fbpx Siirry sisältöön
Takaisin

Jeesiä luonnonvaraisille eläimille

luonnonvaraiset eläimet tarvitsevat toisinaan apua; kuvassa kettu

Miksi yleisin keinomme auttaa hätään joutunutta luonnonvaraista eläintä on eläimen lopettaminen? Ympäristö- ja eläinetiikan dosentti Elisa Aaltola pohtii vieraskynäkirjoituksessaan, voisiko muitakin keinoja olla, ja millainen moraali meitä velvoittaa. Aaltolan mukaan auttamiselle on rajansa, mutta me emme ole vielä niitä lähelläkään.

Kapinen citykettu lääkittiin terveeksi

Turussa kohistiin talvella 2020 kapisesta ketusta, joka karvattomana viipotti pitkin kaupungin katuja. Moni vaati ketulle nopeaa kuolemaa. Suomessa yleisin tapa auttaa luonnonvaraista eläintä on lopettaminen, oli kyseessä sitten kapinen kettu tai huonossa hapessa oleva peura. Toisinaan lopettaminen onkin ainut keino – mutta ei suinkaan aina.

Olin kahdeksan Englannissa vietetyn vuoden aikana tehnyt vapaaehtoistyötä hoitoloissa, joissa kuntoutettiin luonnonvaraisia eläimiä. Kapisten kettujen auttaminen oli hoitoloissa arkipäivää. Myös tavallinen tallaaja saattoi tilata kapilääkettä, jota annosteltiin syötteihin ja voilá – kettu tervehtyi. Miksi ei siis Suomessa?

Otin yhteyttä kaupungin eläinsuojeluvalvojaan ja Turun eläinsuojeluyhdistykseen. Eräänä päivänä surkean näköinen repo, jonka kehoa peitti karvan sijaan vain hilseilevä nahka, vilisti edessäni tien yli. Ampaisin sen perään ja se puolestaan ampaisi juuri sinne, minne pitikin: suoraan asettamaamme loukkuun. Eläinlääkäri määräsi ketulle lääkkeet, jotka paitsi parantavat kapin, myös estävät sen uudelleentarttumista. Kyseessä oli nuori naaraskettu, joka eläinhoitolassa alkoi surkeasta ulkonäöstään huolimatta vilkkaana kaivaa kuoppia ja vaania lintuja. Pian punainen puuhka palasi ja tervehtynyt kettu sai vapautensa takaisin.

Harvinaisia luonnonvaraisia eläimiä autetaan, tavallisempia ei

Ketun auttaminen herätti keskustelua. Valtaosa ihmisistä oli asiasta riemuissaan. Pieni joukkio puolestaan oli perin tuohtunut. ”Miksi kettuun käytettiin aikaa ja rahaa? Ei näitä saa auttaa!”, oli kritiikin perussanoma. Jotkut jopa uhkasivat etsiä ja ampua ketun. Tilanne oli hämmentävä. Miksi luonnonvaraisen eläimen auttaminen johti vastalauseisiin?

Asia selittyy osittain eläinryhmällä. On yleisesti hyväksyttävää ja vaadittua auttaa harvinaisia lintuja – jos törmäät loukkaantuneeseen huuhkajaan, olisi sen välitön tappaminen saatikka sikseen jättäminen sosiaalisesti tuomittavaa. Petonisäkkäiden kohdalla tervehdyttävä auttaminen on puolestaan harvinaista, joten siitä ei ole tullut sosiaalista normia. Teot, jotka poikkeavat totutusta, voivat herättää ärtymystä erityisesti konservatiivisissa ihmisissä.

Tulisiko luonnonvaraisten eläinten auttamisesta – lajista riippumatta – tehdä uusi normi? Perinteisesti eläinetiikassa on ehdotettu, että ihminen on vastuussa vain siitä kärsimyksestä ja tuhosta, mitä ihmislaji muille eläimille ja luonnolle aiheuttaa. Me olemme ensisijaisesti vastuussa ihmisten teoista, emme luonnontapahtumista. Siksi on tarpeen kritisoida tehotuotantoa, mutta jättää vaikkapa saalistaja-saaliseläinsuhteet rauhaan – silloinkin, kun ne aiheuttavat kärsimystä.

Puuttumisen ja auttamisen raja on häilyvä

Espanjalaisfilosofi Oscar Hortan ja portugalilaisfilosofi Catia Farian mukaan meillä on kuitenkin velvollisuus auttaa kärsiviä myös silloin, kun kärsimyksen aiheuttaja on ihmisen sijaan muu luonto. Jos törmään loukkaantuneeseen ihmiseen, on minun autettava häntä riippumatta siitä, johtuvatko hänen vammansa pahoinpitelystä vai kaatuneesta puusta. Samalla lailla muita eläimiä on autettava silloinkin, kun niiden kärsimys on ei-inhimillisestä luonnosta peräisin.

Horta ja Faria toivoisivat hyvin pitkälle menevää auttamista. Itse kannatan välimuotoa. Mikäli kunnioitamme eläinten eläimellisyyttä ja ekologisia suhteita, sekä ylipäätään elämän ja sen monimuotoisuuden jatkumista, ei moniin luonnon tapahtumiin pidä puuttua. Ketut saavatkin rauhassa ruokailla sorsilla, vaikka se sorsille ei kivaa olekaan. Me todella olemme vastuussa ennen kaikkea omista ja yhteiskuntamme teoista. Tästä huolimatta myös luonnonvaraiset eläimet ansaitsevat jeesiä. Vaikka sen aste on eri, on vastuu läsnä silloinkin, kun puhutaan luonnossa tapahtuvasta kärsimyksestä. Tämä pätee erityisesti tilanteissa, joissa auttaminen ei olennaisesti estä ekologista hyvää ja kun ihmisellä on siihen edellytykset.

Laki velvoittaa auttamaan luonnonvaraistakin

Väite ei ole mullistava. Jo eläinsuojelulaki velvoittaa auttamaan loukkaantuneita luonnonvaraisia eläimiä. Silti tuota velvoitetta on arjessa usein luettu kapeasti, jättäen monet eläinryhmät tervehdyttävän avun ulkopuolelle jopa silloin, kun ihminen on ongelman alkuperä. Kun metsästysraudat jäävät karhun tassuun, menettää karhu liian usein henkensä, vaikka yhtä hyvin raudat voitaisiin nukutuksessa poistaa.

Luonnossa on paljon kärsimystä, mutta ihmiseläimet voivat oikeissa kohdin tehdä osansa tuon kärsimyksen lievittämiseksi. Eläinten hyvä elämä ja kunnioitus myös muiden lajien olemassaoloa kohtaan ovat perusteita loukkaantuneiden eläinten auttamiselle. Auttamiselle on rajansa, mutta me emme ole vielä niitä lähelläkään.

Olisikin kirjaimellisesti elintärkeää tukea sitä auttamistyötä, mitä jo nyt vapaaehtoisten ja hoitoloiden toimesta tehdään, sekä kehittää sitä yhteiskunnan tasolla eteenpäin. Tämä työ ansaitsee taloudellisia resursseja – sitä on laajennettava merkittävästi. Samalla luonnonvaraisten eläinten auttamista olisi tähdellistä edistää ja koordinoida selvästi kattavammin myös viranomaistasolla.

Ihminen on moraalinen eläin, ja halu aiheuttaa mahdollisimman vähän vahinkoa muille on yksi moraalin perussäie. Me toteutamme luontoamme silloin, kun koetamme minimoida myös muille eläimille ja luonnolle aiheuttamamme haitan. Aktiivinen auttaminen on sekin osa moraalia. Tulevaisuuden ihminen saattaa ihmetellä: miksi vielä 2000-luvun alussa pinteessä oleville luonnonvaraisille eläimille tarjottiin niin vähän apua?

Teksti: Elisa Aaltola. Kirjoittaja on ympäristö- ja eläinetiikan dosentti Turun yliopistossa.

 

Lue lisää:

Luonnonvaraisen eläimen hoito: yksilön vai kannan etu?

Loukkaantuneet luonnoneläimet ihmisen armoilla

Jokainen meistä on vastuussa eläimistä

The owner of this website has made a commitment to accessibility and inclusion, please report any problems that you encounter using the contact form on this website. This site uses the WP ADA Compliance Check plugin to enhance accessibility.