiranjalostuksessa kuin koiran omistajien kouluttamisessa. Vaihtelu rotujen välillä ja sisällä on laajaa, minkä vuoksi yleistyksiä kannattaa välttää. Kuitenkin avaintekijöiden tunnistaminen on hyödyllistä, sillä niiden avulla voidaan ennakoida tai välttää aggressiivisuudesta aiheutuvia haittoja.
Teksti ja kuvat: Olli Leino (Huom. Kuvien koirat eivät ole esimerkkejä aggressiivisista yksilöistä.)
Lue lisää:
Ilon kautta oppiva koira voi hyvin