fbpx Siirry sisältöön
Takaisin

Jousimetsästys ja peurajahti – eettisyyttä selvitetään tutkimuksella

valkohäntäpeuroja; jousimetsästys

Suomessa sallittiin valkohäntäpeuran jousimetsästys vuonna 2017. Lakimuutos herätti sekä ennakkoon että jälkikäteen keskustelua metsästysjousen toiminnasta ja tehokkuudesta sekä jousimetsästyksen eettisestä hyväksyttävyydestä. Suomen Jousimetsästäjäin liiton puheenjohtaja Antti Saarenmaa valottaa oheisessa vieraskynäblogissaan keskustelun taustoja ja käynnissä olevaa tutkimusta jousipyynnin vaikutuksesta riistaeläinten hyvinvointiin pyyntihetkellä.

Jousi on metsästysaseena ikivanha

Jousimetsästys on nykypäivänä vakiintunut pyyntimenetelmä, joka kasvattaa suosiotaan erityisesti valkohäntäpeuran ja metsäkauriin levinneisyysalueilla Suomessa. Vaikka jousi on pyyntimenetelmänä vanha ja metsästysaseet ovat yleisesti kehittyneet, jousella kaadetaan myös esimerkiksi Pohjois-Amerikassa edelleen vuosittain kymmeniä tuhansia hirviä ja hirven kokoisia riistaeläimiä ja jopa satoja tuhansia valkohäntä- ja muulipeuroja osavaltioittain. Suomessa käytetyt metsästysjouset ovat tehokkuudeltaan vastaavia Pohjois-Amerikassa suurriistan metsästyksessä käytettävien jousien kanssa.

Jousen toimivuutta peuranpyynnissä selvitetään

Metsästysjousen toimintaan perehtyneet ja sitä käyttelevät metsästäjät eivät koe jousta teholtaan tai toimintatavaltaan eettisenä altavastaajana. Koska jousen tehosta peuranpyynnissä ei ole juurikaan tutkimustietoa saatavilla ja lakimuutoksen myötä siitä on herännyt kysymyksiä, on nyt ryhdytty tieteellisesti selvittämään jousen toimintaa metsästysaseena. Tutkimushankkeen tavoitteena on luoda selkeä kuva jousimetsästyksestä pyyntimenetelmänä ja rinnastaa se olemassa oleviin metsästyksen standardeihin.

Tutkimuksessa kerätään tietoja yli 200 eri valkohäntäpeuraa koskevasta riistatilanteesta, joista osassa metsästysaseena käytetään metsästysjousta, osassa kivääriä. Tutkimuksen avulla selvitetään jousen kykyä suorittaa eettisesti hyväksyttävä riistalaukaus eli riittävän tehokas, nopeasti tappava laukaus, joka jättää mahdollisimman vähän haavakoita. Jousen tehoa verrataan kivääriin, joka on vakioitunut, tehokas metsästysase ja jonka tehokkuutta ja toimintatapaa ei yleisesti ole haastettu. Tutkimus toimii ELL Mikaela Sauvalan riistalihan hygieniaa koskevan väitöskirjan osatutkimuksena.

Tutkimuksessa selvitetään useita erillisiä, mitattavia tai havainnoitavia muuttujia kuten pakomatkan pituutta, nuolen osumakohtaa, asetyyppiä ja verinäytteiden osoittamia saaliseläimen stressihormonitasoja. Muuttujia vertaillaan sen perusteella, tapahtuiko pyynti metsästysjousella vai kiväärillä. Osa pyyntitilanteista videoidaan kattavan ymmärryksen saavuttamiseksi riistaeläimen kokemuksesta metsästystilanteessa.

Jousimetsästys on vahtimismetsästystä

Jousi metsästysaseena vaatii käyttäjältään usein huomattavaa sitoutumista ja vaivannäköä, sillä riistalaukaukset suoritetaan läheltä riistaeläintä, keskimäärin 15-20 metrin etäisyydeltä. Riistaeläimen lähelle pääseminen vaatii valmistautumista, eläimen ja ympäröivän maaston tuntemista ja aikaa. Jousi edellyttää ampujaltaan myös hieman muita metsästysaseita runsaampaa harjoittelua, fyysistä harjoitusta ja käsittelytaitoa.

Metsästysjousen hyötyjä tuliaseisiin verrattuna ovat pienet takavaara-alueet, olemattomat kimmokkeet ja äänettömyys. Nuolen kantomatka on vain murto-osan muihin metsästysaseisiin verrattuna, joten metsästysjousi toimii erinomaisesti pienemmillä metsästysalueilla ja alueilla, joilla muilla metsästysaseilla metsästäminen olisi turvallisuusnäkökohdat huomioiden haastavampaa.

Jousella metsästäminen on lähtökohtaisesti rauhallista vahtimismetsästystä, jossa riistalaukausetäisyydelle hankkiudutaan joko odottamalla eläinten luontaisen kulkureitin tai ravinnonlähteen lähettyvillä tai esimerkiksi houkuttelemalla. Metsästystapahtuma aiheuttaa siis harvoin muutoksia eläimen luontaiseen käytökseen ennen riistalaukausta.

Riistaeläinten hyvinvoinnilla on merkitystä myös metsästäjille

Metsästäjän tunnemaailman kuvaaminen ei ole aina yksinkertaista. Metsästäjä aseistautuu ja jalkautuu metsästyskaudella usein ravinnonhankinta mielessään, mutta saa metsästyksestä myös oppimiseen, havainnointiin ja luonnossa kulkemiseen liittyviä elämyksiä. Metsästykseen ja riistanhoitoon sisältyy luonnon tarkkailua ja tutkimista, riistaeläinten seurantaa ja tarvittaessa niiden elinedellytysten mahdollistamista esimerkiksi kosteikkoja rakentamalla. Metsästys- ja riistanhoitotoiminnasta käytetystä ajasta valtaosan voikin sanoa kuluvan luontotietämystä haalien ja kehittäen ja riistaeläinkannoista huolehtien.

Metsästys edellyttää mielenkiintoa ja toimia ympäristöä, luontoa ja riistaeläinkantojen hyvinvointia kohtaan. Myös yksittäisten riistaeläinten hyvinvointi kiinnostaa ja koskettaa metsästäjää. Riistalihaa hankittaessa yksittäisen riistaeläimen hengen ottaminen on välttämättömyys, mutta sen suorittaminen eettisesti hyväksyttävin menetelmin on metsästäjille ensisijaisen tärkeää.

Teksti: Antti Saarenmaa. Kirjoittaja on Suomen Jousimetsästäjäin liiton puheenjohtaja.

 

Lue lisää:

Aleksi Lumme: Metsästä

Archery Trade Association: State by state hunting data in USA

QDMA foundation of the hunting industry in North America: Annual report on the status of white-tailed deer 2020

Jousimetsästys ei edistä hirven hyvinvointia

Kauriiden ruokinnassa on riskejä

  • 242
  •  
  •