fbpx Siirry sisältöön
Takaisin

Kauriiden ruokinnassa on riskejä

valkohäntäkauris

Kauriita ruokitaan Suomessa, jotta ne saisivat riittävästi ravintoa ja pystyisivät tuottamaan vasoja seuraavaa metsästyskautta ajatellen. Oikein toteutettu ruokinta voi parantaa kauriiden hyvinvointia ja auttaa vähentämään liikenneonnettomuuksia, mutta sillä on myös riskinsä: ruokintapaikat voivat toimia tautipesäkkeinä ja houkutella paikalle muitakin eläinlajeja, joille ruoka ei ole tarkoitettu.

Valkohäntäkauris on tuontilaji

Valkohäntäkauris tuotiin Suomeen 1930-luvulla, toiveissa saada siitä maahamme uusi riistaeläin. Nyt toive on toteutunut: valkohäntäkauris, joka tunnetaan myös nimellä valkohäntäpeura, on Suomen tärkeimpiä riistalajeja. Valkohäntäkauriita on paljon ja niistä on jo kiistatta haittaa ihmisille, sillä ne tuhoavat viljelykasveja ja ovat osallisina liikennekolareissa.

Niin valkohäntä- kuin metsäkauriit lisääntyvät ja selviävät eteläisen Suomen yhä lauhemmista talvista. Selviytymistä edesauttaa se, että kauriita ruokitaan mm. riistapelloilla, viljelyalueilla, puutarhoissa, pihoissa ja maastossa, etenkin metsästäjien toimesta. Ruokinta on omiaan edistämään kauriiden hyvinvointia nimenomaan talvesta selviytymisessä. Ruokinta myös parantaa kauriiden jälkeläistuottoa.

Ruokintaa metsästyksen mahdollistamiseksi

Ruokinnan motiivi ei ole pelkästään kauriiden hyvinvoinnin ja selviytymisen edistäminen. Suomen Riistakeskuksen mukaan valkohäntäkauriita ruokitaan Suomessa riistanhoidollisista syistä ja siksi, että kauris on helppo ampua ruokintapaikalle kyttäämällä: syömään pysähtyneeseen eläimeen saa tarkan osuman. Kyttäämällä metsästys on saaliseläimelle vähemmän stressaavaa kuin ajometsästys ihmisen tai koiran ajamana, mikä on havaittu hirvieläimistä stressihormoni kortisolin pitoisuuksien perusteella

Kauriiden ruokintapaikka on seisova pöytä myös muille eläimille

Ruokinta vaikuttaa sekä suorasti että epäsuorasti koko ekosysteemiin. Ruokintapaikasta voi muodostua alueen kaurispopulaatiolle, mutta myös muille eläimille tärkeä tekijä ravinnonsaannissa ja talvesta selviytymisessä. Ilvekset ja ketut saavat helppoa saalista ruokintapaikoilla ruokailevista eläimistä. Jos tarjolla on viljaa, se houkuttelee ruokintapaikalle supikoiria ja jyrsijöitä.

Kauriiden ruokinta parantaa eläinten lisääntymistulosta ja kasvattaa siten kaurispopulaatioita. Ruokkimalla vaikutetaan tutkitusti myös eläinten käyttäytymiseen: ruokintapaikoilla, joilla eläimiä on tiheämmässä kuin normaalioloissa olisi, eläinten välisten aggressioiden on todettu lisääntyvän. Lisääntynyt aggressiivinen käyttäytyminen taas aiheuttaa eläimille stressiä.

Loiset ja taudinaiheuttajat hyötyvät ruokintapaikoista

Ruokintapaikan suuri eläintiheys on omiaan levittämään taudinaiheuttajia. Mikäli paikalla käy useita eläinlajeja, osa taudinaiheuttajista voi siirtyä lajista toiseen. Likaantunut tai saastunut ruoka on hyvä leviämisalusta taudinaiheuttajille.

Eläinten välisten kontaktien lisääntyminen riistaruokintapaikoilla lisää loisten elinmahdollisuuksia. Erityisesti hyötyvät loiset, jotka elävät ja lisääntyvät samassa lajissa.

Loisen tai taudinaiheuttajan leviämisajan osuminen samaan aikaan kiivaimman ruokintapaikan käytön kanssa edistää loisten ja tautien leviämistä. Taudinaiheuttajia ja loisia hyödyttävät myös ruokintapaikkojen tai -laitteiden vähäinen määrä ja siitä johtuva tungos sekä pitkä ruokintajakso.

Ruokintapaikoista hyötyvät erityisesti pitkään ympäristössä säilyvät taudinaiheuttajat, kuten nautatuberkuloosibakteerit, prionit ja pernaruttobakteerin itiöt. Prioniproteiinit aiheuttavat esimerkiksi hirvieläinten näivetystautia (CWD). Nämä taudinaiheuttajat voivat säilyä ympäristössä kuukausia, jopa vuosia.

Villisioille vain viimeinen ateria

Erityisesti villisikojen ruokintaa on viime aikoina kyseenalaistettu. Suomen villisikojen määrä pyritään pitämään metsästämällä pienenä afrikkalaisen sikaruton (ASF) leviämisriskin vuoksi. ASF on sikoja tappava verenvuotokuumetauti, joka leviää helposti. Taudin tulo Suomeen yritetään kaikin tavoin estää, mutta se voi tulla rajojen yli esimerkiksi luonnonvaraisen villisian mukana.

Ruokaviraston mukaan villisikoja ei tulisi varsinaisesti ruokkia, mutta rehua voidaan käyttää villisikojen houkuttelutarkoituksessa metsästyksen apuna. Ruokavirasto ohjeistaa, että riistaruokintapaikoilla rehu tulisi tarjota ruokinta-automaateista tai katoksista, joista villisiat eivät rehua saa. Kauriita tulisi ruokkia esimerkiksi heinällä, joka ei houkuttele villisikoja.

Ruokinnalla voidaan ohjata kauriiden liikkeitä

Ruokintapaikkojen sijoittelulla voidaan pyrkiä vähentämään kaurisonnettomuuksia liikenteessä. Kun kauriiden elinalueet ja kulkureitit tiedetään, voidaan ruokintaa sijoittaa sellaiseen paikkaan, jossa kauriit eivät joudu ylittämään vilkasliikenteisiä teitä kulkiessaan ruokintapaikoille.

 

Lue lisää:

Gentsch R.P., Kjellander, P. & Röken, P.O. 2018. Cortisol response of wild ungulates to trauma situations: hunting is not necessarily the worst stressor. European Journal of Wildlife Research, 64:11.

Milner, J. M., van Beest, F. M., Schmidt, K. T., Brook, R. K. & Storaas, T. 2014. To Feed or not to Feed? Evidence of the Intended and Unintended Effects of Feeding Wild Ungulates. The Journal of Wildlife Management, 78(8):1322-1334.

Ruokavirasto: Metsästäjille afrikkalaisesta sikarutosta

Suomen Riistakeskus, Riistainfo.fi: Valkohäntäpeuran iän arvioiminen, biologia ja valikoiva metsästys

Yle Uutiset, 8.7.2018: Suomi sai Amerikan lahjaksi 7 valkohäntäpeuraa, ne vapautettiin luontoon ja nyt niitä on 100 000 – laukonpeurojen historia on kiehtova tarina isänmaanrakkaudesta

Toimi oikein riistakolarissa

Jousimetsästys ei edistä hirven hyvinvointia

 

  • 94
  •  
  •